Segan pitkäaikainen maskotti päätti sitten vanhoilla päivillään yllättää kyynisen fanin totaalisesti.
80-luvun lapsena ja suurena Karvisfanina otin ilolla käsittelyyn muiden vähän naureskeleman Garfield Lasagna Partyn. Miten siinä kävikään?
Pokémon Scarlet ja Violet ovat lupaavia avoimen maailman seikkailuja, jotka lopulta ajavat pelaajan hulluksi bugisuudella ja itseään toistavilla tehtävillä.
NieR: Automata vaatii omistautumista ja kertausta, mutta sen heppoinen tarina ei koukuta tarpeeksi tämän toteutumiseksi.
Yllättävän monipuolinen managerointipeli ei istu lastenpeli-kategoriaan.
Noidan paluu ei yllä ihan sarjansa parhaaksi teokseksi, mutta kyseessä on silti harvinaisen kova toimintapläjäys.
Viisaampia päähenkilöitä odotellessa.
Pentiment on vahvalla dialogilla eteenpäin puksuttava murhamysteeri, joka on täynnä historian puiden havinaa ja kaunista grafiikkaa.
The Chant on potentiaalinen julkaisu, joka tekee monta asiaa oikein. Venymisen varaa olisi ollut.
Persona 5 Royal on periaatteessa uudelleen mietitty versio alkuperäisestä Persona 5 -pelistä.
Pitkä odotus palkitaan visuaalisesti upealla scifi-seikkailulla.
Luistimenpiirtoja kenttään, lapa jäähän ja nimi lehteen. Mutta tekeekö silti mieli tuulettaa?
Uusi kolmikko suuntaa Borderlands-seikkailuille. Ja hyvä niin?
Näyttävää mutta niin merkityksetöntä yksinpeliräiskintää.