Operation WinBack

Puolijärkistä hiippailua

Ajan henkeen kuuluvasti terroristit ovat jälleen hyppimässä nenille ja nyt on pelaajan vuoro ruveta kesyttämään mokomia DualShock2:n välityksellä. Tällä kertaa Crying Lions-terroristiorganisaatio ottaa pakollisen maailmantuhoajasatelliitin haltuunsa Sarcozian vapauttamiseksi. Armeija ei ennätä hätiin, joten paikalle lähetetään erikoisiskujoukko S.C.A.T johon kuuluu sankarimme Jean-Luc Cougar. Eipä siis muuta kuin levy kelkkaan, liikkuvat taakse ja menoksi.

Valitettavasti kaikki vain ei ole aivan noin ruusuisesti. Jo alkumetreillä pelin huomaa olevan käännös N64-pelistä ja vieläpä kohtuullisen huono sellainen. Väkisinkin rupeaa naurattamaan hirveä sotilasoperaatio, jossa sotilaat juoksevat kuin puu-ukot Steneiltä näyttävät MP5t kädessä ja osuma näkyy vihreällä valoilmiöllä. Kun paikalle astuu puolustusministeri kuuntelemaan avustajiensa selontekoa ja antamaan käskyjä, karisee esityksestä loputkin vakavuudesta. Keskustelu hahmojen välillä on tökkivää, ääninäyttely tasapaksua lukemista, kamerakulmat ja leikkaukset menevät yli saippuasarjojenkin ylikorostetuista vastaavista ja kun hommaan lisätään vielä lähes kaikki mahdolliset sotilasoperaatiokliseet sekä yksi todella huono vitsintapainen, alkaa soppa olemaan valmis. Parodiaksi tämä vain on valitettavasti liian vakavasti tehty.

Lisää hupia on luvassa kun pelin aloittaa. Pelaajan kommandotiimillä on hieno suunnitelma, joka menee myttyyn kun ryhmää kuljettanut helikopteri ammutaan alas ja ryhmä hajaantuu klassisen "Tule nyt jo." "Mene sinä vain, kyllä minä selviän." keskustelun jälkeen. Jälleen kerran pelaaja, joka on osa maailman hirmuisinta erikoisosastoa, joutuu aloittamaan tehtävänsä yksikseen ja vieläpä äänenvaimentamattoman pistoolin kera. Pelihahmokin on sinisilmäinen (sekä oikeasti, että asenteeltaan) hölmö, joka ei kyllä olisi ikinä oikeasti selvinnyt erikoisjoukkoihin asti sillä meuhkauksella ja lievällä söheltämisellä mitä hän harrastaa.

 

.45 ACP on paras kaverini

Operation WinBack on kuulemma aikoinaan lainannut kulmakameratilansa Metal Gear Solidille ja se kyllä näkyy. Operation WinBack on pääosin Metal Gear Solid 2 tasolla kulmakäyttäytymisen kanssa. Suurin ero on se, että Solideissa Snake pidetään seinässä kiinni painamalla ohjainta seinää kohti, WinBackissa pelihahmo lukitaan seinää vasten painamalla neliötä. Poistuminen tapahtuu niin ikään neliötä painamalla. Suoranaisena virheenä pidän sitä, että kun pelissä asevaihtoehtoja selataan läpi ympyrästä ja pelissä saa tietyssä vaiheessa raketinheittimen, raketinheittimen valitseminen irroittaa hahmon seinästä, vaikka olisitkin vain selaamassa sen ohi. Jean-Luc ei myöskään aina tunnu lukittuvan seinään kovin näppärästi, välillä taas homma kulkee kuin elokuvassa.

Ystävämme Jean-Luc osaa siis kävellä kyyryssä, tehdä kuperkeikan ja olla polven varassa laatikon takana, juosta, vetää turpaan ja ampua. No ainakin teoriassa. Kuperkeikkasyöksy on suorastaan huvittavan robottimainen, onneksi kyyryssä kulkeminen ja kulmien takana toimii fiksusti. Käsirysy on sitten jo surkeampi tapaus, ainoa milloin se oikeasti toimii on silloin, kun juokset (kengät kilometrin päähän kopisten tietysti) vihollisen taakse (kaikilla korvakuulokkeet, eivät kuule askeliasi) ja huitaiset siitä. Vastaavasti kasvotusten tullessa vihulainen ottaa aina aloitteen ja mätkäisee ensin.

