Ensiluokkainen tasohyppely. Kentissä on käytetty mielikuvitusta ja pelattavuus on hyvä. Iso plussa myös moninpelistä ja Gamepadin kekseliäästä käytöstä. Tykkäsin tästä paljon enemmän, kuin NSMB.U:sta ja suosittelenkin tätä ennemmin. Harmi että Ubisoftin palvelimet ovat aina jumissa joka haittaa päivän haasteiden pelaamista.

Tuli pelattua tämä läpi yksinpelinä. Yksinpelissä joutuu vähän miettimään etenemistä, sillä tässä ei voi käyttää laatikkotemppua, eli velho lennättää toisen pelaajan laatikon päällä kuilun yli. Direct cutissa moninpelissäkin laatikkotemppu on estetty, ellei sen salli asetuksista. Goblin menace lisäkentissä kokemuspullot on aika hankalissa paikoissa usein eikä niitä tee mieli kerätä. Ei niitä tarvikkaan, kunhan malttaa säästää kokemuspisteitä magneettisiin esineisiin ja nollapainovoimanuoliin niin ne helpottavat etenemistä kummasti.

Tätä on pelattu on yli 10 tuntia niin voisi kommentoida. Yksinpelejä on tullut lähinnä pikakokeiltua eikä niihin ole jaksanut paneutua. Moninpeleistä Fruit ja Artwork ovat olleet suosituimpia. Jos Artworkissa sanat olisivat suomenkielisiä ja saisi valita vaikeustason niin pelkästään näillä muutoksilla voisi antaa 5 tähteä. Nyt sieltä tulee sellaisia sanoja joiden merkitystä ei tiedä vuosikausien videopelien pelaamisen jälkeenkään. Piirrettävät kohteet ovat myös välillä hankalia vaikka sanan tietäisikin. Esim. nahkatakki.

Ihan ensiksi täytyy sanoa että pelissä on aivan huikean hyvä suomenkielinen ääninäyttely! Puhetta tulee pelin aikana paljon, joskus niinkin paljon että hahmot puhuvat toistensa päälle. Tulee ihan Disney elokuvat mieleen. Ettei vaan olisi olleet samat henkilöt asialla kun Disney piirrettyjen dubbauksen takana? Kuulosti jotenkin tutulta. Graafinen tyyli on myös huikea ja sakset saavat omaperäisyyspisteitä. Miinusta tulee kenttäsuunnitelusta tai kenttien rakenteesta, joka on aika yksinkertainen. Kutaro ei osaa mitään Mario tyylisiä hyppyjä niin ehkä se rajoittaa kenttien suunnittelua.

**Arvio PS3 versiosta**
Pelin kenttäsuunnittelu, juoni ja graafinen tyyli ovat ensiluokkaisia. Pleikalla L2/R2 on käytä ja L1/R1 on käännä kameraa. Olisivat saaneet kääntää nuo toisinpäin kun sormet tuntuvat lipeävän liipaisimilta tiukoissa toimintakohtauksissa. Peli on myös sopivan lyhyt. Ei kaikkien pelien tarvi olla mitään 50 tuntisia legenda taikamiekasta seikkailuja. Tuohon ei kerkeä kyllästymään ennen lopputekstejä.

Pelissä on kolme vaikeustasoa, very easy, easy ja normal. Yleensä otan peleissä aina normal nimisen vaikeustason ja niin nytkin aluksi, mutta otin aika pahasti pataan normal tasolla niin se vaihtui nopeasti easyn kautta very easyksi. Överiksi vetäminen on ilmeisesti Platinum Gamessin tavaramerkki ja W101 ei tee tässä poikkeusta. Pelin alkutaipalella tehdään tuttavuutta jättirobottiin, joka repii pilvenpiirtäjän irti maasta ja heittää sillä pelaajaa. Pelihahmot eivät tuollaisesta hätkähdä kun ovat supersankareita.

PS3:lla on pula split-screen kampanjan sisältävistä räiskintäpeleistä, jota Killzone 3 lähtee paikkaamaan. Pelkään vain pahoin että pelin kaksinpeli on vain 3D moodin tuoma sivutuote, jota ei olisi muuten tehty. Nyt kun 3D menee pois muodista niin split-screen pelit menevät siinä samalla. Peli tuli pelattua kaksinpelinä läpi jaetulla ruudulla. Jaetun ruudun pelissä teksti on hirmu pientä, olisi varmaan pitänyt olla isompi telkkari. Iso plussa siitä että teksti on suomenkielistä. Grafiikka on yksityiskohtaista. Henk koht.

