Kuninkaan uusi vuosimalli
Ensimmäinen Gran Turismo julkaistiin PlayStationille vuoden 1998 alkupuoliskolla. Lähes tuntemattoman Polyphony Digitalin mestariteosta ylistettiin erityisesti sen ajotuntuman ja laajan autovalikoiman ansiosta. GT1:n pelattavuus oli aikanaan hienostunut kompromissi realismin ja hauskuuden välillä. Sen ansioista peliin oli helppo päästä sisään, mutta silti oppiminen vei aikaa. Samat ominaisuudet ovat myös GT4:n kivijalkana.
GT3:n mainiota ajettavuutta on paranneltu reilusti. GT4:ssä auton massan siirtyminen tuntuu huomattavasti selkeämmin ja renkaiden ote asfalttiin vaikuttaa realistisemmalta. Käytännössä tämä tarkoittaa auton keulan painumista alas jarrutuksissa, korin kallistelua mutkissa ynnä muuta oikeasta elämästä tuttua. Auton massan siis todella tuntee. Esimerkiksi sivuluisujen kanssa GT4:ssä saa olla tarkkana, tai muuten auto napsahtaa vastaheiton jälkeen suoraan lepikkoon. Tosin vaurioita autoihin ei edelleenkään tule, mutta tätä ominaisuutta onkin odotettu vasta seitsemän vuotta. Taitava rattimies osaa hyödyntää auton painon siirtymää jarrutuksissa ja kiihdytyksissä. Takapainoinen Ruf CTR "Yellowbird" sietää huomattavasti rajumpaa kaasunkäyttöä mutkasta ulos kiihdytettäessä kuin yhtä tehokkaaksi viritetty etuvetoinen pikkuauto. Myös nopeuden tunne on mahtava, joten jo varsin heikkotehoisellakin autonromulla pääsee käsiksi vauhdin hurmaan. Pienenä kauneusvirheenä asfaltilla jumalainen ajotuntuma muuttuu soralla ja lumella aavistuksen yliliukkaaksi ja keinotekoiseksi.
Vihreää helvettiä tarjolla
Paras tapa tutustua uuden Gran Turismon ajotuntumaan on valita jonkin riittävän suorituskykyinen sekä ajettavuudeltaan korkeatasoinen auto, ja suunnata kohti legendaarista Nürburgring Nordschleifen rataa. Vaikka tämä "vihreäksi helvetiksi" kutsuttu kilpa-areena on ennenkin ollut pelattavana konsolipeleissä, ei sitä ikinä aikaisemmin ole nähty näin hienosti toteutettuna. Tunnelma on mahtava auton kiitäessä epätasaista ja mutkaista uomaa saksalaisen vuoriston keskellä. Myös muut radat ovat tuttuun tyyliin laatutyötä. Uutuuksia ovat tällä kertaa mm. Tsukuba, Fuji Speedwayn lukuisat variaatiot ja New Yorkin katurata. Valtaosa Gran Turismo 3:n radoista on yhä tallella, tosin niistäkin lähes kaikkia on jaksettu hienosäätää paremmiksi. Mukavan paluun tekevät GT2:n jälkeen pois jätetty High Speed Ring ja jo GT Conceptissa debytoinut Autum Ring. Ihan heti valikoimaan ei ehdi kyllästyä, vaikka Fuji Speedwaysta ei ihan vajaata tusinaa versiota olisikaan tarvinnut tehdä.
Sarjan kantavaksi voimaksi muodostunut Gran Turismo -moodi on säilynyt ennallaan. Jo traditioksi muodostuneeseen tapaan käytössä on kymppitonni kahisevaa ja autolle olisi tarvetta. Alussa unelmat tehokkaista kilpa-autoista on parempi unohtaa, sillä rahaa riittää vain käytettyjen autojen kaupasta löytyviin ikäloppuihin kasariunelmiin. Tosin mikäs siinä on 160 hevosvoimaisella Carinalla päästellessä. Ainakin ehtii kuolata nättiä grafiikkaa. Auton lisäksi tarvitaan kilpailulupa. Lisenssitestien läpäisyt avaavat pääsyn erilaisiin kilpailuihin ja niissä menestyminen tuo tilille rahaa ja palkintoautoja. Paremmilla autoilla voi luonnollisesti osallistua aina vain vaikeampiin kisoihin.