Aseteknisesti peli toimii kohtuullisesti. Jean-Lucin .45 kaliiperisesta palveluspistoolista eivät ammukset lopu ollenkaan ja siksi sillä tapetaankin kaikki mikä liikkuu ja pysyy paikoillaan. MP5 konepistoolin virka on pidemmille matkoille, teho on pistoolia huonompi mutta pelin automaattilukitus toimii konepistoolin kanssa pidemmälle kuin pistoolin. SPAS-12 haulikko on lähitaisteluun ja miksei toki pidemmällekin matkalle, peli kun käsittelee haulikonlaukausta kuin konepistoolin sarjaa mutta isommalla teholla, joten yksi hipaisu aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin koko sarja konepistoolia. Äänenvaimennettu pistooli on sinänsä mukava ajatus, sääli vain ettei siihen löydy ammuksia eikä pelissä ole äänillä juurikaan merkitystä. Mukana on myös Kommando-elokuvasta Arskalta lainattu nelipiippuinen raketinheitin.

 

Käsikirjoitettua toimintaa

Peli ilmeisesti yrittää jossain määrin olla Metal Gear Solidin tapainen hiippailutoiminta, josta tosin hiippailu on unohtunut täysin ja selkeä pääpaino on toiminnalla. Mahdottomaksi hiippailun tekee pelin mieletön valmis kirjoittaminen, eli kun juokset juuri tuon laatikon taakse niin kaksi vartijaa tulee horisonttiin ja he tietävät valmiiksi missä sinä olet. Kyseessä onkin lähinnä eteneminen suojasta toiseen vihollisia räiskien. Välillä on pientä puzzlentynkää ja nekin liittyvät aina joko avaimen hakemiseen tai lasersäteiden ohjauskeskuksen hajottamiseen.

Äänipuoleltaan peli on siedettävä, aseista lähtee nyt kohtuullisen oikea ääni, joskin vähän enemmän potkua niissä olisi saanut olla. Musiikki on suurimman osan ajasta mitäänsanomatonta, pelaajan energian mennessä keltaiselle tai punaiselle musiikki tulee vahvemmin mukaan, joten välillä sitä pitää pelihahmon puolikuolleena musiikkien takia (tosin itse pistin taustalle soimaan sekalaisen nipun hiippailuhenkistä agenttimusiikkia). Ääni näyttelyä on laidasta laitaan, on aivokuollutta lukemista ja on naurettavaa ylinäyttelemistä. Sääli ettei siihen puoliväliin vain tahdota osua millään. Jean-Lucin ääninäyttelijä korostaa pelihahmosta jollain oudolla tavalla huokuvaa tyhmyyttä, eikä Jean-Luc pärjää kyllä muutenkaan Solid Snakelle edes toimintaosuuksissa.

 

Nappi otsaan

Operation WinBackin grafiikka on parannettua N64-grafiikkaa, hahmoihin on käytetty kiitettävästi polygoneja ja tekstuurit ovat pääosin kohtuullisia. Valitettavasti vain grafiikan animointi sekä käsittely (kuten perus bilineaarinen filtteröinti) on jätetty puolitiehen, antaen pelille yhdessä tökkivien kontrollien kera kieltämättä lievästi palikkamaisen tuntuman. Vaikutelmaa ei paranna se, että välianimaatiot on tehty suoraan pelin omalla moottorilla ja palikkamaisuus periytyy siihenkin.

Tärähtelyä pelissä on käytetty sopivasti, peruspistoolissa on todella kiitettävästi potkua eikä muissakaan aseissa ole valittamista. Pelissä on myös kaksinpeli- ja bottitilat, jotka eivät kovin erikoisilta pikaisen kokeilun myötä tuntuneet. Pelin voi tallentaa vain episodien välissä. Episodien aikana tulee tosin checkpointeja, joista peliä voi jatkaa Game Overin iskiessä mutta vapaa tallennussysteemi olisi ollut tähänkin tervetullut asia.

Operation WinBack on kohtuullinen yritys rakentaa Metal Gear Solidia toimintapitoisempi agenttihiippailu uudelleen PS2lla mutta isommat ja pienemmät möhläykset lähes jokaisella osa-alueella pilaavat tunnelmaa. Välillä hauskaa elokuvamaista toimintaa mutta suurimman osan ajasta haahuilua tyhjästä ilmestyvien skriptivihollisten kanssa.