Jutut

Tradition mukaisesti järjestimme taas lanit. Tällä kertaa asiat vain eivät menneet suunnitelmien mukaan.

No siis, totta puhuen, eiväthän lanit koskaan mene suunnitelmien mukaan. Eivät ainakaan todelliset lanit. Teknisten ongelmien perässä ryntäily on puolet hauskuudesta. Tällä kertaa olimme kuitenkin valmiina. Oli riittävästi jatkojohtoja, näppäimistöjä, uusia verkkokaapeleita, oli kertaalleen sisäänajettu switchi, koko setti.

"No en kyllä osta ainuttakaan softaa iPhonelle, kyllähän noilla ilmaisilla pärj... Sim City? Ja kuulemma ihan hyvä?! Tänne hetimullenytkaikkiäsken!"

Niinpä siis kilahti seitenysiviis (7,95€) App Storeen, siitä 30% Stevelle ja loput 70% nälkäisille ohjelmoijille EA:lla. Hinta on kohtuullinen, vaikka kyseessä on toisaalta vain lähes kymmenvuotiaan Sim City 3000:n porttaus.

Bioshockin arvostelua oikolukiessani ja verratessani sitä Nviperon vuotta vanhempaan Xbox-version arvosteluun huomasin mielenkiintoisen yhteensattuman: me molemmat listasimme pelin huonoksi puoleksi sen pituuden. Tässä ei sinänsä olisi mitään kummallista, mutta yhdessä asiassa olimme eri mieltä: Nviperon mielestä peli oli liian lyhyt, itse taas pidin sitä liian pitkänä. Mistä moinen ero?

Vuosi 2008 oli KonsoliFIN Blogille ensimmäinen kokonainen blogivuosi. Vaikka kesähelteillä blogaaminen sujui suorastaan ruuhkaksi asti, syksyä kohti tahti hiukan hiipui. Syitä on varmasti monia, syyskiireiden alkaminen 'oikeassa elämässä' ja sivuston uudistuminen syksyn aikana lienevät ne kaikkein pahimmat. Tässä parhaita poimintoja vuoden varrelta.

"Britney jälleen ilman pikkupöksyjä, katso kuvat!"

Hei hetkinen. Ovatko avoimen pelimaailman roolipelien pääjuonet aina samanlaista höttöä kuin Fallout 3:ssa? Eeppinen peli, mainio manttelinperijä, ei ihan alkuperäisten tasoa, ja sitten tuskainen pakosti väännettävä pääjuoni jostain B-luokan Hollywood-pätkästä. Come on! Vaikka kuinka olisi Liam Neeson faijana ja koko Wastelandin kohtalo ratkaistavana niin kyllä, pääjuonen voi saada pieleen.