Kuka keksi laittaa muuten loistavaan lentämispeliin juoksemista lelupyssyt kädessä?

Pakko-ostos jokaiselle gamecuben omistajalle, joka pitää Pokemon-peleistä. Turhan yksinkertainen verrattuna gba-versioihin.

Paras Bond-peli. Olisi voinut olla hieman enemmän hiiviskelyä toiminnan sijaan.

Todella viihdyttävä peli näppärällä tarinalla. Valomiekkailu on tosin jätetty turhan kehittymättömäksi, sillä sitähän ei voi koskaan olla liikaa. Viholliset tuntuvat olevan välillä turhankin Voima-vastustuskykyisiä, kun pelin nimikin on The Force Unleashed.

Hieno peli varsinkin alkupuolella, kunnes tarina alkaa tuntua tyhmältä ja tehtävät ovat tyyliä "mene sinne, tapa nämä, karista poliisit, palaa alkupaikkaan". Jopa yksittäisten henkilöiden salamurhatkin muuttuvat verilöylyiksi, ja sitten lopuksi paetaan poliisia (vaihteeksi). Tehtävien suorittaminenkin oli tuskallista, kun checkpointeja ei pelissä tunneta, ohjauksen ollessa vaikeaa ja kuolemisen helppoa. Tarina oli ylipitkä, ehdin kyllästyä useamman kerran peliin ennen kuin jaksoin mennä läpi. Kaikesta huolimatta loistava peli, joka on parhaimmillaan alkupuolen aikana.

Mafiapelejä ei ole vielä tullut kovin paljoa, ainakaan hyviä sellaisia. Kummisetä-pelissä on pelattavuus kohdallaan ja tarina tapahtuu näppärästi ensimmäisen Kummisetä-elokuvan taustalla. Yllättävän hyvä lisenssipeli, vanhan konsolisukupolven grafiikoista huolimatta.

Mestarin saappaiden täyttäminen oli liian vaikeaa. Lähes kaikkea on parannettu edellisestä osasta ja valinnat ovat paikoin entistä vapaampia, esimerkiksi useamman planeetan kohtaloista pystyy päättämään ja muita henkilöitä on mahdollista muuttaa haluamaansa suuntaan, jopa jedeiksi tai sitheiksi. Kuitenkin dialogi on liian mustavalkoista, välimuotoja hyvästä ja pahasta ei juuri ole. Mahtipontinen tarina ei pysty säilyttämään tasoaan aivan loppuun asti ja seuraa melko kehno loppu.

Paras konsoliroolipeli kautta aikojen todella hienolla tarinalla. Ainoastaan grafiikasta voi valittaa, kaikki muu toimii. Moraalivalinnat ovat hienosti tehtyjä ja hyvänäkin pelaava henkilö saa pinnistellä, ettei käänny Voiman pimeälle puolelle.

Kyllähän Just Cause oli hauska peli - ennen GTA4:ää. Mutta koska on epäreilua verrata kaksi vuotta aiemmin tullutta peliä GTA4:ään, teeskentelen arvostelussa ettei GTA:ta olisi koskaan tullutkaan. Päähenkilö tuntuu jostain syystä putoavan aina jaloilleen eikä kaadu koskaan, kuvakulma on huono, automaattitähtäys tekee kaiken liian helpoksi, ampuessa pää- ja jalkaosumilla ei ole eroa, autot ovat höyhenenkevyitä ja leijuvat 10 senttiä ilmassa (kuten myös kaikki ihmisetkin, jopa enemmän paikasta riippuen) ja sivutehtävät toistavat itseään. Oikeasti. Plussaa mahtavista stunteista.

Buginen kuin mikä, muuten loistava peli. Päätarina ei jaksa erityisemmin kiinnostaa, mutta sen sijaan muut tehtävät ovat suurimmaksi osaksi todella mielenkiintoisia ja tutkittavaa maailmasta löytyy järjettömän paljon. Hahmoaan voi kehittää uskomattoman monella eri tavalla ja ulkonäön muuttaminen on melkein liian yksityiskohtaista. 300 pelituntia meni joka paikan tutkimiseen ja lisäosiin.

Tässä on loistava esimerkki videopelistä. Tekeminen ei lopu ihan heti kesken eikä kyllästy koskaan.

Ateisti-intiaani ampuu zombeja avaruusaluksessa ufoaseilla? Mikäs sen parempaa. Vähän kuitenkin kertakäyttöpelin makua.

Splinter Cellit ovat olleet kaikki loistavia pelejä, tosin tämä on niistä huonoin, tai oikeastaan vähiten hyvä. Grafiikka on jälleen kerran edellä muita aikansa pelejä, mutta päivänvaloon ei olisi kannattanut tapahtumia siirtää juuri ollenkaan, Kinshasaa lukuunottamatta. Eri mittareita on karsittu ruudulta hieman liikaakin ja seurauksena hiiviskely muuttuu paljon vaikeammaksi, mutta samalla realistisemmaksi. Onpahan Sami Kalastaja oppinut pari uutta temppuakin, kuten kulman takaa vartijan kiinniottamisen ja uusia, entistä väkivaltaisempia, tilannekohtaisia tappomenetelmiä.

Kyllä on sota kaunista. Grafiikka on todella aidon näköistä, mutta aina on parantamisen varaa. Yksinpelin tahkoaa kerran läpi, mutta moninpeliä jaksaa pelata, vaikkei sen pelaamisesta ole edes achievementeja jaossa. Yksinpeli puuta, moninpeli rautaa.

Ei voita edelleenkään KotORia, mutta kyllä Mass Effect on selvästi klassikko pikkuongelmistaan huolimatta. Tarina veti mukaansa ja grafiikat ovat varsinkin keskusteluissa elokuvamaisen näköiset. Toiminta tuntuu välillä turhankin yksinkertaistetulta, mutta taistelu ei olekaan selvästi pelin tärkein osa. Tästä olisi tilaisuus tehdä oikeasti hyvä pelielokuva.