Neverwinter Nights 2:n jalostettu versio tuo klassikkopelin myös nykykonsoleille täyden ohjaintuen kanssa. Ulkoisesti juuri mikään muu asia teoksessa ei ole muuttunut.
Patapon oli PSP-aikakauden ihastuttavimpia kulttiklassikoita. 1+2 Replay muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista, mutta tuskin antaa uusille tulokkaille syitä rakastua tähän sekoiluun ihan yhtä täysillä.
Mutta hei, on tämä sentään helpompi meille suomalaisille kuin virolaisille.
Wuchang: Fallen Feathers kelpaa ehkä lajityypin kovimmille faneille, mutta muiden kannattaa odotella sitä seuraavaa soulslikea.
Yllättävän monista muutoksistaan huolimatta Iron Galaxyn tehtailema uusi kokoelma on taattua laatua.
Erinomainen peli on edelleen erinomainen, vaikka osa sisällöstä jää odotuttamaan.
The Drifter on jännittävä ja kiehtova kertomus menetyksestä.
Elden Ring: Nightreign on oman genrensä parhaimmistoa, mutta kauhistus maltillisempaa pelikokemusta hakeville.
Tyylikäs narratiivinen hiiviskelyseikkailu vie kiehtovaan maailmaan, mutta ei mullista genreä ja kuljettaa pelaajaa raiteilla.
Ei se oo pelaaja eikä mikään, jos ei valmistu talo. Sen verran helposta pelistä on kyse. Mutta ei kai kukaan mitään Archicadia odottanutkaan?
Alati leukoja louskuttava lisko on palannut!
Retroa kaipaavat varmasti viihtyvät Ruffyn värikkäässä maailmassa, mutta moderdina tasoloikkana se tarjoaa liian vaihtelevan kokemuksen.
Tämän sortin pelejä uusille konsoleille kaivataankin! Hauskaa menoa ja budjettihintaan vieläpä.
Viiden tähden Hitman-paketti olisi viiden tähden Hitman-kokoelma lähinnä ilman yhtä seikkaa.
Tuorein katutaistelija puristuu Switch 2:n sisuksiin pääosin tyylipuhtaasti, outoa kauneusvirhettä lukuun ottamatta.