Tuli pelattua Wii U:n eShopista ladattu versio läpi. Peli on selvästi keskiverto peliä vaikeampi ja saattaa aiheuttaa kiroilua. Tuntuu siltä että pelin vaikeus tulee monesti siitä kuinka nopeasti tai hitaasti oppii kentän ulkoa. Tälläinen tunne tulee usein varsinkin kentissä, missä Donkey Kong on kaivoskärryn kyydissä. Pelissä jaetaan aika avokätisesti lisäelämä ilmapalloja, muuten ei olisi läpipeluu onnistunut. Yhteen kenttään saattaa välillä mennä neljäkymmentä elämää. Yleensä maailmoissa viimeinen kenttä ennen pomoa on vaikein.

Tuli nyt paneuduttua Wiin Mario Galaxy 2:n pariin, minkä ostin Wii U:n latauskaupasta. Huikean mielikuvituksellinen peli on kyllä, vaikea keksiä tästä mitään moitittavaa. Pelissä on hyvät tutoriaalivideot, mitkä näyttää miten liikkeitä käytetään oikeaoppisesti ettei mene sähellykseksi. Pelissä voi toisinaan ohjaa Luigia jos haluaa, minkä hypyt kantaa pitemmälle, mutta jonka ohjaustuntuma on liukkaampi. Usein tuli pelattua Mariolla, jota on helpompi ohjata jos tuli vaihtoehdoksi Luigilla pelaaminen.

Trinen kolmannessa osassa liikutaan kolmiulotteisesti. Kolmiulotteisuus on enemmän visuaalinen kikka, sillä pääasiassa kaksiulotteisesti liikutaan, mutta 3D avaa uuden tyyppisiä puzzleja. Trinen kolmannessa osassa on myös huippugrafiikat ja musiikit. Kykyjä hahmoilla on vähemmän kuin edellisessä osassa ja peli on myös helpompi. Pelissä pitää kerätä kultaisia Trine-kolmioita jotta saa uusia kenttiä auki ja jos löytää kaikki niin saa platinatrophyn ja tässä pelissä on vissiin yksi Pleikkarin pelivalikoiman helpoimmista platinatrophyistä. Pelin parissa viihtyy hyvin sen aikaa mitä se kestää.

Peli on Dynasty Warriors pelien kehittäjältä tullut samanhenkinen hack and slash peli Dragon Quest grafiikoilla. Kerkesin tutustumaan tiimin aiempiin tuotoksiin pelaamalla Hyrule Warriorssia. Peli vaikuttaa aluksi pelkältä napin hakkaukselta, mutta vastuksen kovetessa taisteluihin täytyy varautua paremmin ja miettiä mitä liikkeitä käyttää. Yksi suosikkihahmoista oli Yangus, joka osaa tehdä erikoisliikkeen, joka pienentää vastustajan puolustuskykyä.

Kirbyä ei ohjata tällä kertaa tatilla vaan piirtämällä kynällä Gamepadin näyttöön viiva, sitten tökätään Kirbylle vauhtia ja Kirby lähtee kierimään viivaa pitkin. Ohjaustapa ei oikein meinannut iskostua selkärankaan. Monesti tuli kirottua kun Kirby ei mene sinne minne haluaa. Tankki muodossa tulee harmaita hiuksia, sillä Kirby ei liimaudu viivaan vaan heittää helposti voltin, jos viiva nousee liian jyrkästi. Pelissä on elämä systeemi ja peli jakaa avokätisesti lisäelämiä, mikä tulee tarpeeseen ainakin minun pelitaidoilla.

Eeppistä laatuviihdettä.

Yhdistelmä visual novellia ja seikkailupeliä.

Tätä on mainostettu Zelda parodiana, mutta pelin vitsit tuntuvat hieman tympeältä. Kevyt ote on kuitenkin piristävää, sillä liian vakavat pelit ovat välillä enemmän vaivaannuttavia, jos ne on tehty huonosti. Pelissä on hyvä vinkkijärjestelmä ja jatkopaikkoja on tiiviisti, mistä tulee pluspisteitä. Peli on aika lyhyt, mikä on hyvä jotta ei tarvitse antaa miinuspisteitä pelin pitkittämisestä. Pelissä on toisinaan rajoitettu käytössä olevien esineiden määrää, missä on se hyvä puoli ettei pelaaja rupea kokeilemaan kaikkea kaikkeen jolloin peli etenee sujuvammin.