Mitä lähemmäs nykyaikaa Assassins Creedissä päästään, sen vähemmän siinä tuntuu olevan taikaa.

Se ei tietenkään ennen pelin antamista ollut ensimmäinen mielipide, mutta viidessä illassa läpi tahkonneena voin samaistua tuon ajan intiaanien ahdinkoon. Peli ei täytä millään osa-alueella edellisten Assassins Creedien taistelusaappaita ja edellisten osien hienot viilaukset loistavat poissaolollaan.

Jatko-osassa on vähemmän titaaneja, mutta täysin toisistaan poikkeavia vihollisia ja tarinoita.

Tästä ei yön ritarin turpakäräjät parane Arham Cityn sisällissodassa!