Sisällöt
Fable II
Tunnelmaltaan erinomainen toimintaseikkailu, jonka toteutuksesta huokuu laatua niin suunnittelun osalta kuin kuvan ja äänen puolelta. Lisäplussaa mainiosta brittihuumorista.
Juonen osalta omaa kuitenkin paljon samaa kuin GTA-sarjan neljäs, joka ei sekään yltänyt lopulta aivan puhtaaseen nappisuoritukseen. Läpipeluun jälkeen mielessä ei oikeastaan ole suuria sudenkuoppia, joihin peli kaatuisi, mutta silti Fable 2 ei jaksa pitää otteessaan koko aikaa ja loppua kohti tarina väsähtää. Pelistä puuttuu sitä perinteistä ja tunnistamatonta "jotainkia".
The Elder Scrolls IV: Oblivion
Päälle pari sataa tuntia seikkailua, vapaata tutkimista ja mielenkiintoisia kohtaloita koettu, mutta silti mieli tekee ottaa Oblivion uusintakierrokselle. Kun puhutaan länsimaisista roolipeleistä, Bethesda näyttää kuinka homma tulee hoitaa.
Selvistä ongelmistaan huolimattakin täysien tähtien arvoinen peli.
Heavenly Sword
Heavenly Sword on tunnelmaltaan ainutlaatuinen peli, jonka visuaalinen toteutus ja etenkin elokuvamaisesti toteutettu ohjaus on parempaa kuin yhdessäkään toisessa pelissä pitkään aikaan. Näyttelijöiden ilmehdintään ja eläytymiseen pistetyt panostukset ovat selvästi nähtävillä ja kuultavilla, eikä käy kiistäminen etteikö Heavenly Sword olisi yksi tämän konsolisukupolven merkkitapauksista.
Tomb Raider: Underworld
Fable II Pub Games
Call of Duty 3
Mainion Call of Duty 2:n jälkeen kolmososalta odotti samaa herkkua uudessa paketissa, mutta jo alkumetreillä pettymys oli suuri. Pelisarjan vahvin osa, loistavasti rytmitetty yksinpelikampanja oli kolmososassa tylsä ja ärsyttävä.
Pelin pelasti kakkosesta selkeästi parantunut moninpeli, mutta kunniaa Call of Duty -pelisarjalle tämä osa ei todellakaan tuonut.
Guitar Hero II
Guitar Herot olivat pitkään monille yksi syy ostaa PS2. GH2 kuitenkin muutti tilanteen, kun Xbox 360 sai oman version kitarasankarien suosikkipelistä. GH2 on monin paikoin mainio peli, sen kappalevalikoima on suuri ja monipuolinen. Ensimmäiseksi Guitar Heroksi se on kuitenkin paikoin melko vaikea. Nuottien tulee osua todalla kohdalleen, jotta ne rekisteröidään soitetuiksi ja muutamat kikkailubiisit meinaavat polttaa hermot kokonaan.
MotorStorm
Motorstorm oli parasta mitä PS3 tarjoili julkaisussaan. Ajopelinä yksinkertaisen toimiva tapaus loistaa moninpelipuolella. Valitettavasti verkkopuolen tekninen toteutus oli melkoisen kehnoa, mutta toisaalta mainiot laajennuspaketit antoivat pelin kaipaamaa ensiapua sisällön ohuuteen.
Ajettavuudeltaan eri luokat on pelissä saatu mukavasti tasapainoon, radat on mielenkiintoisia ja grafiikkakin rokkaa. Kaiken kaikkiaan Motorstorm on ajopeli, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jaksaa kiinnostaa niin kauan kun siinä pelattavaa riittää, mikä on itselleni jo melko paljon nykyään.
Resistance: Fall of Man
Resistance oli itselleni pettymys. Teknisesti toimiva, paperilla kiinnostava julkaisu, joka kuitenkin väsähti pian alun jälkeen. Yksinpelissä ei ole fiilistä, ja kun ei ole fiilistä, ei pelissä eteneminenkään tunnu enää merkitykselliseltä. Edes perinteisesti mainiot Insomniacin suunnittelemat aseet eivät jaksaneet kiinnostaa, vaan osoittautuivat melko persoonattomiksi perustussareiksi, joissa ei vain ollut munaa.
The Eye of Judgment
Eye of Judgment on oikeasti uudenlainen ja innovatiivinen peli. Sen kameraohjaus yhdistettynä korttipelin fyysiseen keräilypuoleen vetoavat vain ilmeisen harvaan pelaajajoukkoon, mutta se joukko tuntuu rakastuneen peliin oikein kunnolla. Itseenikin tuotos iski, varsinkin keräilyaspektin kautta, mutta myös alta paljastui mainio peli. Korttipelinä EoJ on yksinkertaisempi kuin moni kilpailija, mutta konsolipelinä ja etenkin verkkopelinä se on aivan omanlaatuisensa.