Toivoin Convictionin olevan hieman parempi neljän vuoden odotuksen jälkeen. Toiminta ja hiiviskely on todella toimivaa. Välillä liiankin toimivaa Execution-järjestelmän ansioista. Näyttävä peli on ainakin, niin juonen ja ympäristöjen kuin Fisherin käyttämien krav maga-liikkeiden ja CAR-ammuntajärjestelmän kohdalla. Toisaalta yksinpeli on lyhyt ja peli on liian helppo edellisten Splinter Cellien veteraaneille. Coop-moodi kuitenkin tarjoaa edellämainituille perinteisempää hiiviskelyä Jack Bauer-toiminnan sijaan.

Biowaren tapaan dragon ageen kuuluu hienosti tehty tarina, mielenkiintoiset hahmot ja toimiva dialogisysteemi, mutta pelaaminen on melko tylsää puuduttavan taistelun takia. Ja taistelua on paljon.

Toiset pitävät dragon agesta, toiset menettävät hermonsa pelin parissa. Kuulun valitettavasti jälkimmäiseen kastiin. Arvosanaksi muodostuu kaksi tähteä, sillä en voi kuvitellakaan arvostelevani peliä paremmin, kun itse pelaaminen on tuskaa.

Eihän tälle voi muuta kuin viittä tähteä antaa. Bioware on tehnyt oikean ratkaisun muuttaessaan peliä enemmän toimintapelimäiseksi, ja nyt taisteluosuuksia pelaa jopa mielellään. Dialogit ovat entistä parempia, erityisesti keskeytykset olivat hyvä idea. Ainoa kritisoinnin aihe on juonen muuttaminen putkimaisemmaksi, mutta se ei todellakaan ole este pelin pelaamiselle. Jään odottamaan kolmatta Mass Effectiä.

Olen muuten samaa mieltä stammyn kanssa: kansi voisi olla hienompi.

Niin videopelimäinen peli kuin peli vain voi olla. Suoraan sanoen ei mitään käytännön vikaa, olisi voinut olla vain vähän pidempi. Arvosana olisi jotain neljän ja viiden tähden väliltä, mutta valitsen neljä, koska jälleenpeluuarvoa ei juurikaan ole.

Luulin ettei renesanssi voisi vähempää kiinnostaa ja että Pyhä maa voittaisi renesanssi-Italian mennen tullen, mutta olin ilmeisesti väärässä. Mikään pitkään aikaan (tai no jaa, Modern Warfare 2?) ei ole viihdyttänyt näin paljon.

Todella hyvä räiskintä, kaikin puolin. Yksinpeli voittaa Call of Dutyt mennen tullen, samoin co-op. Uudistuksia ei ole ainakaan liikaa ykkösosaan verrattuna, mutta omasta näkökulmasta kaikki virheet on nyt korjattu. Uusi kokemuspistejärjestelmä varsinkin on iso plussa, samoin entistä monipuolisempi oman hahmon muokkaaminen.

Ei mitään suurempia miinuksia. Jos ykkösosa kelpasi, kelpaa takuulla tämäkin, sillä itse en jaksanut ykkösosaa koskaan pelata läpi.

Kauan odotettu peli - ja täysin odotuksen arvoinen. Yksinpelin juoni oli jopa oikeasti mielenkiintoinen tällä kertaa, vaikka loppu jäikin hieman auki jatko-osaa varten. Ja tällä kertaa mukana ei edes ole loputtomia vihollissotilaita, jotka tekivät aiemmin yksinpelistä täyttä tuskaa.

Mitä tästä nyt voi kirjoittaa - todella hauska peli ja loistava biisivalikoima, jonka veroiseen eivät ole vielä jatko-osatkaan pystyneet.

Yksinpeli oli täsmälleen sitä mitä arvelin sen olevan - hyvässä ja pahassa. Vaikka soditaan vaihteeksi Tyynellä valtamerellä Normandian sijaan, ei yksinpelissä juurikaan ole innostumisen aihetta: Euroopan itärintaman sodat ovat itse asiassa mielenkiintoisempia kuin taistelut japanilaisia vastaan. Tarkka-ampuja-kenttää lukuun ottamatta yksinpeli on edelleen mielenkiinnotonta putkijuoksua loputtomilla vihollisjoukoilla. Koska pelin juoni ja lopputilanne ovat käytännössä tiedossa, ei löydy kovin montaa hyvää syytä yksinpelin läpipeluuseen. No myönnetään, achievementit motivoivat.

Brittihuumorilla höystetty satu, mikäs sen parempi idea roolipelille! Itse pidin Fable 2:sta, vaikka ensimmäistä osaa en koskaan jaksanut pelatakaan läpi. Vaikka Fable eroaa lähes täysin useimmista muista koukuttavista roolipeleistä kuten esim. Oblivionista, KotORista ja Mass Effectista, tempaa tämä tekele mukaansa.

"I've got your French brains, Lambert."
Sam Fisher on vauhdissa jälleen, tällä kertaa viidakossa sissejä ampumassa. Ja siinä sivussa pelastetaan maailma. Kaikkea on hiottu edellisestä osasta ja näppäimistä on tehty selvästi helpommat.

Miten hiiviskely voi olla näin hauskaa? Ennen ensimmäisen Splinter Cellin pelaamista (josta ei ole kuin pari vuotta) olin hieman skeptinen hiiviskelyä kohtaan, mutta tämä muutti käsitykseni. Ainoa pelin huono puoli lienee heikko juoni. Peliä ei voi myöskään sanoa liian helpoksi.

Knights of the Old Republic siirrettynä Kiinaan toimii hyvin. Ainoat pelin ongelmat ovat pitkät lataustauot ja aivan liian yksinkertainen hahmonkehitys.

Jotain uutta näihin toista maailmansotaa käsitteleviin peleihinkin näköjään saa, vaihteeksi laivataisteluiden muodossa. Ihan hyvä peli, mutta miksi vesi näyttää Paintilla tehdyltä? Veden pitäisi olla melko tärkeässä asemassa pelissä, jonka ympäristöt ovat pelkkää valtamerta.

Kun Mario ei riitä.