Summoner

Herättäjä

"Syntynyt kohtalosta, kasvattajana ennustus, valittu pelastajaksi ja määränään on tuhota". Näin mainostaa tämän hieman yllättäen tulleen roolipelin kansi. Seuraavassa kerromme hieman lisää, onko itse peli yhtä mahtipontinen kuin kantensa.

Alkuvalikosta uuden pelin aloitettua lyödään eteen alkudemo jossa kerrotaan pelihahmon, Josephin, historiasta. Ollessaan yhdeksänvuotias Josephin kotikylään hyökättiin ja Joseph loitsi esiin olion, joka tuhosi siinä temmellyksessä kotikylän viimeistä piirtoa myöten. Vimmastunut Joseph heitti sormuksensa kaivoon ja vannoi ettei enää ikinä käyttäisi voimiaan. Tilanne kuitenkin muuttuu kun hänen uuteen kotikyläänsä Masadiin tulee eräs kaunis päivä sotajoukko tarkoituksenaan ensisilmäyksellä pistää paikka matalaksi mutta myöhemmin käy ilmi että tarkoituksena on tappaa erityisesti Joseph.

 

Kulkuri ja joutsen

Pienen paniikkilähdön jälkeen Joseph päätyy Lenelen kaupunkiin tarkoituksenaan etsiä käsiinsä kasvatti-isänsä Yago. Käy ilmi että sotilaat olivat naapurivaltion, Orenian keisarikunnan, lähettämiä. Nahistellessaan tietään kohti kuninkaan linnaa (Joseph saa kuulla Yagon olevan kuninkaan neuvonantaja) Joseph törmää muutamaan vanhaan tuttuun sekä Flece nimiseen naisvarkaaseen joka neuvoo Josephille viemärireitin linnaan vartijoiden osoittauduttua haluttomiksi päästää maajussiamme sisään.

Taisteltuaan tiensä läpi viemäriötöjen (mikähän klisee siinä on että aina pitää kiertää viemärin kautta roolipeleissä?) Joseph ja Flece pääsevät kuninkaan linnaan. Siellä Flece hiippailee aitoon MGS tyyliin Yagon luo joka kertoo mistä on kyse. Ennustuksen mukaan Murod, Orenian keisari, haluaa päästä Josephista eroon, koska Josephilla on Summonerin-merkki ja ennustuksen mukaan Summonoija (mikälie herättelijä olisikaan käännettynä, en käännä koska se olisi kuitenkin väärin) tulee Murodin tappamaan. Yllättävää kyllä Murod ei tuota purematta niele.

Yagon kerrottua taustoista perusteellisesti, annettua Josephille ensimmäinen mörönherätyssormus ja jatko-ohjeet (sekä tietysti kaupungissa varastojen täydentämisen jälkeen) lähtee Joseph matkaansa, tarkoituksenaan etsiä loput kolme sormusta ja käydä vetämässä Murodia lättyyn ennen kuin Murod tekee saman hänelle.

 

Katsokaa, tuomiokirkko!

Ensivaikutelma pelistä on myönteinen, onhan tekijänä sentään ennakko-hypetetystä Red Factionista tunnettu Volition eikä peli alkumetreillä muutenkaan takertele. Alkudemon jälkeen peli alkaa opastamaan pelaajaa läpi kontrollien sitämukaa kun tilanteita tulee vastaan ja tarpeeksi hyvin kyllä opastaakin. Kontrollit toimivatkin hyvin, muutaman napin vastatessa loitsujen ja taitojen pikakäytöstä, vasemman tatin ohjatessa miestä ja oikean kameraa sekä nuolinappien toimiessa lisähyökkäyksien palveluksessa. Tosin minä jäin kaipaamaan MGS-kontrolleja siinä Flecen hiippailukohtauksessa, nämä eivät ehkä siihen ole täysin suunnitellutkaan.

