Muistan joskus armeija-aikoihin, kun RUK:n oppilaskunnan tiloissa pääsin testaamaan Wolfenstein 3D:tä. Se jätti pitkäksi aikaa päähän jonkinlaisen ennakko-oletuksen siitä, mitä räiskintäpeli on. Doomia ja Unreal Tournamentia tuli pelailtua hiukan niiden ilmestyessä, mutta ne lähinnä todistivat, että räiskinnät eivät ole minun juttuni. Sitten lainasin kaverilta Half-Lifen.

"Liikkuu, liikkuu!"

Killzone 2 on tällä hetkellä pelkästään yksinpeli, sillä ensimmäisen arvosteluryöpyn ilmestyttyä Sony veti töpselit seinästä ja serverit ovat nurin. Oma veikkaukseni on, että arvostelijoita varten pyöritettiin jonkinlaista pienempää infrastruktuuria, mutta pelin julkaisuun mennessä ne korvataan huomattavasti skaalattavammalla palvelulla. Jos siis haluatte kuulla jotain moninpelistä, niin toistaiseksi en pysty sitä kommentoimaan. Lähempänä julkaisuajankohtaa sitten.

Bioshockin arvostelua oikolukiessani ja verratessani sitä Nviperon vuotta vanhempaan Xbox-version arvosteluun huomasin mielenkiintoisen yhteensattuman: me molemmat listasimme pelin huonoksi puoleksi sen pituuden. Tässä ei sinänsä olisi mitään kummallista, mutta yhdessä asiassa olimme eri mieltä: Nviperon mielestä peli oli liian lyhyt, itse taas pidin sitä liian pitkänä. Mistä moinen ero?