Tästä tulee vähän mieleen Aragorn's Quest, paitsi että Aragorn oli aika kesy tähän verrattuna. Hyrylä Warriorssissa on oikein räjähtävää toimintaa. Tuntuu että Wii U:lla on vaikeuksia jaksaa pyörittää tätä kaksinpelinä. Välillä tulee hidastuskohtauksia. Hyvä kuitenkin että on mahdollisuus pelata tätä kaksinpelinä samalla koneella. Jos tämä olisi ilmestynyt jollekin toiselle pelikoneelle niin voi olla että tälläistä mahdollisuutta ei olisi ollut.

Pelistä tulee vanhat C64 ja Amiga pelit hyvällä tavalla mieleen, jolloin niiden hyvät puolet korostuu. Peli on uskollinen vanhoille peleille, kuten esim. kun siirtyy toiseen ruutuun niin kuva skrollaa ensin ja sitten ilmestyy näkyviin uudessa ruudussa olevat hirviöt. Ääniefektit ja musiikki on myös menneestä maailmasta tuttua. Pelistä kuitenkin loistaa poissaolollaan vanhojen pelien epäreiluus mitä ne välillä olivat. Pelattavuus on hiottua. Vaikeustaso on tehty fiksusti siten että se nousee vähitellen eikä ole vaikeustasopiikkejä.

Ostin tämän kun tämä oli viikon tarjouksena joku -50%. Trailereista saa käsityksen että tämä on joku hiekkalaatikkopeli missä vaan kohelletaan, mutta tähän ollaan yritetty tehdä jotain peliä. Peli-idea on se että pelissä on hirveät kontrollit ja pelissä pitää tapella hirveitä kontrolleja vastaan. En pidä tästä ideasta. Peli saa yhden plus pisteen hauskasta huumorista.

** Wii U versio arvioitu **

Nätti ja omaperäinen roolipeli. Pelissä on hyvää:
+ Defend kyky on oikeasti hyödyllinen ja sitä tulee käytettyä joka taistelussa
+ Vihollisen taistelukykyä rajoittavat loitsut tepsivät kaikkiin vastustajiin, myös pomoihin
+ Taikapisteitä saa helposti lisää, jolloin peli ei mene siihen että käyttää pelkkiä perushyökkäyksiä jottei taikapisteet kulu
+ Vihollisilla on monipuolisesti kykyjä ja heikkouksia, jolloin on pakko muuttaa aina taktiikkaa
+ loistava grafiikka ja musiikki

Peli eroaa aiemmin pelaamistani Zeldoista siinä, että alun jälkeen tulee kohta, jonka jälkeen saa vapaasti valita mihin luolastoon menee seuraavaksi. Pelin tässä vaiheessa meni paljon aikaa haahuiluun, kun mietin että a) mihin luolaan kannattaa mennä ensin ja b) miten noihin luoliin pääsee ylipäätään sisälle. Järjestys ei ole ihan 100% vapaa, sillä kaikkia seikkailijan tarvikkeita ei saa kaupasta. Haahuilu vaihe ei haitannut yhtään sillä pelialueen vapaa tutkiminen on kivaa. Peli on vaikeustasoltaan aika leppoisa.

*WiiU versio arvosteltu*
Loistavien Lego City ja -Marvel pelien jälkeen nyt tulee hieman jarrua ja tulee pienemmän budjetin Lego-peli. Pienemmän budjetin lisäksi tässä on helpotettu vaikeustasoa ja rahaa saa kerättyä helposti ja hahmot saa avattua pienemmällä vaivalla kuin Lego-peleissä yleensä. Kyllä tälläinen pienemmän budjetin Lego-peli kelpaa myös, mutta toivoisi että muissakin kuin Lego-peleissä olisi mahdollisuus pelata kaksinpeliä samalla koneella, ettei mene pelikokoelma liian yksipuoliseksi.

Tasohyppely yksinkertaisilla kontrolleilla. Peliä on ilo pelata, ääninäyttely on hauskaa ja musiikki hyvää. Viimeaikaisista tasohyppelyistä pidin kuitenkin ehkä enemmän Giana Sisterssistä sen loppupomoa lukuun ottamatta. Ducktales NES peli ei ole tuttu entuudestaan, mutta tv-sarja on tuttu.

