Rocksteady onnistuu "mahdottomassa", ja parantaa lähes jokaisella osa-alueella parin vuoden takaista Arkham Asylumia. Toimivaa taistelumekanismia ei ole muutamaa uutta erikoisliikettä lukuunottamatta muutettu, eli jopa turhankin paljon rivivihollisten mättämistä sisältävä juoni pysyy taisteluiden osalta viihdyttävänä alusta loppuun. Mekanismi toimii kombojen pohjalta, eli muutaman iskun tai väistön saatuaan aukeaa mahdollisuus erikoisiskuun. Liikkeitä on erilaisia, aseen tuhoamisesta useamman maassa makaavan lopulliseen tinttaamiseen.

Jatko-osassa on vähemmän titaaneja, mutta täysin toisistaan poikkeavia vihollisia ja tarinoita.

Tästä ei yön ritarin turpakäräjät parane Arham Cityn sisällissodassa!

Viiden vuoden pitkä piina on ohitse, uusi Battlefield on viimein ilmestynyt ja kovin odotuksin.

Ensimmäisen kerran tämä sotapelien spektaakkeli näki päivänvalon aikana, jolloin kenttää hallitsi yksi suvereeni kuningas; alunperin Half-Lifen harrastajamodina ilmestynyt Counter-Strike. Ruotsalainen peliteollisuus oli suuri tuntemattomuus. Pystyivät kuitenkin nousemaan sieltä ennakkoluulojen suosta kirkkaaksi tähdeksi verkkopelaajien taivaalle. Rikkomaan monia myyttejä siitä, minkälaisia verkkoelämyksiä ylipäätänsä voidaan tarjota. Mikään ei voinut olla rajana.

Puolivuosikymmentä sitten ilmoitettu, ja siitä lähtien Rockstarin pohjattoman lompakon nollakohtaa etsimässä ollut L.A. Noire on vihdoinkin täällä. Mutta onko huippunsa hiottu MotionScan-kasvoanimaatiotekniikka ollut hintansa väärti, vai hukutaanko hyvien yritysten, mutta huonojen toteutusten valtaisaan suohon?

Tein työtä jolla oli tarkoitus. Nyt olen CSI-kyttä.

Burnout-kaahailurällästelysarjan viides osa Burnout Paradise julkaistiin vuoden 2008 alkupuolella, ja mahdollisuus tarttua kyseiseen peliin tuli PSN:n tarjouksen myötä, sillä peliä saa pelata niin kauan kun vain PSN Plus -maksutilaus on voimassa. Eli nyt vain kipin kapin kaikki hakemaan ja ihmettelemään.

Sen GnR-biisin nimi

Activisionin ja EA:n heppienheiluttelu on kulminoitunut veriseen nurkkavääntöön kahden toisiaan ulkoisesti kovasti muistuttavan pelisarjan välillä. EA:n maatilan edustaja kukkotappelussa vuonna 2011 on edesmenneen Pärssisen sijaan Battlefield 3, jonka olisi muun muassa määrä auttaa Call of Dutya mätänemään ytimestään.

Parasta mp:tä koskaan.

Tunnelmallisempaa peliä saa hakea. Vaikken 80-lukua elänytkään, voin tuntea sen potentiaalin nostalgisuudelle tätä pelatessani. Suoraan Scarfacesta revitty neon-Miami toimii esikuvana pastellisävyiselle Vice Cityn kaupungille, joka on täynnä erilaisia ympäristöjä (San Andreas tottakai monipuolisti tämän potenssiin neljä, mutta ei siitä sen enempää). Kaupungin oppi tuntemaan paremmin kuin omat taskunsa - johtuen useista sadoista tunneista, joita tähän GTA-peliin tuli upotettua.

Arkham Asylum alkaa kun Batman palauttaa Jokerin Arkhamiin. Batman epäilee että Jokerilla on jokin juoni keksittynä koska Jokeri antautui niin helposti. Pian Batmanin epäilykset osoittautuvat todeksi sillä Jokeri pääseekin karkuun Harlekiinin avustuksella. Tämän jälkeen Batmanin täytyy lähteä takaa-ajoon saadakseen Jokeri kiinni mutta matka ei tule olemaan mutkaton.

Monster Hunter Tritä on hyvin vaikea tiivistää millään lailla koska peli itsessään on aika laaja ja siitä kertominen vaatii yleensä novellin. Sen suositteleminenkin on arveluttavaa puuhaa siihen vaadittavan ajan takia. Kärsivällisyyden kautta peli aukeaa ja loputon varusteenluonti kierre alkaa. Peliä ei siis pelata tarinan takia vaan kaikista muista syistä joihin lukeutuvat moninpeli, pelattavuuden haastavuus ja sen tuoma mielihyvä.
Tätä mielihyvää siivittävät mm. yksityiskohtaiset grafiikat, upeat musiikit ja realistiset ääniefektit jotka niin ikään luovat hienon tunnelman.