Käyttäjän tuottama sisältö
Fallout 3
Kannattaa muistella aina taaksepäin, kun on pelannut 300 tuntia peliä ja alkaa puuduttaa, että kauanko oikein on tullut pelattua ja montako hyvää hetkeä on kokenut.
Fallout syö aikaa, varsinkin jos haluaa olla "kerään kaiken ja menen joka paikkaan"-hahmo. Parhaiten toimii kuitenkin niin, että menee pelin läpi roolilla X, ja toisella kertaa roolilla Y tekee jotain muuta. Aina jää jotain tekemättä ja saavuttamatta, jota toisella hahmolla sitten voi myöhemmin yrittää. Peli on todella laaja.
NHL 09
Be a pro on hyvä idea, ja jaksoinkin sitä vähänaikaa tahkota. Omien kädettömyyteen menee aikanaan hermo, varsinkaan kun en halua painaa joka kerta idioottikonetta laukomaan syötöstäni tyhjiin, ja silloinkin viivyttelevät tilanteita hukkaan. Be a pro kuitenkin syy, miksi en totaalisesti hauku koko peliä.
The Darkness
Annampa täydet. Tässä syyt:
- Mike Patton.
- Uskomaton määrä yksityiskohtia.
- Tunnelma joka tasapainoilee huumorin, mäiskeen, jännityksen ja kauhun välimaastossa kokoajan.
- Rytmitys.
- Tylyys.
- Rakkaus lähdemateriaalia kohtaan.
- Ulkonäkö.
- Kentät.
- Koin oikeasti tunteita.
- Kun peli pääsee vauhtiin, ei sitä voi jättää kesken.
Tom Clancy's Rainbow Six Vegas 2
Ykkönen vähän muokattuna, hyvin vähän muokattuna, mutta muokkaukset toimivat. Sprinttinappi, suojan läpi ampuminen ja toinen kakkosase sekä kunnollinen kampanjan läpi vievä co-op.
Kokemusta kerätään myös yksinpelissä ja sitä karttuu nopeasti, josta annan plussan koska reaktiopelaaja en ole enkä jaksa tautisesti paiskoa deathmatchia kokemuspisteiden toivossa.
Koska ykkönen oli mielestäni 360:n paras räiskintä, ei tämä kauaksi jää. Ulkonäöllisesti hieman parempi ja sitä munaa on edelleen.
Ainoat miinukset sitten kahden asian harteilla.
FIFA 09
Sanon ensiksi, että en ole pelannut ultramega-team manager-moodia, vaan yksittäistä kautta, nettiliigaa ja be a pro-pelimuotoa, eli siltä pohjalta tämä X360-arvio, konsolin omalta puolelta ei löytynyt vaihtoehtoa.
F.E.A.R.
Elämyspelaajan ja pikkutyttöfetissin omaavan (sen hyväksyttävämmän, eli pelkofetissin) kuningasräiskintä.
En häpeä yhtään antaa tälle täysiä pinnoja, sillä kyseessä on varsinkin X360-puolella turhan vähälle huomiolle jäänyt peli.
Jos PC aikoinaan sokaisi silmät, voi tosiaan aluksi olla vaikea tottua. Peli kun ikäväkseen alkaa tylsänankeista harmaista varastoista, tuntuu että tekstuureissa pihdataan, padikontrollit ottavat hetken asettuakseen ja muutenkin peli ikäänkuin hakee itseään, ja pelaaja myös.