Ottaisinko Aston Martinin? Tai miten olisi Corvette?
GT4:n autovalikoimassa valinnanvaraa on enemmän kuin turkkilaisen trokarin kaupassa. Lukuna ilmaistuna tämä merkitsee noin seitsemääsataa menopeliä. Autovalikoima lähtee liikkeelle maailman ensimmäisestä autosta, vuoden 1886 Daimlerista, ja päättyy juuri näillä hetkillä myyntiin tulleeseen 330i BMW:hen. Näiden lisäksi tarjolla on myös tuhti annos prototyyppejä, joista osa päätynee joskus tuotantoon ja osa taas muistuttaa avaruusalusta. Ferraria tai Lamborghiniä ei valitettavasti vieläkään nähdä. Porschea tuuraa yhä RUF.
Virityspuolelle on tullut uutuuksina kompressoriahdin perinteisen turboahtimen rinnalle ja Fast and the Furious-termein ilmaistuna "NOS". Tuon kolmikirjaimisen sanan kohdalla on turha säikähtää. GT4 ei mene NFS Underground -tyylisen efektikikkailun ansaan, vaan tyytyy ilmoittamaan moottorin käyttöaineen vaihdoksen elegantilla suhinalla. Toisena uutuutena ajossa väsähtäneiden käytettyjen autojen koreja voi nyt palauttaa uudenveroiseen kuntoon. Tämän toimenpiteen jatkoksi auton kuin auton koria voi jäykistää vielä vähän alkuperäistä tanakampaan kuntoon. Tutut autopesula, öljynvaihto ja vannekauppa ovat myös saaneet uuden kaverin takaspoilereita myyvästä valikosta. Valitettavasti lähes kaikki siivet tuntuvat olevan liian korkeita ja leveitä.
Pelattavaa on jälleen kerran huima määrä. Viiden lisenssin jälkeen ajettavissa on kolme pääluokkaa täynnä kisoja: Beginner, Professional ja Extreme. Viimeisin aukeaa vasta kahden ensimmäisen luokan läpäisyn jälkeen. Näiden lisäksi on tarjolla omia kilpasarjoja eurooppalaisille, amerikkalaisille ja japanilaisille autoille. Tekemisen puutetta vähentävät myös merkkikohtaiset kilpailusarjat, asfaltti-, sora- sekä lumirallit ja kestävyyskisat. Täydelliseen läpipelaamiseen kuluu varmasti parisataa tuntia.
Kuoppia tiessä
Gran Turismo 3 sai runsaasti kritiikkiä idioottimaisesta tekoälystään. Valitettavasti ennakkohuhut GT4:n parannetusta tekoälystä eivä pidä paikkaansa. Edelleen maksimissaan viisi tekoälyn ohjaamaa autoa ajaa samaa kiinteää ajolinjaan pitkin ilman sen suurempia aktiviteetteja. Uutuutena nämä konekuskit tosin saattavat satunnaisesti lipsahtaa radalta nurmikolle. Toista kritisoitua ominaisuutta, vaurionmallinnusta, ei myöskään ole saatu kuntoon. Polyphony Digital selittää ongelman johtuvan autonvalmistajien haluttomuudesta rutata autojaan virtuaalisesti. Ehkä asia on näin, mutta miksi edes törmäyksiä ei mallinneta kunnolla? Rajunkaan kolarin jälkeen autot eivät kimpoile tai lentele lainkaan, vaan pysähtyvät tökerösti.
