Mechit ovat olleet perinteisesti japanilaisen viihdeteollisuuden tuotoksia, mutta viime vuosina etupäässä länsimainen peliteollisuus on onnistunut saamaan aikaiseksi laadultaan vähintään tyydyttäviä roboryminöitä. Rage yrittää pistää lisää vettä myllyyn tuomalla markkinoille Gun Metaliksi ristityn pelin, jossa pelaaja voi mm. vaihtaa Mechinsä muotoa yhdellä napin painalluksella.
Pelin taustatarinana toimii merkittävä tieteellinen löytö, jonka avulla ihmiskunta on siirtynyt pois kuolevalta maapallolta kauas maankaltaselle Helios-nimiselle planeetalle, käyttäen valoa nopeampia madonreikiä matkustamiseen. Elämä kukoisti uudella planeetalla, kunnes he hyökkäsivät ilman varoitusta. Vihollisaluksia saapui kuin loputtomana virtana vieraalta planeetalta tuhoten kaiken elävän tieltään. Vuosien taisteluiden ja valtavien tappioiden seurauksena paikallinen hallinto päätti käynnistää koodinimeltään Gun Metaliksi kutsutun projektin. Lähes kaikki jäljellä olleet voimavarat kohdistettiin aseeseen, joka tulisi muuttamaan sodan suunnan. Havoc Suit oli syntynyt. 10 metriä korkea yksikkö varustettuna tuhoisalla asearsenaalilla ja mahdollisuudella muuttaa mutoaan myös tehokkaaksi taisteluhävittäjäksi omaa riittävästi potkua kukistaa vihollinen ja säästää ihmiskunta lopulliselta tuholta. Tässä vaiheessa pelaaja astuukin kuvaan ja suoraan Havoc Suitin ohjaimiin. Juoni jää todellakin vain taustatarinaksi, sillä sitä ei sen enempää pelin aikana selitellä, vaan pelaaja hyppii tehtävästä toiseen tehden vihollisten aikeet tyhjiksi. Tähän tosin ei pelin aikana tullut kiinnitettyä sen suurempaa huomiota ja homma toimii näinkin.
Pelilevy koneeseen ja menoksi
Kohtalaisen hyvin toteutetun alkuvideon jälkeen pelaajan eteen aukeaa selkeät, mutta varsin niukat valikot. Päävalikosta löytyy vain New Game, Load Game ja Delete Game. New Gamen tai Load Gamen kautta pääsee pelivalikkoon, josta löytyy vain Select Mission ja sisällöltään niin ikään köyhän puoleinen Options. Moninpeliä kaivanneet pettyvät varmasti, sillä peli ei sisällä minkäänlaisia moninpelimahdollisuuksia. Ennen itse pelitilanteeseen siirtymistä pelaaja voi vielä kustomoida Havoc Suitin ja Jetin aseistusta. Ensimmäisissä tehtävissä valinnan varaa ei ole käytännössä lainkaan, mutta suoritetuista tehtävistä peli palkitsee pelaajaa yhä tehokkaammilla aseilla, joista pelaaja sitten voi valita tehtäväkohtaisen aseistuksensa. Gun Metalin latausajat eivät ole päätähuimaavia, mutta etenkin pelitilanteesta takaisin valikoihin siirryttäessä olisi toivonut hivenen rivakampaa toimintaa. Tehtävien latautuminen ei ole onneksi kovinkaan tuskallista, nimittäin Rage on liittänyt tehtävänannon latautumisen yhteyteen.