Pikmin on vähän kuin oma genrensä, johon muita pelejä verrataan. ”Pikmin tyylinen toimintapeli”. Peliä voi pelata joko Gamepadilla tai Wiimote+nunchukilla. Valitsin jälkimmäisen koska tähtääminen on helpompaa Wiimotella. Ahnaasti tuli pelattua peliä, sen verran hyvä se on. Peli voi olla jopa hieman surullinen, jos päivän päätteeksi joutuu jättämään pikminejä jälkeen planeetalle yöeläinten saaliiksi. En keksi mitään moitittavaa pelistä.

Tämä on ensimmäinen Animal Crossing peli jota pelaan, joten kaikki pelissä on minulle uutta. Eurogamerin arvostelussa sanottiinkin että jos tämä on ensimmäinen AC peli mitä pelaat niin olen kade. Tämä on oikein kunnon aivot narikkaan peli. Tässä ei tarvi mitään erityistä pelitaitoa että tässä pärjäisi. Sopii pelattavaksi pienissä erissä ja usein. Jotain 30 pelituntia alkaa olla jo kasassa kun kuukausi sitten sain tämän pelin. Hyvät musiikit, rento meininki - hyvä peli.

Mainio toimintaseikkailu. Pelin yksityiskohtiin ja Luigin animoitiin on nähty paljon vaivaa. En muista ennen että pelihahmo alkaisi hyräilemään taustalla soivaa musiikkia. Luigi on muutenkin humoristinen ja sympaattinen hahmo että hänen toilailujaan on mukava seurata. Pelin kontrolleissa riitti paljon opeteltavaa, mutta pelin loppupuoli menikin sujuvammin kun kontrollit oli oppinut. Olisin myös kaivannut checkpointteja, mutta hyvin se meni ilmankin.

Meni viimein läpi kolminpelinä siten että yksi ohjaa Mariota, toinen Luigia ja kolmas on buustipelaaja. Jos buustipelaaja hoitaa hommansa hyvin niin siitä on iso apu muille. Suosikki Marioni on edelleen 3DS:n 3D Land. Siinä on mukavan leppoisa tunnelma. NSMB.U:ta saa pelaa vähän kuin tuli persuksissa kun koko ajan joku meinaa teilaa. Odotan mielenkiinnolla tulevaa Super Mario 3D Wörldiä, joka on jatko-osa 3D Landille.

Pelin ennakkohypessä pelintekijät kehuivat että Lego City on Wii U:n paras peli ja system seller. Wii U:lle ei ole montaa peliä vielä ilmestynyt, mutta kyllä se hyvä on. Lego City täyttää harvinaisen väkivallaton hiekkalaatikkopeli -lokeron. Pelin huumori osui nauruhermoon. Erityisesti pidin Arnold Schwarzenegger imitaatiosta.

Vanhan hyvän ajan pulmapeli. Välillä peleissä käy rasittamaan kun pelihahmot jankkaavat jotain turhaa, missä ei ole yhtään asiaa niin Toki Tori 2 on virkistävä poikkeus sillä pelissä ei puhuta mitään - ei puhuttuna tai tekstinä. Tekstiä ei tule edes ohjeena. Pelissä ohjattu lintu osaa vain tömistellä jalkojaan ja laulaa ja siinä pitää keksiä miten noiden avulla pääsee eteenpäin pelissä kun tutkii miten eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Pelin pulmat ovat todella kinkkisiä ja niitä saa kunnolla miettiä.

Meillä Nintendo Land sai innostuneen vastaanoton. Kaikki ovat tykänneet siitä. Kilpailullisista peleistä sain kaikista tähti merkinnän kun niitä on pelattu niin paljon. Muissa peleissä joutuu vähän osaamaankin että saa merkinnän, ettei riitä pelkkä osanotto. Yksinpelattavat pelit ovat jääneet vähän paitsioon, mutta noista moninpelattavista riittää niin paljon hupia ettei se haittaa.

Vauhdikas karting autopeli ja Mario Kartin tappaja. Pelissä on harvinainen nettipeli, johon voi osallistua monta pelaajaa samalta koneelta jaetulla ruudulla. Peliä on pelattu jo pitkään, mutta olen pantannut arvosanan antamista koska peliä vaivaa kaatumatauti ja bugittelu. Jos pelaa nettipeliä siten että toinen pelaaja pelaa Gamepadin näytöltä ja toinen katsoo tv-ruutua niin kone jumiutuu jo ennen kuin ensimmäinen kisa on ohi. Nyt peliin tuli päivitys ja pääsin testaamaan uudelleen niin nyt kone ei kaatunut kertaakaan. Lisäksi verkkovirheitäkään ei tullut ainuttakaan.