GT4:n kestävyyskisat ovat juuri sitä mitä nimi lupaa. Pisimmät maratonit nimittäin kestävät vaatimattomasti koko vuorokauden . Miehistä kovimmat voivat ajaa kaksi eri versiota Le Mansin 24 tunnin ajoista. Tai miten olisi 24 tunnin pyrähdys ympäri Nürburgringiä? Kestävyyshaastetta kaipaavat siis saavat mitä haluavat, mutta peruspelaaja varmasti kaipaisi vähintään tallennusmahdollisuutta kesken kisan. Pelastajan roolin ottaa kuitenkin "tallipäällikkötila", B-Spec. B-Specissa tekoäly ohjaa autoa, ja pelaaja pystyy vain säätämään tekoälyn ajonopeutta viidellä eri pykälällä. Mitä lujempaa kuskin käskee ajamaan, sitä todennäköisemmin ajovirhe johtaa nurmikolle lipsahdukseen. Edellisten lisäksi tekoälykuskia voi käskeä ainoastaan ohittamaan tai kurvaamaan varikolle. Aikaa voi nopeuttaa joko kaksin- tai kolminkertaiseksi, joten vuorokauden kestävä kisa mahtuu kahdeksaan tuntiin. Normaalikisoissa B-Specia ei liiemmin jaksa käyttää. Hauskempaa on ajaa itse.
Valokuvaa omat autosi
Toinen uusi ominaisuus, jonka vain japanilaiset voivat keksiä, on Photo Mode. Kuten nimikin jo kertoo, kyse on valokuvauksesta. Photo Mode on jaettu kahteen osaan: autoja voi kuvata juuri tätä pelimuotoa varten kehitetyillä alueilla tai kisojen uusintojen aikana. Hieman skeptisistä ennakko-odotuksista huolimatta virtuaalivalokuvaaminen yllätti positiivisesti. Staattisilla valokuvausta varten tehdyillä alueilla autoa voi kuvata juuri ja juuri tarpeeksi vapautta antavista kuvakulma- ja autonsijoitusvaihtoehdoista, mutta uusintojen aikana voi räpsytellä kuvia huomattavasti vapaammin. Tosin aina valokuvaustilaan ei kesken uusinnan pääse. Teknisesti Photo Mode toimii ja kameran säätömahdollisuudet ovat runsaat. Syvyysterävyyden kontrollointia varten kameran himmentimen aukkoa voi suurentaa tai pienentää, polttoväliä pystyy säätämään portaattomasti laajakulmasta pitkään teleen ja uusintoja kuvatessa saa valotusaikaa muokkaamalla huomattavasti eloa omiin taideteoksiin. Kuvat ovat myös teknisesti yllättävän korkealaatuisia, joten mitään sahalaitojen kaltaisia virheitä näy. Tärkeintä kuitenkin on kuvien siirtomahdollisuus USB-muistitikun avulla PC:lle. Kuvat eivät siis jää pelkäksi muistikortin täytteeksi, vaan niistä saa vaikka nätin taustakuvan tietokoneelle.
Gran Turismon neljäs näytös näyttää kaikin puolin juuri niin hienolta kuin PS2:n tasoiselta koneelta voi kuvitella. Pelin yli 700 autoa ja noin 50 rataa on mallinnettu moitteettomasti. Myös tekstuurit ovat tarkkoja, väripaletti on kunnossa ja laadukkaat valaistus-, heijastus- ja varjostusefektit viimeistelevät kokonaisuuden. Pieniä sahalaitoja sentään silloin tällöin näkyy. Myös kaikki efektit, kuten pöllyävä hiekka tai auringossa kiiltävä asfaltti, ovat laatutyötä. Hienona uutuutena autojen pakoputkista paukkuu välillä liekkejä vaihteen vaihtuessa pienemmälle. Vaikka GT4 repiikin PS2:sta irti kaiken mahdollisen suorituskyvyn, pysyy ruudunpäivitys silti aina ja iankaikkisesti vakaana.
Äänipuoli tukee loistavasti hienoa grafiikkaa. Suurin osa autojen moottorien ääniefekteistä on mallinnettu erittäin ammattitaitoisesti. Tunnelmaa tukemassa ovat myös rengasäänet ja nopeuden kasvaessa mukaan ilmestyvät tuulensuhinat. Musiikit menettelevät, vaikka osa pelaajista varmasti keskittyy mieluusti itse kilpailun ääniin ja vääntää taustamusan kokonaan pois päältä.
Gran Turismo 4 on lähes joka osa-alueeltaan edeltäjäänsä parempi peli, mutta mitään kovin vallankumouksellista ei nähdä. Online-moodissa olisi siihen aineksia voinut olla, jos se olisi peliin laitettu. Toki mukana on paljon uutta ja paranneltua: ajotuntuma on rakennettu uusiksi, autovalikoiman määrä on kasvanut ties kuinka paljon ja kisojen ja ratojen määrää on nostettu. Toisaalta myös vanhat versiosta toiseen siirtyneet virheet ovat tallella. Hidas kehittyminen ja varovaiset muutokset näyttävät olevan yksi Polyphony Digitalin tavaramerkeistä, vaikka osa pelaajista varmasti haluaisi nähdä radikaalimpia uudistuksia. Tottahan se on, että vaurionmallinnus sekä kilpailukykyinen ja -haluinen tekoäly ovat aivan järkeviä vaatimuksia vuonna 2005 julkaistavalta ajopeliltä. Tärkeintä kuitenkin on, että Gran Turismo 4:n pelaaminen on yhä yhtä hauskaa kuin silloin ensimmäisen GT:n aikaan, joten mitäs pienistä virheistä ja muista ongelmista. Kazunori Yamauchin kehittäessä Gran Turismosta omaa unelmapeliään, saamme me siinä sivussa nauttia yhdestä konsolihistorian parhaimmista ajopeleistä.
Ensimmäinen Gran Turismo julkaistiin PlayStationille vuoden 1998 alkupuoliskolla. Lähes tuntemattoman Polyphony Digitalin mestariteosta ylistettiin erityisesti sen ajotuntuman ja laajan autovalikoiman ansiosta. GT1:n pelattavuus oli aikanaan hienostunut kompromissi realismin ja hauskuuden välillä. Sen ansioista peliin oli helppo päästä sisään, mutta silti oppiminen vei aikaa. Samat ominaisuudet ovat myös GT4:n kivijalkana.
GT3:n mainiota ajettavuutta on paranneltu reilusti. GT4:ssä auton massan siirtyminen tuntuu huomattavasti selkeämmin ja renkaiden ote asfalttiin vaikuttaa realistisemmalta. Käytännössä tämä tarkoittaa auton keulan painumista alas jarrutuksissa, korin kallistelua mutkissa ynnä muuta oikeasta elämästä tuttua. Auton massan siis todella tuntee. Esimerkiksi sivuluisujen kanssa GT4:ssä saa olla tarkkana, tai muuten auto napsahtaa vastaheiton jälkeen suoraan lepikkoon. Tosin vaurioita autoihin ei edelleenkään tule, mutta tätä ominaisuutta onkin odotettu vasta seitsemän vuotta. Taitava rattimies osaa hyödyntää auton painon siirtymää jarrutuksissa ja kiihdytyksissä. Takapainoinen Ruf CTR "Yellowbird" sietää huomattavasti rajumpaa kaasunkäyttöä mutkasta ulos kiihdytettäessä kuin yhtä tehokkaaksi viritetty etuvetoinen pikkuauto. Myös nopeuden tunne on mahtava, joten jo varsin heikkotehoisellakin autonromulla pääsee käsiksi vauhdin hurmaan. Pienenä kauneusvirheenä asfaltilla jumalainen ajotuntuma muuttuu soralla ja lumella aavistuksen yliliukkaaksi ja keinotekoiseksi.
Vihreää helvettiä tarjolla
Paras tapa tutustua uuden Gran Turismon ajotuntumaan on valita jonkin riittävän suorituskykyinen sekä ajettavuudeltaan korkeatasoinen auto, ja suunnata kohti legendaarista Nürburgring Nordschleifen rataa. Vaikka tämä "vihreäksi helvetiksi" kutsuttu kilpa-areena on ennenkin ollut pelattavana konsolipeleissä, ei sitä ikinä aikaisemmin ole nähty näin hienosti toteutettuna. Tunnelma on mahtava auton kiitäessä epätasaista ja mutkaista uomaa saksalaisen vuoriston keskellä. Myös muut radat ovat tuttuun tyyliin laatutyötä. Uutuuksia ovat tällä kertaa mm. Tsukuba, Fuji Speedwayn lukuisat variaatiot ja New Yorkin katurata. Valtaosa Gran Turismo 3:n radoista on yhä tallella, tosin niistäkin lähes kaikkia on jaksettu hienosäätää paremmiksi. Mukavan paluun tekevät GT2:n jälkeen pois jätetty High Speed Ring ja jo GT Conceptissa debytoinut Autum Ring. Ihan heti valikoimaan ei ehdi kyllästyä, vaikka Fuji Speedwaysta ei ihan vajaata tusinaa versiota olisikaan tarvinnut tehdä.
Sarjan kantavaksi voimaksi muodostunut Gran Turismo -moodi on säilynyt ennallaan. Jo traditioksi muodostuneeseen tapaan käytössä on kymppitonni kahisevaa ja autolle olisi tarvetta. Alussa unelmat tehokkaista kilpa-autoista on parempi unohtaa, sillä rahaa riittää vain käytettyjen autojen kaupasta löytyviin ikäloppuihin kasariunelmiin. Tosin mikäs siinä on 160 hevosvoimaisella Carinalla päästellessä. Ainakin ehtii kuolata nättiä grafiikkaa. Auton lisäksi tarvitaan kilpailulupa. Lisenssitestien läpäisyt avaavat pääsyn erilaisiin kilpailuihin ja niissä menestyminen tuo tilille rahaa ja palkintoautoja. Paremmilla autoilla voi luonnollisesti osallistua aina vain vaikeampiin kisoihin.
Ottaisinko Aston Martinin? Tai miten olisi Corvette?
GT4:n autovalikoimassa valinnanvaraa on enemmän kuin turkkilaisen trokarin kaupassa. Lukuna ilmaistuna tämä merkitsee noin seitsemääsataa menopeliä. Autovalikoima lähtee liikkeelle maailman ensimmäisestä autosta, vuoden 1886 Daimlerista, ja päättyy juuri näillä hetkillä myyntiin tulleeseen 330i BMW:hen. Näiden lisäksi tarjolla on myös tuhti annos prototyyppejä, joista osa päätynee joskus tuotantoon ja osa taas muistuttaa avaruusalusta. Ferraria tai Lamborghiniä ei valitettavasti vieläkään nähdä. Porschea tuuraa yhä RUF.
Virityspuolelle on tullut uutuuksina kompressoriahdin perinteisen turboahtimen rinnalle ja Fast and the Furious-termein ilmaistuna "NOS". Tuon kolmikirjaimisen sanan kohdalla on turha säikähtää. GT4 ei mene NFS Underground -tyylisen efektikikkailun ansaan, vaan tyytyy ilmoittamaan moottorin käyttöaineen vaihdoksen elegantilla suhinalla. Toisena uutuutena ajossa väsähtäneiden käytettyjen autojen koreja voi nyt palauttaa uudenveroiseen kuntoon. Tämän toimenpiteen jatkoksi auton kuin auton koria voi jäykistää vielä vähän alkuperäistä tanakampaan kuntoon. Tutut autopesula, öljynvaihto ja vannekauppa ovat myös saaneet uuden kaverin takaspoilereita myyvästä valikosta. Valitettavasti lähes kaikki siivet tuntuvat olevan liian korkeita ja leveitä.
Pelattavaa on jälleen kerran huima määrä. Viiden lisenssin jälkeen ajettavissa on kolme pääluokkaa täynnä kisoja: Beginner, Professional ja Extreme. Viimeisin aukeaa vasta kahden ensimmäisen luokan läpäisyn jälkeen. Näiden lisäksi on tarjolla omia kilpasarjoja eurooppalaisille, amerikkalaisille ja japanilaisille autoille. Tekemisen puutetta vähentävät myös merkkikohtaiset kilpailusarjat, asfaltti-, sora- sekä lumirallit ja kestävyyskisat. Täydelliseen läpipelaamiseen kuluu varmasti parisataa tuntia.
Kuoppia tiessä
Gran Turismo 3 sai runsaasti kritiikkiä idioottimaisesta tekoälystään. Valitettavasti ennakkohuhut GT4:n parannetusta tekoälystä eivä pidä paikkaansa. Edelleen maksimissaan viisi tekoälyn ohjaamaa autoa ajaa samaa kiinteää ajolinjaan pitkin ilman sen suurempia aktiviteetteja. Uutuutena nämä konekuskit tosin saattavat satunnaisesti lipsahtaa radalta nurmikolle. Toista kritisoitua ominaisuutta, vaurionmallinnusta, ei myöskään ole saatu kuntoon. Polyphony Digital selittää ongelman johtuvan autonvalmistajien haluttomuudesta rutata autojaan virtuaalisesti. Ehkä asia on näin, mutta miksi edes törmäyksiä ei mallinneta kunnolla? Rajunkaan kolarin jälkeen autot eivät kimpoile tai lentele lainkaan, vaan pysähtyvät tökerösti.
GT4:n kestävyyskisat ovat juuri sitä mitä nimi lupaa. Pisimmät maratonit nimittäin kestävät vaatimattomasti koko vuorokauden . Miehistä kovimmat voivat ajaa kaksi eri versiota Le Mansin 24 tunnin ajoista. Tai miten olisi 24 tunnin pyrähdys ympäri Nürburgringiä? Kestävyyshaastetta kaipaavat siis saavat mitä haluavat, mutta peruspelaaja varmasti kaipaisi vähintään tallennusmahdollisuutta kesken kisan. Pelastajan roolin ottaa kuitenkin "tallipäällikkötila", B-Spec. B-Specissa tekoäly ohjaa autoa, ja pelaaja pystyy vain säätämään tekoälyn ajonopeutta viidellä eri pykälällä. Mitä lujempaa kuskin käskee ajamaan, sitä todennäköisemmin ajovirhe johtaa nurmikolle lipsahdukseen. Edellisten lisäksi tekoälykuskia voi käskeä ainoastaan ohittamaan tai kurvaamaan varikolle. Aikaa voi nopeuttaa joko kaksin- tai kolminkertaiseksi, joten vuorokauden kestävä kisa mahtuu kahdeksaan tuntiin. Normaalikisoissa B-Specia ei liiemmin jaksa käyttää. Hauskempaa on ajaa itse.
Valokuvaa omat autosi
Toinen uusi ominaisuus, jonka vain japanilaiset voivat keksiä, on Photo Mode. Kuten nimikin jo kertoo, kyse on valokuvauksesta. Photo Mode on jaettu kahteen osaan: autoja voi kuvata juuri tätä pelimuotoa varten kehitetyillä alueilla tai kisojen uusintojen aikana. Hieman skeptisistä ennakko-odotuksista huolimatta virtuaalivalokuvaaminen yllätti positiivisesti. Staattisilla valokuvausta varten tehdyillä alueilla autoa voi kuvata juuri ja juuri tarpeeksi vapautta antavista kuvakulma- ja autonsijoitusvaihtoehdoista, mutta uusintojen aikana voi räpsytellä kuvia huomattavasti vapaammin. Tosin aina valokuvaustilaan ei kesken uusinnan pääse. Teknisesti Photo Mode toimii ja kameran säätömahdollisuudet ovat runsaat. Syvyysterävyyden kontrollointia varten kameran himmentimen aukkoa voi suurentaa tai pienentää, polttoväliä pystyy säätämään portaattomasti laajakulmasta pitkään teleen ja uusintoja kuvatessa saa valotusaikaa muokkaamalla huomattavasti eloa omiin taideteoksiin. Kuvat ovat myös teknisesti yllättävän korkealaatuisia, joten mitään sahalaitojen kaltaisia virheitä näy. Tärkeintä kuitenkin on kuvien siirtomahdollisuus USB-muistitikun avulla PC:lle. Kuvat eivät siis jää pelkäksi muistikortin täytteeksi, vaan niistä saa vaikka nätin taustakuvan tietokoneelle.
Gran Turismon neljäs näytös näyttää kaikin puolin juuri niin hienolta kuin PS2:n tasoiselta koneelta voi kuvitella. Pelin yli 700 autoa ja noin 50 rataa on mallinnettu moitteettomasti. Myös tekstuurit ovat tarkkoja, väripaletti on kunnossa ja laadukkaat valaistus-, heijastus- ja varjostusefektit viimeistelevät kokonaisuuden. Pieniä sahalaitoja sentään silloin tällöin näkyy. Myös kaikki efektit, kuten pöllyävä hiekka tai auringossa kiiltävä asfaltti, ovat laatutyötä. Hienona uutuutena autojen pakoputkista paukkuu välillä liekkejä vaihteen vaihtuessa pienemmälle. Vaikka GT4 repiikin PS2:sta irti kaiken mahdollisen suorituskyvyn, pysyy ruudunpäivitys silti aina ja iankaikkisesti vakaana.
Äänipuoli tukee loistavasti hienoa grafiikkaa. Suurin osa autojen moottorien ääniefekteistä on mallinnettu erittäin ammattitaitoisesti. Tunnelmaa tukemassa ovat myös rengasäänet ja nopeuden kasvaessa mukaan ilmestyvät tuulensuhinat. Musiikit menettelevät, vaikka osa pelaajista varmasti keskittyy mieluusti itse kilpailun ääniin ja vääntää taustamusan kokonaan pois päältä.
Gran Turismo 4 on lähes joka osa-alueeltaan edeltäjäänsä parempi peli, mutta mitään kovin vallankumouksellista ei nähdä. Online-moodissa olisi siihen aineksia voinut olla, jos se olisi peliin laitettu. Toki mukana on paljon uutta ja paranneltua: ajotuntuma on rakennettu uusiksi, autovalikoiman määrä on kasvanut ties kuinka paljon ja kisojen ja ratojen määrää on nostettu. Toisaalta myös vanhat versiosta toiseen siirtyneet virheet ovat tallella. Hidas kehittyminen ja varovaiset muutokset näyttävät olevan yksi Polyphony Digitalin tavaramerkeistä, vaikka osa pelaajista varmasti haluaisi nähdä radikaalimpia uudistuksia. Tottahan se on, että vaurionmallinnus sekä kilpailukykyinen ja -haluinen tekoäly ovat aivan järkeviä vaatimuksia vuonna 2005 julkaistavalta ajopeliltä. Tärkeintä kuitenkin on, että Gran Turismo 4:n pelaaminen on yhä yhtä hauskaa kuin silloin ensimmäisen GT:n aikaan, joten mitäs pienistä virheistä ja muista ongelmista. Kazunori Yamauchin kehittäessä Gran Turismosta omaa unelmapeliään, saamme me siinä sivussa nauttia yhdestä konsolihistorian parhaimmista ajopeleistä.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Tästä ei voi sanoa muuta kuin, että k...
Tästä ei voi sanoa muuta kuin, että kaikkien aikojen paras autopeli!