Graafisesti peli on melko näyttävä. Varsinkin piirtoetäisyys ja hienosti toteutettu tuli pistävät positiivisesti silmään. Muita hyviä asioita tällä osa-alueella ovat saumattomasti animoitu Havoc Suit ja siirtyminen Jetiksi tai Jetistä takaisin alkuperäiseen muotoon ovat kaunista katseltavaa, eivätkä tekstuuritkaan hassumpia ole. Etenkin maastotekstuurit ovat yksityiskohtaisia, kiitos Xbox-peleissä paljon käytetyn neljän päällekkäisen tekstuurikerroksen. Valaistusefekteillä on kikkailtu myös ihan mukavasti, mutta sitten siirrymmekin niihin heikkouksiin. Massoittain tulvivat vihollisalukset eivät ole mitenkään erikoisia ja peli olisi kaivannut vielä paljon optimointia, sillä ruudunpäivityksessä on pahoja hidastumisia aina kun tulitaistelu on kiivaimmillaan kymmenien vihollisyksiköiden kanssa. Näennäisesti loputtomiin jatkuvista ympäristöistä huolimatta pelialueen rajat tulevat joka suunnassa jossain vaiheessa vastaan ja peli kääntää automaattisesti pelaajan menemään vastakkaiseen suuntaan. Maasto kumpuilee pelialueen sisällä ihan nätisti, sieltä täältä löytyy metsiköitä, toimivia maatiloja ja ehkä turhankin simppeleitä pieniä kaupunkeja, mutta samaa ei voi sanoa katsottaessa kaukaisuuteen - jonnekkin pelialueen ulkopuolelle. Rage on nimittäin tällä saralla kulkenut sitä helpointa tietä ja on jättänyt rajatun pelialueen ulkopuolen täysin mallintamatta. Tällainen loputtomiin jatkuva tasainen maasto ei kuulu enää tämän vuosituhannen peleihin.
Pelialueen sisällä olevat ympäristöt ovat onneksi tuhottavissa; tiheät metsät sekä harvemmat puistikot voi polttaa tai kaataa tieltään, kivet murskautuvat Havoc Suitin massiivisen lapikkaan alle, rakennukset tuhoutuvat niitä tulittaessa ja maatiloilla tai vapaana kulkevat eläimet hajoavat lihaskimpuiksi vadelmamehupilven saattelemana. Xboxin kiintolevy on pistetty tässä vaiheessa töihin, sillä tuhottu ympäristö myös pysyy sellaisena koko pelin läpi.
Äänipuolella kaikki pelaa kuten sopii toivoakkin Dolby Digital 5.1 -tuen puutteesta huolimatta. Aseet erottaa selvästi toisistaan äänien perusteella ja räjähdykset kuulostavat hyviltä. Aseiden paukkeen ja alusten ryminän tauottua peli ei paljon muita ääniä toistakkaan, mutta toisaalta tämän tyylisessä pelissä se on hyvin tavallista. Energian ollessa vähissä pelaajan alus alkaa pitämään piipittävää varoitusääntä, joka etenkin tiukassa tilanteessa tuo kummasti lisää potkua tunnelmaan. Havoc Suitin kriittisestä tilasta muistuttaa myös naisääni, mutta tilannetietoja voisi jaella useamminkin kuin vain juuri ennen tuhoutumista ja ammusvarastojen täydentyessä. Tehtävänannon hoitaa napakasti armeijasävyyn puhuva miesääni, jonka puheista voi olla montaa mieltä. Itseäni tämä alkoi pitemmän päälle ärsyttämään, sillä puheet ovat joka kerta samat ennalta määrätyissä tilanteissa. Taustalla soivat elektrohenkiset musiikkiraidat eivät ehkä ole kaikkien mieleen, mutta omasta mielestäni ne käyvät pelin tunnelmaan hyvin. Tyytymättömät voivat myös käyttää omia Xboxin kiintolevylle tallennettuja soittolistojaan.
Onko sinusta Havoc Suitin ohjaamoon?
Kontrollit vaativat hivenen totuttelua, mutta muutaman pelitunnin jälkeen pelaaminen pitäisi sujua ilman sen pahempia takelteluja. Havoc Suittia ohjataan samalla tyylillä kuin Master Chiefiä Halossa, sillä erotuksella, että Gun Metal on kuvattu kolmannesta persoonasta. Vaikka aluksen muodon muuttaminen on toteutettu yksinkertaisesti yhdellä napilla, niin itse prosessi ei ole ohi silmän räpäyksessä. Tämän takia muotoa ei kannata välttämättä lähteä muuttamaan kiperimmässä tilanteessa. Pelistä löytyy kaiken kaikkiaan viisi esiasetettua nappula-asetelmaa, jotka eroavat toisistaan jonkin verran. Näistä valitettavasti oikeastaan kaikki muut oletusasetusta lukuunottamatta ovat käytännössä varsin hankalia käyttää, koska osassa Jetin ja Havoc Suitin nappulat eivät vastaa toisiaan tai ne ovat muuten vain epäloogiset. Vielä kun mukaan lisätään se tosiasia, että peli ei anna pelaajan itse kustomoida kontrolleja mitenkään, löytää varmasti jokunen epätoivoinen pelaaja itsensä kiroamasta kontrolleja epäonnistuneen tehtävän jälkeen.