Grafiikasta riittää kehumista ja haukkumista. Haukkumisen puolelle menee se että peliin ei ole saatu lukittua tasaista FPS-määrää vaan välillä peli pyörii sulavasti 50fps ja välillä tippuu raivostuttavasti alle 20fps-tason. Toinen huomautus liittyy pelin piirtoetäisyyksiin. Maailma ei suinkaan ole kokoajan sumussa 150m päässä vaan pelin ulkoilman piirtoetäisyydet ovat kieltämättä välillä aika surkeita. Asiaa ei auta välillä todella huonon näköiset tekstuurit jotka kauempaa ovat huonoja ja lähempänä näyttävät hyvältä vain ottaessa zoomia pois. Lisäksi välillä tuntuu että pelimaailman kaikki muut hahmot on tehty huolellisemmin kuin Joseph, joka tuntuu olevan ainakin minun mielestäni koomisen nälkiintyneen näköinen verrattuna muihin henkilöihin.

 

On siinä grafiikassa myöskin hyvät puolensa. Kaupungit ovat tehty sopivalla variaatiolla ja kaupunginosat suunilleen näyttävät siltä mitä pitääkin eikä vain samat rakennukset eripäin. Linnan lähellä olevaa plaza-aluetta leimaa sopiva mahtipontisuus joka korostuu huippuunsa upeassa kirkossa jossa piispa kerrankin selittää kädestä pitäen uskonnon perusteet läpi. Pelihahmoilla on yllään todellakin se mitä heillä on yllään ja sivuhahmotkin ovat elävän oloisia, katujen ollessa täynnä elämää. Sisätiloissa pelimoottori näyttää kyntensä kuten näyttävät myöskin tilojen suunnittelijat. Linnan talvipuutarha on koristeltu patsailla ja kirkko näyttää kerrankin tuomiokirkolta pyhän siivouskomeron sijasta. Myös joissain ulkoilmatiloissa on meno kunnossa. Metsässä ja niityillä tulee kerrankin paikallaolemisen tunne, lähinnä mielestäni hyvin tehtyjen puitten ansiosta.

Äänimaailma pelissä on aika neutraali, ääninäyttelijöiden hoitaessa hommansa kohtuullisella eläytymisellä. Musiikki on hyvää, ollen sekoitus keskiaikaista musisointia ja nykyaikaisempaa pop-komppia. Musiikki vaihtuu onneksi tilanteen mukaan ettei joudu gregoriaaniselta kuulostavan kuoron laulaessa pätkimään luurankosotilaita öisellä nummella.

Pelimaailma perustuu lievästi kliseisen juonen päälle mutta on sen verran hyvin toteutettu ettei se pääse häiritsemään niin pahasti kuin voisi. Kaksiteräisenä miekkana pelissä on sen laajuus. Vaikka isoihin kaupunkeihin on helppo jäädä eksyksissä haahuilemaan ja etsimään haluamaansa kauppaa tai henkilöä, on laajuus mukava lisä jättäen monet näkemäni roolipelit varjoonsa. Laajuuden ansiosta pelistä kyllä löytyy sivutienestejä niitä kaipaavalle, ehkä jopa liiankin kanssa. Lisäksi peli vaatii pienoista oma-alotteisuutta verrattuna moniin japanilaisiin mutta ei mitenkään valtavia määriä.

 

Lopussa kiitos seisoo.

Hieman turhankin räikeästi läpipaistavista ongelmista ja hiomattomuuksista huolimatta tämä on suhteellisen kelpo roolipeli niistä pitäville. Ainakin minä yllätyin positiivisesti tästä vaikka peliä pilaakin turhat ongelmat. Ja jos raha ei tee tiukkaa ja harrastaa ihan oikeita roolipelejä, kannattaa tämä peli hankkia ihan Credits-videon lopussa olevan loppukevennyksen takia (kiitoksia XShavalle huomautuksesta).