Ajattelin tässä jatkaa tuota arvosteluteemaista kirjoitteluani, tällä kertaa aiheena se, miten arvostelu syntyy. Luulisin, että ammattilaisilla on strukturoituneempi menetelmä ja mahdollisesti jonkinlaista tarkistuslistaa, josta voi varmistaa, että kaikki osa-alueet tulee katettua. Itse en usko, että jokaisessa arvostelussa täytyy arvioida grafiikkaa, ääninäyttelyä, tekoälyä, latausaikoja ja lisämateriaaleja.

Joskus sitä miettii, että minkälainen masokisti valitsee kaksi näin ihanaa harrastusta. KonsoliFINissä olen virallinen PS3-fanboy-arvostelija, Tampereen salibandykentillä virallinen kusipäänatsierotuomari. Kummassakin hommassa saa kuunnella valitusta mitätöntä kompensaatiota vastaan, mutta toisaalta saa tuomita ja arvostella.

Tuomarina on helpoin sanoa viimeinen sana (se on pahvinen ja punainen), samaten moderaattorina voi heittää eriävää mielipidettä liian äänekkäästi esittävät suihkuun. Ja näitä molempia yleisesti pidetään epäkypsänä käytöksenä. Suvaitsemattomat paskiaiset.

Joskus on siistiä olla peliarvostelija. Eilen tipahti postilaatikkoon ehkä PS3:n ennakkoon hypetetyin peli, Heavenly Sword, josta itsekin olen ollut lievästi innoissani. Virallisestihan tuon pitäisi ilmestyä kauppoihin vasta 19. päivä (jota päivätyöpaikassani myös tilipäivän aatoksi kutsutaan), joten pääsin ottamaan vähän ennakkoa.

Kun KonsoliFINiin lisättiin (tai oikeammin palautettiin) mahdollisuus kommentoida uutisia ja peliarvosteluja, olen saanut palautetta muutamankin pelin saamasta arvosanasta. Ajattelinpa siis muutamalla sanalla kertoa näkemyksiäni arvosteluista, arvosanoista ja pelaamisen hauskuudesta. Etenkin yritän valottaa ajatusmaailmaani sen verran, että ristiriidat arvosanojen ja arvostelutekstien välillä tuntuisivat vähän vähemmän ristiriitaisilta.