Paras Resistance tähän mennessä. Mukaan on tuotu tunteet, tiedät miksi taistelet. Motivaatio kohdallaan. Entäs välineet tavoitteen saavuttamiseksi? Insomniac osaa aseilla herkuttelun, tässä niitä löytyy ja millaisilla ominaisuuksilla! Pelaaja pääsee hassuttelamaan örkkejä näyttävillä, osin jopa spektaakkelin omaisilla kataluuksilla. Erityisesti Atomiaseen kakkostuli antaa mielenkiintoisen esityksen, tarkista videosta niin tiedät: http://www.konsolifin.net/media/media/3496/Resistance_3_-Atomiase_PS3/

Tässä kolmannessa osassa parasta on Move-tuki. Rikastutti aidosti pelikokemusta ja on pitänyt hyvin pintansa myös verkon puolella, yhteisillä peliservereillä pad-pelaajien kanssa.

Yksinpelistä ei paljoa jälkipolville jäänyt kertomista. Komiat puitteet kumajavat nyt ontouttaan, tarinan ollessa aikamoista huttua. Tosin on sielläkin hetkensä, mutta niitä olisi pitänyt olla jatkuvana virtana alusta loppuun tämän kokoluokan järkäleellä. Suomenkieliset valikot ja -tekstit löytyy.

Kännyköiltä viimein konsolipuolelle loikannut ja hyvin nopeasti addiktoiva minipeli. Sama hyvä meininki. Tosin nyt jäädään ritsan voimakkuuden säädössä kyllä jälkeen. Näytöltä pyyhkäistäessä se on vain parempi kuin tatilla pykiessä. Muuten varsin kunniallinen käännös.

Pelivideo, alussa kännykkäversiosta: http://www.konsolifin.net/media/media/3053/Radio_Suomi_Angry_Birds_PS3/

Tälläiselle sunnuntai-kuskille ollut laajempi paketti kuin mitä ehtii koskaan täysin 100% läpikäymään. Ajeluja löytyy monipuolisesti aina lumiralliin asti. Autoissa historiallista museomallia, joista vanhin taitaa olla tallissa tällä hetkellä vuoden 1949 Volkswagen kupla. Toisessa päästä löytyy jo esimerkiksi Toyotan hypridia. Säätämistä riittää ja autoa pääsee mukavasti tunaamaan kilpailukykyisemmäksi. Ajoavut saa kytkettyä poies, mutta esimerkiksi luistonesto on ollut tarpeeseen silloin kun muuten ei ole yksinpelissä meinannut sijoitusta saada.

Parasta pelissä on se voimattomuuden tunne, joka nostaa päätään lukumääräisesti överiksi vedettyjen zombie-laumojen vyöryessä samaan aikaan kimppuusi ruudun joka nurkalta. Molotovin coctail torjumaan invaasion kärjet, itse paniikkinappulana vyörytys laumojen läpi vapaaseen tilaan. Rintamasuunta takaisin laahustajia päin ja antaa tuliluikun syöttää.. Vielä miina siihen väliin tasapainottamaan aherrusta. Osumaa ottavan löysän lihan lätinä yhdessä tärinävasteen kanssa addiktoi, ja tätähän ei pitänyt sanoa ääneen.

Kyseessä on ilmeisen kiireellä markkinoille tuotu ihan kelpo sotapeli. Aihe on poikkeuksellinen, sillä vielä joitain vuosia takaperin puhuttiin jopa Vietnamin sodan olevan liian arka aihe käsiteltäväksi pelien kautta. Nyt se tehdään käynnistä olevasta sodasta.

Tämä tuli nyt veivattua puolivuotta julkaisunsa jälkeen. Ilmeisesti vielä alkuvuodesta oli saanut läiskiä jo ihan tarpeeksi God of Waria. Sieltä löytyy myös tämän pelin selvä esikuva, niin viivasuora kopio tämä on siitä. Oli miten vain, on tässä silti käsissä erinomainen pelikokemus.

Raamatullinen kuvasto yhdessä upean äänimaiseman kanssa loihtii pelaajalle synkän kuvauksen itse langenneen enkeliruhtinaan, Luziferin hovista. Syntiin langenneet sielut kärsivät tekojensa mukaisia rangaistuksia ja yksin sinä pelaajana voi heidät vapauttaa paratiisiin.

No niin, pelin lajit käyty läpi 2-3 hengen porukalla.

Aiemmin yksinpelissä suosikeiksi nousseet pingis ja gladiaattori olivat moninpelissä vahvoja pettymyksiä. Oikeastaan lähes pelikelvottomia suorastaan. Tämä johtuen jaetun ruudun ahtaudesta ja kokemuksen rajallisuudesta kontrana kahden valopallon ohjaus.

Sen sijaan porukassa hauskimmiksi lajeiksi todettiin lentopallo, petanki ja frisbee golf. Kaksi ensikertalaista oli heti messissä ja siinä auttoi paljon liikkeiden luonnollisuus.

Kiitos arvostelusta! Pelin sijoittuminen vanhan ja uuden ajan taitekohtaan antaa tarinalle oman säväyksensä. Intiaanisodat ovat jo unohdettu historian kirjoihin ja uuden mantereen alkuperäisasukit ajettu reservaateihin. Kesyttämätön luonto pistää vielä hyvin kampoihin, itsensä luomakunnan herraksi ylentäneen valkoisen eurooppalaisen valloittajan edessä. Elokuvien kautta tutuksi tulleet willin lännen kliseet löytyvät. Saluunasta se pienonsoittaja, ja yläkerran kamareista ne seuralaiset..

Tässä pääpaino on hauskanpidossa, oma party kasaan ja verkkoon viettämään mukava peli-ilta. Autoilu on vain kehys ja sisältö tulee radalta kerätyistä powerupeista, jotka avaavat kuskille mahdollisuuden boostata omaa ajoa tai vaihtoehtoisesti tuhota se muidenkin vähäinenkin yritys puhtaasta pelistä. Suomalaisten kanssa vietetyt hetket nostavat kokemuksen kiitettävän puolelle. Pelikavereita löytyy foorumin Peliseura-ketjusta.

Peliseura ratkaisee olennaisella tavalla kokemuksen mielekkyyden. Tämä asettaa pelille sen ylimääräisen kynnyksen, joka omalla kohdalla on alun tiiviin pelaamisen jälkeen pistänyt levyä koneeseen yhä harvemmin. Silti sopivassa porukassa edelleen aivan yhtä herkullista.

Muutama video tullut pelistä tehtyä:

Beta-testiä suomalaisten kanssa: http://www.konsolifin.net/media/media/1844/Massive_Action_Game_PS3/

Kaikinpuolin sopivan oloinen toimintapläjäys testosteronin, hien ja veren maailmasta. Pistää polvet notkeiksi jo heti lähdöstä alkaen, tarjoten matkan varrella varsin nokkelia pulmatehtäviä sekä huimia näköaloja. Kreikan mytologian läsnäolo edes viitteenä kietoo pelaajan mukaan tarinaan tuttujen nimien ja paikkojen kautta. Seuraavalla Ateenan reissulla tiedän ainakin käyväni Olympos-vuorella.

Tarjoaa samaan pakettiin toimintaa, tasoloikkaa, pulmatehtäviä, QTE-näppäinharjoitteita ja lopuksi vielä kovia haasteita. Konsolipelien aateliin ja ylempään sellaiseen.

Battlefield on ensimmäisestä osastaan alkaen taannut monipuolisen verkkosodan estradin lajinsa ystäville. Oli aikansa pioneeri nähdessään päivänvalon PC:llä vuonna 2002. Enään ei menty kapeilla kujilla sidottuna vain yhteen rooliin. Tässä eri aselajit yhdessä muodostivat varsin toimivan kokonaisuuden.

Tänään mennään hiukan toisella tyylillä - tästä huolimatta yhä genrensä kärjessä. Poissa ovat ilmojen ja merivoimien hävittäjät, sukellusveneet ja lentotukialukset. Tilalle on tullut hajoavat ympäristöt, miehittämättömät lentolaitteet (UAV) ja yksinpeli.

Tämä on aikuisille, tosin ei heikkohermoisille sellaisille. On meinaan aika traumaattinen tarina, vieläpä kauhuelementeillä.

Heavy Rain on sieltä jostain elokuvien ja perinteisen pelikäsityksen väliltä. Pelaajana pääset vaikuttamaan kuitenkin merkittävällä tavalla minkälaiseksi tarina muodostuu. Ei pelkästään tarkkaan ajoitettujen painallusten kautta, vaan myös ihan selvillä valinnoilla. Lopussa havainnollisesti esitetään valintojesi summa.

Tämän paketin suosikeiksi noussut Spec Ops -yhteistyötila, sekä verkkopelin Domination -alueiden valtaus 18-pelaajan Ground Warissa. Kuten arvostelussakin mainitaan, on normi pelitila jo niin lähellä entistä HC:ta ettei sieltä ole tarvinnut siirtyä varsinaiseen hard coreen. Kentät ovat varsin monipuolisia ja peittoakin on. Peliseura löytyy nopeasti ja yleinen tekninen toimivuus on siellä kiitettävän puolella.

Yksinpeli meni vähän överiksi, eikä jättänyt ainakaan allekirjoittaneelle yhtä vahvoja muisteloiden aiheita kuin edellinen Modern Warfare.