Jotain uniikkia?
On ihme, että antiikin Rooman kulta-aikaa sotineen ja sirkushuveineen ei ole käytetty peleissä enempää. Käytännössä vain jotkin PC:n strategiapelit ovat hyödyntäneet aikakautta konseptissaan. Varsin tuntematon Kodiak Interactive on huomannut tämän ja kehittänyt Xboxille antiikin Rooman kuuluisan kilparadan nimeä kantavan Circus Maximuksen, joka yhdistelee sen aikaista kilvanajoa ja taistelua paperilla ihan lupaavalta vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.
Pelin ideana on ansaita rahaa uramoodissa ja sitä kautta avata uusia ratoja ja hahmoja peliin, joita voi sitten käyttää yksittäisissä kisoissa, harjoitushaasteissa ja moninpelissä. Rahaa saa tietysti menestyksellä ajetuista kisoista, mutta myös vastustajien telomisesta, oikoreittien käyttämisestä, tiellä juoksentelevien ihmisparkojen yli ajamisesta ja muusta sellaisesta. Seuraavaan kisaan pääseminen edellyttää melko suurta summaa, joten samaa rataa joutuu tahkoamaan useaan otteeseen varsinkin jos maaliin ei tahdo ennättää ensimmäisenä. Tylsistymisen välttämiseksi peli onneksi ajattaa pelaajaa samalla radalla käydyissä kisoissa vuoroin myötäpäivään ja vuoroin vastapäivään.
Koska peli sijoittuu tuhansien vuosien taa historiaan, ei pelissä kaahailla huipputehokkailla ja aerodynaamisesti muotoilluilla kilpureilla, vaan hevosten vetämillä sotavaunuilla. Kilpailuissa on mukana neljä valjakkoa, joilla kaikilla on sekä ajaja että aseistautunut sotilas. Pelin ensimmäinen merkittävä ongelma tulee tässä, sillä pelaajan olisi kontrolloitava molempia samanaikaisesti, joka on Circus Maximuksen kontrolleilla varsin vaivalloista. Useasti eteen tulee tilanteita, joissa pitäisi käyttää samanaikaisesti esimerkiksi A:ta hevosten nopeuden ylläpitämiseksi, B:tä sotilaan aseen käyttämiseksi ja oikeaa tattia sotilaan asennon muuttamiseksi tulevaa mutkaa varten. Vielä jos haluaisi pysyä tiellä ja haalia sinne tänne ripoteltuja erilaisia power-uppeja, kuten lisänopeutta tai energiaa, niin pelaajan täytyy käyttää vasenta tattia ja liipaisimia hevosten kääntämiseksi ajajalla tai antaa ohjat ristiohjaimella minne sattuu menevälle tekoälylle. Kontrolleja ei myöskään voi kustomoida, joten siltä osastolta ei ole helpotusta luvassa.
Rooman teillä
Ennen jokaista kisaa, pelaaja valitsee ajajan, sotilaan, hevoset ja vaunut. Ajajan valinnalla ei tuntunut olevan vaikutusta juuri mihinkään ja sotilaan kohdallakin erot syntyvät vain erilaisessa, mutta teholtaan hyvin samanlaisessa aseistuksessa. Hevosen ja vaunun valinnalla sen sijaan on oikeasti merkitystä nopeuteen ja ohjattavuuteen, mutta jostain kumman syystä peli tarjoaa heti uran alussa jo laajan skaalan elikoita ja vaunuja hyvästä huonoon. Useimmista autopeleistä tuttu menestyksen mukaan paraneva kalusto olisi ollut paikallaan myös tässä tuotoksessa.
Ratoja pelistä löytyy yhteensä 19 kappaletta ja ne sijoittuvat seitsemään eri paikkaan Rooman imperiumissa. Kuten aiemmin mainitsinkin, sama rata ajetaan kahteen eri suuntaan eli oikeastaan ratoja ei ole kuin seitsemän erilaista. Näiden lisäksi Circus Maximuksesta löytyy vielä muutama intensiivinen Death Match -rata. Toisin kuin normaaleissa kilpailuissa, niissä ei ole tarkoitus ansaita rahaa ja tulla ensimmäisenä maaliin, vaan kerätä mahdollisimman monta vastustajan päänahkaa pistämällä sotilaan taistelutaidot koetukselle vihollisten käydessä jatkuvasti kimppuun kuin yleinen syyttäjä.
Niukka ratavalikoima ei yhtään parane siitä tosiseikasta, että ratojen suunnitteluun ei olla uhrattu riittävästi aikaa. Ne nimittäin alkavat melko pian kyllästyttämään, kun samanlaiset mutkatyypit ja ennalta arvattavissa olevat oikoreitit toistuvat radasta toiseen. Lisäksi muuten varsin staattisiin ratoihin edes hieman eloa tuovat harvat kaatuvat puut ja muut sellaiset kaatuvat aina ensimmäisellä kierroksella sitä samaa tuttua reittiään, joten niiden tuoma mukava lisähaaste jää hyvin lyhytaikaiseksi.
Kodiak jatkaa samaa välttävää linjaansa myös tekoälyn kohdalla. Paikoin todella ärsyttävän kuminauhaefektin takia suuria eroja vastustajiin ei pääse syntymään millään, vaikka kuinka hyvin ajaisi, ja liian usein voitto valuu käsistä loppusuoralla, jolla tekoäly saattaa saada yht'äkkiä ylimääräistä nopeutta aivan tyhjästä. Tämä käy pitemmän päälle hermoille varsinkin pitkissä kilpailuissa. Hyvänä puolena tietysti on sanottava, että parin pahan virheenkään jälkeen mahdollisuudet paremmille sijoille eivät ole täysin menneet.
Moninpeli tukee neljää pelaajaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että neljä pelaajaa pääsisi vääntämään toisiaan vastaan, vaan maksimissaan vain kahta valjakkoa kisaamassa yhdessä tekoälyn kanssa tai toisiaan vastaan. Peli nimittäin pakottaa kaksi pelaajaa parivaljakoksi: toisen ajajaksi ja toisen sotilaaksi. Vaikka ratkaisu tuntui aluksi ihan toimivalta, alkoi se muutaman kisan jälkeen harmittamaan, sillä pelkkä ajaminen ei ole kovinkaan haastavaa puuhaa ja toisaalta pelkkä taisteleminen on vain hervotonta nappien hakkaamista yksinkertaisen taistelusysteemin takia.
Niin olikos tämä peli tehty Xboxille vai PSX:lle?
Oikeasti kisat olivat loistokkaita yleisötapahtumia ja vaikkei Circus Maximus: Chariot Wars välitäkään sitä loistoa ja tunnelmaa kilpailuihin liittyneillä seremonioilla, ei sitä ole luvassa myöskään grafiikan puolelta. Ensireaktio pelin grafiikasta toi mieleen lähinnä PSX-pelit, mutta vain korkeammalla resoluutiolla. Tarkempi tarkastelu paljasti sentään joitain himmeitä valopilkkuja, kuten kohtalaisesti mallinnetut ja animoidut hahmot sekä parhaimmillaan melko värikkäät tekstuurit. Kokonaisuus on siitä huolimatta heikko. Ympäristöt ovat laiskasti mallinnettuja, horisontissa on näkyvissä lievää pop-uppia ja ruudunpäivitys on vaivaiset 30FPS. Kodiakin puolustukseksi tosin on sanottava, että sahalaitaisuutta pelissä ei pahemmin ole havaittavissa, joka on aina toivottavaa Xbox-pelin kohdalla.
Valitettavasti äänetkään eivät yllätä positiivisesti. Dolby Digitalilla kuultuna kavioiden kopse on vielä ihan siedettävää, mutta samaa ei voi sanoa naurettavasta ääninäyttelystä ja mitään sanomattomista musiikeista. Jos peli edes olisi tukenut omia soittolistoja, niin olisin laittanut taustalle Gladiaattori-elokuvan soundtrackilta otettuja kappaleita, mutta kun ei niin ei.
Lopullinen tuomio
Circus Maximus on huono peli. Odotukseni kyseistä tuotosta kohtaan olivat merkittävästi suuremmat, jo ihan sen omaperäisen idean takia. Kodiak on kuitenkin onnistunut ryssimään pelin lupaavan konseptin käytännössä jokaisella osa-alueella. Jos tekniset puutteet vielä voi katsoa läpi sormien, menee peli-into totaalisesti kontrolliongelmien, tekoälyn ja kehnon ratavalikoiman takia. Pelin pelimuodoista vain moninpeliä jaksaisi edes vähän muita pidempään pelata, mutta se ei yksin riitä pelastamaan tätä onnetonta tuotosta pelien kaatopaikalta. Älkää ostako, sillä kaupat suorastaan pursuavat parempia pelejä.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja