Samus Aran on palannut ja pelaava kansa kiittää.
Kaipaisiko iOS-laitteesi haasteikasta pelattavaa? Tässä sitä olisi, vieläpä kotimaista sellaista.
Platonic Partnershipin Lydia kertoo viinanhuuruisen tarinan, joka vahvistaa ikävän utopistista toivetta. Yhdenkään lapsen ei pitäisi kokea onnetonta lapsuutta.
EA teki kesän aikana tavallistakin vähemmän hankintoja, mikä sinetöi Änärin paikan urheilupeliliigan pohjalla.
Olivatko puheet osoita ja klikkaa -genren kuolemasta ennenaikaisia? Tuskin, mutta kiitos Ron Gilbertin ja Gary Winnickin, ovat seikkailupelit tehneet pienimuotoisen paluun elävien kirjoihin. Vuorossa PS4-version arvio.
Playstation 4:n julkaisussa ensiesiintymisensä tehneen Knackin jatko-osa ei ehkä ole persoonallisin tai pelattavuudeltaan ensiluokkaisin toiminnallinen tasoloikinta.
Vankilapako kaverin kanssa on hauskinta moninpeliä sitten Bubble Bobblen. Muuten The Escapists 2 ei vakuuta.
Everybody’s Golf taiteilee ihailtavasti leppoisan tiiauksen ja vakavahenkisen kisailun välillä laittamatta kuitenkaan liian kireää myssyä päähänsä.
Erityisesti vuosikymmenen takaisesta Heavenly Sword -toimintaseikkailusta sekä nuoren Danten kommelluksia seuranneesta DMC: Devil May Crysta tuttu Ninja Theory siirtyy tuoreimmassa pelissään viihde- ja populaarikulttuurissa vähälle käsitellyn aiheen äärelle.
Pikmin on varmasti yksi Nintendon tunnetuimmista sarjoista. Hey! Pikmin on siitä poikkeava teos, että nyt kehittäjänä häärii Arzest.
Mystin henkinen jatko-osa on jumittunut liian kauas menneisyyteen, vaikka se viihdyttääkin ajoittain.
Kaudelle 2017 päivitetyn F1-sisällön ohella uusimman osan pariin houkutellaan erikokoisilla viilauksilla sekä menneiden vuosien voittaja-autojen avulla.
Tehdäänpä asia oitis selväksi: Sonic-siili oli 90-luvun kultakaudellaan ikonisin – ja myös paras – tasohyppelysankari. Erityisesti sarjan kakkososa teki aikoinaan pukinkontista löytyessään lähtemättömän vaikutuksen, ja pelin jokainen notko ja mäennyppylä onkin iskostunut vuosien varrella selkärankaan. Myönnettäköön, että sininen siili on Mega Drive -aikakautensa jälkimainingeissa tarponut toinen toistaan syvempiä soita, mutta niinhän me kaikki. Tottahan toki on, että Sonicilla tämä harmittava hairahdus nappasi elämästä peräti parikymmentä vuotta.