Wii Fit U:ta on käytetty nyt puoli vuotta. Aika pitkälti sama jumppapeli kuin Wii Fit Plus. U:hun on kyllä ajan mittaan tullut peliä parantavia päivityksiä, kuten viimeksi tuli päivitys, jonka jälkeen kun tekee päivän rutiineja niin kone ei kinua enää a-napin painamista vaan peli rullaa itsekseen. Liikuntamittarista olen tykännyt ja se on ahkerassa käytössä. Liikuntamittariin toivoisin sellaista parannusta että kun tutkii askelia niin voisi tietyllä aikavälillä tarkastella askelia että kuinka monta askelta on tullut.

Peli on simppeli arcadepeli, jossa ajetaan sukellusörvelöllä meren alla maaliin. Hankalat kontrollit asettavat haasteen miten päästä maaliin törmäilemättä. Liikkuvia esteitä löytyy, mutta ei mitään vihuja, jotka aktiivisesti hyökkäävät kimppuun. Tämäntyyppiset pelit voi olla hankalia pisteyttää, kun ne saa väkisinkin genremiinuspisteitä kun ovat simppeleitä arcadepelejä, vaikka olisivatkin hyvin toteutettu. No, annetaan vaikka kolme tähteä.

Peli on hyvää sormijumppaa. Tiukat kontrollit, hyvä pelattavuus.

Pelasin ekan maailman normal vaikeustasolla, sitten vaihdoin easyyn kun ekan maailman loppu teki tiukkaa. Easy tasolla menin aina viimeisen maailman pomohirviöön asti, jota en saanut päihitettyä. Hyvä kenttäsuunnittelu tässä, tiukka vaikeustaso. Annoin eShopin palautteessa kolme tähteä, kun olin suuttunut loppupomolle, mutta jos tarkemmin miettii, niin suurimmassa osassa peliä on ihan hyvä pelattavuus ja on tämä parempi kuin Sonic Lost World, joten kai tälle voi neljä tähteä antaa.

Pelasin peliä aluksi normal vaikeustasolla ja pelin pelaaminen meni aikamoiseksi tallenna/lataa rumbaksi. Pelitilanteen tallennus käy nopeasti mutta sen lataaminen kestää ikuisuuden. Kun vastaan tuli palkkasotureita niin laitoin helpomman vaikeustason, ettei tarvi katsoa koko ajan latausruutua. Helppo vaikeustaso ei ole sekään mikään läpijuoksu vaan siinäkin tulee tutuksi kuoleman jälkeinen latausruutu. Peli koukutti ihmeen hyvin vaikka sen pelaamien tuntuu välillä työltä. Wii U lokin mukaan meni 31 tuntia pelin parissa.

**Wii U version arvio**

Tämä on minun uusi suosikki Mario tasoloikka! Peittoaa mun edellisen suosikin, eli 3DS:n 3D Landin, jolle tämä on jatkoa. En osaa sanoa kumpi on parempi, Rayman Legends vai tämä, mutta pidin kummastakin enemmän, kuin viimevuotisesta NSMB.U:sta. Pidän pelin mielikuvituksellisesta kenttäsuunnittelusta ja pelattavuudesta. Jos kuolee niin se tuntuu että on oma moka eikä siltä että peli olisi epäreilu. Tuli pelattua tämä yksinpelinä läpi. Pelissä on myös mukavan leppoisa tahti.

Pelissä on mielikuvituksellinen kenttäsuunnittelu, mikä on aina plussa. Vaikeustaso on mielestäni liian kova. Continueita kuluu tasaiseen tahtiin ja viimeisissä kentissä varmaan tusinoittain. Lisäksi en pidä elämä systeemistä, jossa joutuu aloittamaan kentän alusta kun elämät loppuu. Pelissä ei taida olla kunnon kaksinpeliäkään, ei ole kyllä kokeiltukaan. Lisäksi pelissä on tyhmä systeemi, että joutuu pelastamaan elukoita, että saa myöhemmät kentät auki. Joutuu grindaamaan ensimmäisen maailman ekaa kenttää jotta kerättyä tarpeeksi elukoita, mikä on tylsää. Ei tämä nyt ole oikein hyvä.