Kulttuurin sekakäyttäjä ja monessa sukkamehussa keitetty pelaaja. Innostunut erityisesti rakentelupeleistä, narratiivisista vahvoista peleistä sekä pelisivistyksen helmistä. Ajoittain töiden jälkeen aivot on syytä nollata myös Counter-Strikella tai Apex Legendsillä. Pelikulttuurin ulkopuolella maistuvat niin elokuvat, kirjallisuus kuin oopperakin.
Toiminut KonsoliFINin avustajana vuodesta 2020 lähtien.
Esteettisesti upea, mutta sisällöllisesti armoton keräilyammuskelu kompuroi viihdyttävyyden kanssa.
Ketterä hiiviskelypeli jättää yllättävän verisen maun suuhun.
Komein ja monipuolisin ufo-strategiapeli sitten vuoden 1994 UFO: Enemy Unknownin.
Rohkeasti genreä uudistava kiipeilypeli venyttää raajoja ja hermoja.
Napakka korttitappelupeli monimutkaistaa hauskaa perusideaa tarpeettomasti.
Tiivistunnelmainen korttipeli luo napakan kokemuksen tappelusta ja Gun Fusta.
Herkullinen pulmaroguelike viehättää, mutta kärsii tallennusmahdollisuuksien puutteesta.
Strategiaklassikko on kääntynyt moderniksi versioksi, joka kantaa mukanaan alkuperäisen pelin ilot ja synnit.
Metapelimäinen sankareiden motivointipeli tuntuu hauskalta, mutta kädenlämpöiseltä.
Anno-sarjan uusin osa jalostaa toimivaa konseptia, vaikkei tarjoakaan suuria läpimurtoja.
Legendaarisen Bloodlinesin jatko-osa pettää odotukset, vaikka muodostaakin toimivan narratiivisen toimintapelin.
Poikkeuksellisen hyvin toimiva ja tiivis rakentelu- ja resurssienhallintapeli.
Ensivaikutelman perusteella Anno 117: Pax Romana on hyvin pitkälle edellisen osan kaltainen – eikä tämä ole huono asia.
Kolme raskasta sivilisaationrakentelupeliä, vain yksi voittaja. Kuka pääsee ulos häkistä?
Millennia on suuri ja vaativa 4X-strategiapeli, joka puhuttelee pelaajia, jotka kaipaavat Civilizationia monimutkaisempaa haastetta.