Gun Metal on haastava. Pelin vaikeusaste nousee jyrkästi parin ensimmäisen tehtävän jälkeen ja on varsin korkea joissain loppupään tehtävissä. Välillä joku tehtävä tuntuu jopa mahdottomalta, eikä peli tarjoa helpotusta tähän vaikeusasteen valinnalla tai edes tehtävän aikana tapahtuvilla pikatallennuksilla. Ihmetyttääkin, että pelitalot edelleen tekevät pelejä, joissa pikatallennuksia ei voi tehdä, vaikka Xboxin kiintolevy mahdollistaa tämän helposti. Kyseinen keinotekoinen vaikeuden korottaja on aina saanut haukkuja, eikä tämä tee poikkeusta. Jos pelinkehittäjät pelkäävät pelin tulevan liian helpoksi, niin mikseivät sitten vaikka rajoittaisi tallennuksien määrän esim. kolmeen per tehtävä?
Pelin tekoäly ei voittaisi mitään shakkimestaruuksia, mutta toisaalta ei se mikään toivoton tapauskaan ole. Välillä vain tuntuu, että alukset käyvät päälle aivan päättömästi. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että se osaa myös muodostaa sellaisia taistelumuodostelmia, jotka tekevät pelaajan tilanteen hivenen hankalammaksi kuin jos viholliset vyöryisivät päälle vain tasaisena massana. Vihulaiset hyökkäävät nimittäin useissa aalloissa ja monesti kannattaakin suunnistaa suoraan emoaluksen kimppuun, jos se vain on mahdollista, jotta uusia pienempiä aluksia ei pääsisi lähtemään. Vihollisen osumisprosentti on niinikään varsin hyvä, mutta onneksi pelaajalla on Jetissä käytössään monia väistöliikkeitä ja sitä hitaammasta Havoc Suitista vastaavasti löytyy melko kestävä suojapanssari.
Valitettavasti Gun Metal ei tarjoa kovin korkeaa uudelleenpelaamisarvoa, sillä pelistä ei löydy tehtävän suorittamiseen kuluneen ajan lisäksi minkäänlaisia bonuksia, joita kannattaisi lähteä tavoittelemaan. Tästä syystä se jääneekin helposti pölyttymään kaapin pohjalle heti kun peli on kerran pelattu läpi. Yksinpelikampanjakin saattaa alkaa loppua kohden puuduttamaan, sillä pelin 14 tehtävää ovat pohjinmiltaan lähes samanlaista puolustamista, hyökkäämistä tai omille tien raivaamista muutamissa erilaisissa maastovariaatioissa. Lineaarisuudestaan huolimatta monet tehtävät antavat kuitenkin sopivasti sijaa pelaajan hiomille taktiikoille, joilla tehtävän voi suorittaa käytännössä useilla eri tavoilla. Kampanjan pitkäikäisyys ei kuitenkaan ole mairitteleva, sillä ahkera pelaaja pelaa pelin läpi muutamassa illassa ja kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, niin peli ei sisällä minkäänlaista moninpeliä. Co-op -moodi erityisesti olisi ollut varsin mielenkiintoinen tässä pelissä, mutta minkäs teet kun peliin ei ole syystä tai toisesta tällaisia ominaisuuksia tehty.
Lopuksi
Ei pidä antaa kritiikin liikaa masentaa, sillä kyseessä ei ole missään nimessä huono peli. Ragelle vähän liiankin tyypillisesti idealtaan ja tekniikaltaan hyvä peli olisi kuitenkin kaivannut hivenen lisää viimeistelyä ja moninpelin, jotta se olisi noussut ns. suurien pelien joukkoon. Jos olet etsimässä raskaita aseita, valtavia aluksia ja nopeatempoista arcade-räiskintää, kannattaa Gun Metalia tosissaan harkita. Kovin pitkäikäistä pelikokemusta pelistä ei silti irtoa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja