Segan 2K–sarja saa tasapaksun jatkajan uuden nimikkeen alla. Tasapainottelu viihteen ja simulaation välillä jatkuu.

Pelin enteilevä nimi kertoo jo olennaisen; madot siirtyvät kolmanteen ulottuvuuteen ja ei kun nappia otsaan.

My Street on lasten maailmaan sijoittuva, verkko-ominaisuuksilla varusteltu minipelikokoelma. Kuulostaa mukavalta, mutta lopputuloksena on hermoja raastava kyhäelmä.

Jalkapallopelien kestosuosikki yrittää päästä takaisin ykköspallille. Helppoa se ei ole, mutta annetaan mahdollisuus.

Soul Calibur II on turvallinen mättöpaketti. Se pohjustaa menestyksensä sarjan aikaisempiin julkaisuihin lisäten tukun uusia hahmoja ja ominaisuuksia.

Frequency sai jatko-osan, joka on kovin edeltäjänsä näköinen. Metallin makuisempi Amplitude yrittää tavoittaa lisää rytmi-FreQejä vanhoilla keinoilla.

Vexx on puutteistaan huolimatta piristävä lisä tasohyppelyiden sarjaan. Se yrittää tehdä pesäeron genren lapsekkaimpiin edustajiin ja onkin aiheuttanut ärtymystä Super Marioiden nimeen vannovien simasuiden keskuudessa.

Lautapelin julkaiseminen konsolille kuulostaa aluksi vähintäänkin omituiselta idealta. Lopputulos ei juurikaan yllätä ja juhlintaan ei tässä tapauksessa ole aihetta. Monopoli on edelleen lautapeli.

Jos tykkäät hip-hopista ja munille potkimisesta, tässä on makusi mukainen peli. Sovinistisessa testosteronimaailmassa klassinen tyylikkyys ja herrasmiesmäisyys ovat häviäjän merkkejä. Gangsta-maailma on tyly paikka, jos ei ole pattia tai massia.