Kolmas Killzone-julkaisu tuo sarjan kolmannelle alustalleen, PlayStation 3:lle. Killzone 2 on pirun hyvä ensimmäisen persoonan konsoliräiskintä. PS2:lla edeltäjäkään ei ollut hassumpi, mutta uutukainen tekee asiat niin kuin ne olisi pitänyt tehdä alusta alkaen. Onneksi uusi tekniikka antaa tähän enemmän kuin riittävät eväät teräväpiirtoineen ja 7.1-äänineen.

Metal Gear Solid 4 lyttää pelaajan naamaan niin paljon sisältöä, että välillä pääasia, taktinen vakoilutoiminta on unohtua. Seikkailun täytteenä näyttelevät vuoroin toinen toistaan pidemmät välielokuvat, oudot mainoskatkot, tuttu geenihömppä, monet kymmenet yksityiskohtaiset aseet, pomovastusten taustat ja pakkohan nämä on nähdä, kuulla ja kokea alusta loppuun.

Uncharted: Drake's Fortunea kuvaillessa tahtovat välillä sanat loppua. Niin vehreää ja värikylläistä, upeita maisemia yksi toisensa jälkeen viljelevää maailmaa vain katsoo mielellään. Sulavuudessa vertaista hakeva animaatio ja upeat hahmomallit tähän yhdistettynä lupaavat kolmannen persoonan toimintapelille jo paljon. Vielä kun tekijänä on Naughty Dog, laaduntakeet ovat kasassa.

God of War: Chains of Olympus on PSP:n parhaita yksinpelejä, ellei sitten se paras. Ja ainoastaan siksi, että se on käsikonsolille helvetin hyvin tuotu versio PS2:n hiotuimmasta toimintapelisarjasta.

The Darkness on lisenssipelinä kaikin puolin sieltä mallikkaimmasta päästä. Lähes virheetön ulkoasu, laadukas ääninäyttely, lukuisat yksityiskohdat ja niin mukaansa tempaava kuin mielenkiintoisesti etenevä juoni siivittävät mukavasti yksinpelin läpi. Ainoastaan muutama selkeämmin todellisuudesta irrallinen tehtävä on laskemassa joukkion tasoa, mutta nekin valottavat sitä enemmän synkkää tarinaa. Yksinpeli on harvinaisen vahva kokemus, mutta valitettavan kertakäyttöinen.