Hyvä arvostelu ja kiitos alun prologista, joka oli mainio.

Tuosta lokalisoinnista. En ymmärrä miten se vieläkin voidaan nähdä vain perheen pienemmille, kun kuitenkin sen sisältämät vitsit ovat usein suunnattu aikuispelaajille. Kyllä suomenkielinen ääninäyttely on ihan jokaista pelaajaa varten, sen verran laadukasta kamaa ollut pitkin pelisarjan. Kyse on luksuksesta, josta pääsee nauttimaan valitettavan harvoin.

Usein ennen julkaisua kirjoitetuissa arvosteluissa jää verkkopuoli turhan vähälle huomiolle. Onneksi tässä sitä puolta hieman jo valoitetaan ja kiitos siitä! On kuitenkin osalle väestä ehkä se hankintapäätöksen sinetöivä osuus arviosta. Ei se nopeus ole aina valttia, vaikka läpeensä kaupalliset saitit niillä hittejä hakeekin.

Ei enään onistunut loksauttamaan leukoja samaan tapaan kuin ensimmäinen osa. Tuttua hyvää meininkiä, nyt tiheän viidakon ympäröimänä.

Video tuli joskus tehtyä ekasta osasta: http://www.konsolifin.net/media/media/320/MotorStorm/

Loksautti leuat ja oli niitä parhaimpia verkkokokemuksia silloin keväällä 2007. Sisällön määrässä oli hieman toivomisen varaaa.

Video muistoksi: http://www.konsolifin.net/media/media/320/MotorStorm/

Kiitos arvostelusta! Kritiikki on varmasti paikallaan, vaikka ainoat epätoivon hetket tuli vasta pelin loppupuolella, tosin niidenkin yli päästiin kun vihulainen opittiin tuntemaan. Muuten peli oli voittopuolisesti varsin iloista räiskyttelyä nelitoimisella protoni aseella, siinä välissä muutama puzzle aivonystyröitä herättelemään. Väkeä ruudulla riittää ja paikoin tilanteista muodostuukin melkoisia selviytymistaisteluita. Kolme tähteä sopiva arvosana, ei se alkuperäinenkään sen parempi ollut. Iski vain kympillä yhdessä elokuvan ja mahtavan teemansa puolesta.

Light-kampanja viimein silverillä läpi levelillä 56, pelikellon pysähtyessä 75 tuntiin.

Seraphimilla mentiin ja tämä oli hyvä valinta tupla miekoilla. Combat Artseista löytyi nopeasti ne suosikit; taisteluihin Soul Hammer sekä Pelting Strikes jakamaan perusiskuja ja sinne taustalle buffina Battle Stance. Muuten Flaring Nova sekä Radiant Pillar olivat hyvä yhdistelmä pehmittämään ympäristö ennen miekkoihin tarttumista. Hallowed Restorationilla taas pääsi harrastamaan varovaista itsensä ja muiden hiilausta. Nämä olivat perustyökalut.

Hauskimpia hiekkalaatikkoja sitten junnuvuosien.

Kaupunki juuri sopivan kokoinen, liikkuminen siellä tehty jouhevaksi ja asukkaiden läsnäolo tekee taisteluista karman kannalta moniulotteisemman. Hyviksenä saat kannustusta ja pahiksena sinua kohdellaan kuin vampyyritautista Oblivionissa.

Moni biisi päältä kaunis, vai miten asian voisi muotoilla. Biisilistaa kun äkkiseltään tarkastelee, näyttää se varsin hyvältä, tarjoten aika kivalla skaalalla kotimaista kevyttä musiikkia. Tilanne muuttuu kun tartut mikkiin. Tällöin, ainakin omalla kohdalla, putoaa reipas puolet jo pois laulukelvottomina.

Onneksi joukossa on kuitenkin klassikkoja ja biisejä, joiden perässä taipuu vähän kankeampikin kieli. Kun sanat osaa ulkoa, alkaa fiilis nousta kattoon itse videon ottaessa sen pääroolin huomiossasi.

Kiitos arvostelusta!

Itse totaalisena RTS -nyyppänä peliin tarttuminen oli ehkä tavanomaistakin korkeamman muurin takana. Siihen toimeen kuitenkin ryhdyttiin Tom Clancy's EndWarin rohkaisemana.

Pelin tutorial saattaa nyypänkin sujuvalla tavalla tiedon lähteille ja jo osin näillä opein (+ Youtuben kautta nähdyn) jälkeen uskaltaa lähteä kampanjaa pelaamaan. Siellä sitä oppii viimeistään kantapään kautta virheistään. Onneksi löytyy pause..

Kun edelliset RE kokemukset oli sieltä kahden ensimmäisen osan ajoilta, ei tämän kohdalla tarvinnut kantaa sitä samaa taakkaa kuin jokaisen osan moneen kertaan vääntäneiden harteille oli suotu. Kuten arvostelussakin asiasta mainitaan, menee tämä kuitenkin mukavana räiskintänä kun puitteet monelta osin ovat kohdallaan. Ohjaus tuli nopeasti tutuksi, eikä vain paikaltaan ampuminenkaan enään alun jälkeen hämmentänyt. Jännä seikkailu paikoin ahdistavissa tilanteissa.

Upea yksinpeli, jonka todellakin haluaa vetäistä vielä uusiksi uudemman kerran. Aluksi vähän pelkäsi miten 'uskottavasti' tämä ISA:n ja Helghastien välinen kuumottelu tuodaan pelaajalle, jotta siihen jaksaisi eläytyä mukaan ja vetää tarina läpi tunteella. Hyvin se kuitenkin meni. Vastassa on tuttua käsivarsinauhaa myöten avaruuden fasistit, joiden typografia ja visuaalinen ilme on suoraan lainaa menneen vuosisadan hirmuhallinnoilta, ja niitähän riittää.

Loppunäytöksessä lainataan jo kuvia Golgatalta.

Jaksoi viihdyttää loppuun asti, sekä tarjoamaan näyttävät kulissit ihmisrodun eloonjäämistaistelulle tuota vihamielistä muukalaista vastaan.

Kelpo FPS-mäiskettä lajin ystäville. Aseiden monipuolisuus, paikoin pelottavat miljööt ja nuo monikymmenpäiset niljakkaiden örmelöiden laumat tekevät tästä kokemisen arvoisen. Normaalilla vaikeustasolla ei turhautumista tullut vastaan edes pomojen kohdalla. Tarina ei eeppisyyden osalta ole mikään oscar-voittaja, mutta ihan käypästä tavaraa kuitenkin. Peli on täysin suomeksi lokalisoitu, ääninäyttelyä myöten.

Tässä peli, joka kenties tulee muovaamaan tasoloikan uuteen muottiin, tai vähintään asettaa sille uusia standardeja. Kun pelistä pitävät paitsi genren vanhat fanit ja jopa he, jotka eivät ole aiemmin voineet koko lajiin koskea tikullakaan - on jossain onnistuttu ja todella hyvin.

Yksinpeli lähtee käyntiin jo alkutekstien ilmestyessä ruudulle. Seuraavaksi huomaatkin tuntien kuluneen. Tarina etenee puhtaalla suomen kielellä.

Vaikka toinen maailmansota on jo nähty ja näihin ei enään pitänyt palata, onnistui World at War valottamaan aika onnistuneesti harvemmin esillä olleista taisteluista.

Upea seikkailu, joka vie mennessään vanhan jääränkin. Paljon on lainaa muualta, mutta tällä tavoin esiteltynä kuten tässä, ei sekään pistä häiritsemään. Työkaluja (lue aseita) löytyy vähän joka lähtöön ja tätä puolta myös hyödynnetään pelissä. Taktisimpia lisävarusteita on mm. ilmaan heitettävä disco-pallo, joka pistää körmymmätkin örkit jamittelemaan Saturday Night Feverin hengessä :)