Kirjoittaja
Hakkiz
Julkaistu
Versio: USA:n myyntiversio
Julkaisija: Tecmo (Euroopassa Microsoft)
Kehittäjä: Team Ninja
Pelin kotisivu
Ryu palaa juurilleen
Ninja Gaiden tekee paluun yli 10 vuoden tauon jälkeen. Tecmon haastava ja elokuvamainen toimintaseikkailu kukoisti edellisen kerran 80- ja 90-luvun taitteessa kolmella NESille julkaistulla pelillä. Uusin, vain Xboxille julkaistava Ninja Gaiden jatkaa sarjan päähahmon ja Dead or Alive -mätkinnöissäkin piipahtaneen Ryu Hayabusan seikkailuja, vaikkei suoraan pohjaudukaan edellisiin Ninja Gaideneihin.
Pelisarjan Xbox-inkarnaatio tuo mukanaan kasapäin uudistuksia. Peli on nyt täysin kolmiulotteinen ja sen myötä pelimekaniikkakin on muuttunut niin, että joka suuntaan aukeavista tiloista voi saada kaiken hyödyn irti. Perusidea on kuitenkin pysynyt samana: vastaan vyöryy toinen toistaan vaikeampia vihollisia, jotka haastavat pelaajan pelaamaan niin hyvin kuin mahdollista. Ninja Gaiden onkin noin 10 pelitunnin perusteella todella vaikea jo pelin helpoimmalla vaikeusasteella. Jos nopeista ja yllätyksiä täynnä olevista perusvihollisista vielä selviää, voimakkaat tasopomot lyövät luita kurkkuun kaksinverroin. Onneksi suorastaan järkyttävän alun jälkeen peli muuttuu nautittavammaksi, kun saa käyttöönsä tehokkaampia aseita ja oppii hyödyntämään niitä oikein.
Peli ei ole pelkästään tiukkaa toimintaa, vaan mukaan on ripoteltu myös pieniä hyppelyosuuksia, joissa Ryun akrobatia pääsee oikeuksiinsa. Lisäksi peliin on rakennettu yksinkertaisia puzzleja, jotka useimmiten liittyvät oven avaamiseen piilotettua vipua tai maagista esinettä käyttämällä.
Hallitse liikkeesi
Pelattavuus toimii pääsääntöisesti hyvin. Ryun iskuissa on munaa, kun hän pistelee vihollisia nippuun monipuolisilla liikkeillään. Peruskontrollit on rakennettu hivenen eri tavalla kuin muissa Xbox-peleissä: X-nappi toimii tilannesidonnaisesti joko valintapainikkeena tai nopeana iskuna. Systeemissä on se heikkous, että joskus taistelut saattavat ajautua sellaisten objektien läheisyyteen, joita käytetään X-painikkeella. Onneksi pelitilanne pysähtyy esimerkiksi laatikkoa avatessa, joten henkeään ei sentään sen takia menetä. Keskittyminen voi kuitenkin herpaantua.
Muut päänapit ovat saaneet toimintoja osakseen seuraavasti: Y-nappi tuottaa tilanteen ja painamispituuden mukaan joko voimakkaan iskun, erikoishyökkäyksen tai lopetusliikkeen. B:stä pelaaja voi käyttää heitto- ja ampuma-aseita, kuten heittotähtiä sekä jousipyssyä. A vastaa hypyistä ja vedessä liikkumisesta. Pelissä ei ole erillistä nappia seiniä pitkin juoksemiselle, vaan peli hoitaa tämän automaattisesti pelaajan hypätessä seinää kohti. Tulokulma ratkaisee suoritettavan liikkeen, eli toisin sanoen jos juoksee suoraan seinää kohti, Ryu juoksee pystysuoraan seinää ylöspäin, ja jos pelaaja tulee vinosta kulmasta, Ryu lähtee juoksemaan seinää pitkin eteenpäin.
Vasemmanpuoleinen tatti kontrolloi Ryun perusliikkeitä (kävely, juoksu) ja niiden suuntaa. Sitä hyödynnetään myös joissakin liikesarjoissa sekä esimerkiksi jousipyssyn ensimmäisen persoonan tähtäysmoodissa. Normaalisti oikeanpuoleinen tatti kontrolloi ensimmäisen persoonan kameraa, josta on hyötyä etenkin ympäristön hahmottamisessa. Yksi Ninja Gaidenin pelimekaniikan avainsanoista on vastustajien hyökkäysten torjuminen sekä torjunnan jälkeen tehtävät vastaiskut. Ryu voi torjua normaalit iskut ja kevyiden aseiden ammukset vasenta liipaisinta painamalla. Yhteistyössä vasemman tatin kanssa sillä voi myös suorittaa nopean kuperkeikan tiettyyn suuntaan, jolla on hyvä väistää voimakkaimmat iskut. Oikeanpuoleinen liipaisin palauttaa harhailevan kameran takaisin Ryun selän taakse, ja musta nappi näyttää alueen kartan.
Edellä kuvattu kontrollimalli kuroutuu yhteen varsin vauhdikkaaksi ja monipuoliseksi taistelusysteemiksi, jonka samaisen kehittäjän Dead or Alive -peleistä saamat vaikutteet ovat selvät. Erilaisia liikesarjoja on runsaasti ja kova vaikeusaste myös pakottaa pelaajan käyttämään muitakin kuin perusliikkeitä. Taisteluissa refleksit, taidot ja keskittyminen pistetään kovalle koetukselle. Ninja Gaiden ei kuitenkaan tunnu niin ärsyttävältä kuin voisi kuvitella, koska viholliset eivät huijaa pelaajaa. Loppujen lopuksi pelaajan oma osaaminen ratkaisee.
Näyttää hyvältä
Ninja Gaiden on graafisesti upea peli. Team Ninja ja Tecmo ovat tunnettuja tavalla tai toisella kauniista peleistään, mutta kukapa olisi uskonut, että Xbox venyisi käytännössä Dead or Alive 3:n tasoiseen grafiikkaan toimintaseikkailussa? Mätkintä- tai rantalentopallopelissä ympäristöt ovat sen verran pieniä, että yksityiskohtia voidaan pakata näkyviin mielettömiä määriä, mutta Ninja Gaiden kärsii korkeintaan joidenkin tekstuurien lievästä suttuisuudesta. Piirtoetäisyys on huippuluokkaa ja ympäristöt elävän näköisiä. Lisäksi monet pienemmät objektit ovat rikottavissa pirstaleiksi.
Tehosteilla on kikkailtu järkevästi. Valaistus on luonnollista, vaikkei olekaan dynaamista (esimerkiksi luolassa valonlähteen voi rikkoa pimentämättä luolaa), ja nätisti liplattava vesi näyttää vedeltä. Erilaisia heijastuksia on käytetty taitavasti muun muassa kiiltävässä kivilattiassa, ovien lakatuissa puukarmeissa ja lasipinnoilla. Heijastukset luovat eri materiaaleille niiden ominaispiirteet, jottei kaikki näyttäisi staattiselta ja mattapintaiselta. Monipuoliset partikkeliefektit korostavat eri objektien välistä vuorovaikutusta ja ympäristöjen elävyyttä.
Katseen vangitsee kuitenkin pelin upeasti mallinnetut hahmot. Yksityiskohtien määrä on huikea ja animointi erityisen sulavaa. Varsinkin moninaiset tasopomot ovat hämmästyttäviä ilmestyksiä. Vihollishahmojen jouheva liikkuminen tekee niistä myös siinä mielessä vaikeita vastuksia, että niiden käyttämät liikeradat eivät ole erityisen selviä ja sen takia niiden tekemisiä on vaikea ennustaa.
Graafisen malliesimerkin Ninja Gaidenista tekee kaiken kruunaava sulava ruudunpäivitys. Todella lievää hidastumista on havaittavissa kaikkein tiukimmissa tilanteissa, mutta se ei varmasti haittaa ketään. Sahalaitoja ei ole nimeksikään, ja peli tukee kuvaa terävöittävää Progressive Scannia (vain NTSC-versiot) sekä laajakuvaa. Kun vielä tyylitajukin on ollut kehittäjillä kohdallaan eräiden naishahmojen luonnottomia rynttäitä lukuun ottamatta, Ninja Gaidenin voi huoletta kruunata kauneimmaksi Xbox-peliksi tähän asti.
Äänipuolellakaan ei ole mitään suurempaa valittamista. Miekan kalinat, taustaäänet ja muut tehosteet ovat kaikki korkealaatuisia ja toimivat Dolby Digital 5.1 -tilassa. Ääninäyttely on ihan hyvää, joskin jotkut miesäänet ovat hieman liiankin bassovoittoisia. Hyvänä ratkaisuna ainakin USA-versiossa ääninäyttelyn ja tekstityksen voi valita joko englanniksi tai japaniksi. Ainoa suurempi pettymys äänipuolella oli ensimmäisten kenttien musiikit, jotka eivät ole aivan yhtä lennokkaita kuin Ninja Gaidenin muutamissa trailereissa.
Potentiaalinen hitti
Ninja Gaiden vakuutti. Alun perusteella peli on hyvin viimeistelty, pelattava ja teknisesti lähes moitteeton. Vaikeusaste kuitenkin vaikuttaa sen verran korkealta, että jos ei ole tottunut old-school-tyyliseen haasteeseen, Ninja Gaiden voi osoittautua liian kovaksi palaksi. On sinällään sääli, että peliin ei olla kehitetty yhtä pykälää helpompaa vaikeustasoa, sillä sen luulisi laajentavan pelin kohdeyleisöä. Hivenen sekavaa kameraa lukuun ottamatta näin mukaansatempaavaa ninja-toimintaa tulee kuitenkin niin harvoin markkinoille, että sen soisi sopivan niin suurelle pelaajakunnalle kuin mahdollista. Jos pitää haasteesta, Ninja Gaiden vaikuttaa nautittavalta kokonaisuudelta.
Pelin lopullinen arvostelu julkaistaan PAL-version ilmestyessä toukokuussa.
Julkaisija: Tecmo (Euroopassa Microsoft)
Kehittäjä: Team Ninja
Pelin kotisivu
Ryu palaa juurilleen
Ninja Gaiden tekee paluun yli 10 vuoden tauon jälkeen. Tecmon haastava ja elokuvamainen toimintaseikkailu kukoisti edellisen kerran 80- ja 90-luvun taitteessa kolmella NESille julkaistulla pelillä. Uusin, vain Xboxille julkaistava Ninja Gaiden jatkaa sarjan päähahmon ja Dead or Alive -mätkinnöissäkin piipahtaneen Ryu Hayabusan seikkailuja, vaikkei suoraan pohjaudukaan edellisiin Ninja Gaideneihin.
Pelisarjan Xbox-inkarnaatio tuo mukanaan kasapäin uudistuksia. Peli on nyt täysin kolmiulotteinen ja sen myötä pelimekaniikkakin on muuttunut niin, että joka suuntaan aukeavista tiloista voi saada kaiken hyödyn irti. Perusidea on kuitenkin pysynyt samana: vastaan vyöryy toinen toistaan vaikeampia vihollisia, jotka haastavat pelaajan pelaamaan niin hyvin kuin mahdollista. Ninja Gaiden onkin noin 10 pelitunnin perusteella todella vaikea jo pelin helpoimmalla vaikeusasteella. Jos nopeista ja yllätyksiä täynnä olevista perusvihollisista vielä selviää, voimakkaat tasopomot lyövät luita kurkkuun kaksinverroin. Onneksi suorastaan järkyttävän alun jälkeen peli muuttuu nautittavammaksi, kun saa käyttöönsä tehokkaampia aseita ja oppii hyödyntämään niitä oikein.
Peli ei ole pelkästään tiukkaa toimintaa, vaan mukaan on ripoteltu myös pieniä hyppelyosuuksia, joissa Ryun akrobatia pääsee oikeuksiinsa. Lisäksi peliin on rakennettu yksinkertaisia puzzleja, jotka useimmiten liittyvät oven avaamiseen piilotettua vipua tai maagista esinettä käyttämällä.
Hallitse liikkeesi
Pelattavuus toimii pääsääntöisesti hyvin. Ryun iskuissa on munaa, kun hän pistelee vihollisia nippuun monipuolisilla liikkeillään. Peruskontrollit on rakennettu hivenen eri tavalla kuin muissa Xbox-peleissä: X-nappi toimii tilannesidonnaisesti joko valintapainikkeena tai nopeana iskuna. Systeemissä on se heikkous, että joskus taistelut saattavat ajautua sellaisten objektien läheisyyteen, joita käytetään X-painikkeella. Onneksi pelitilanne pysähtyy esimerkiksi laatikkoa avatessa, joten henkeään ei sentään sen takia menetä. Keskittyminen voi kuitenkin herpaantua.
Muut päänapit ovat saaneet toimintoja osakseen seuraavasti: Y-nappi tuottaa tilanteen ja painamispituuden mukaan joko voimakkaan iskun, erikoishyökkäyksen tai lopetusliikkeen. B:stä pelaaja voi käyttää heitto- ja ampuma-aseita, kuten heittotähtiä sekä jousipyssyä. A vastaa hypyistä ja vedessä liikkumisesta. Pelissä ei ole erillistä nappia seiniä pitkin juoksemiselle, vaan peli hoitaa tämän automaattisesti pelaajan hypätessä seinää kohti. Tulokulma ratkaisee suoritettavan liikkeen, eli toisin sanoen jos juoksee suoraan seinää kohti, Ryu juoksee pystysuoraan seinää ylöspäin, ja jos pelaaja tulee vinosta kulmasta, Ryu lähtee juoksemaan seinää pitkin eteenpäin.
Vasemmanpuoleinen tatti kontrolloi Ryun perusliikkeitä (kävely, juoksu) ja niiden suuntaa. Sitä hyödynnetään myös joissakin liikesarjoissa sekä esimerkiksi jousipyssyn ensimmäisen persoonan tähtäysmoodissa. Normaalisti oikeanpuoleinen tatti kontrolloi ensimmäisen persoonan kameraa, josta on hyötyä etenkin ympäristön hahmottamisessa. Yksi Ninja Gaidenin pelimekaniikan avainsanoista on vastustajien hyökkäysten torjuminen sekä torjunnan jälkeen tehtävät vastaiskut. Ryu voi torjua normaalit iskut ja kevyiden aseiden ammukset vasenta liipaisinta painamalla. Yhteistyössä vasemman tatin kanssa sillä voi myös suorittaa nopean kuperkeikan tiettyyn suuntaan, jolla on hyvä väistää voimakkaimmat iskut. Oikeanpuoleinen liipaisin palauttaa harhailevan kameran takaisin Ryun selän taakse, ja musta nappi näyttää alueen kartan.
Edellä kuvattu kontrollimalli kuroutuu yhteen varsin vauhdikkaaksi ja monipuoliseksi taistelusysteemiksi, jonka samaisen kehittäjän Dead or Alive -peleistä saamat vaikutteet ovat selvät. Erilaisia liikesarjoja on runsaasti ja kova vaikeusaste myös pakottaa pelaajan käyttämään muitakin kuin perusliikkeitä. Taisteluissa refleksit, taidot ja keskittyminen pistetään kovalle koetukselle. Ninja Gaiden ei kuitenkaan tunnu niin ärsyttävältä kuin voisi kuvitella, koska viholliset eivät huijaa pelaajaa. Loppujen lopuksi pelaajan oma osaaminen ratkaisee.
Näyttää hyvältä
Ninja Gaiden on graafisesti upea peli. Team Ninja ja Tecmo ovat tunnettuja tavalla tai toisella kauniista peleistään, mutta kukapa olisi uskonut, että Xbox venyisi käytännössä Dead or Alive 3:n tasoiseen grafiikkaan toimintaseikkailussa? Mätkintä- tai rantalentopallopelissä ympäristöt ovat sen verran pieniä, että yksityiskohtia voidaan pakata näkyviin mielettömiä määriä, mutta Ninja Gaiden kärsii korkeintaan joidenkin tekstuurien lievästä suttuisuudesta. Piirtoetäisyys on huippuluokkaa ja ympäristöt elävän näköisiä. Lisäksi monet pienemmät objektit ovat rikottavissa pirstaleiksi.
Tehosteilla on kikkailtu järkevästi. Valaistus on luonnollista, vaikkei olekaan dynaamista (esimerkiksi luolassa valonlähteen voi rikkoa pimentämättä luolaa), ja nätisti liplattava vesi näyttää vedeltä. Erilaisia heijastuksia on käytetty taitavasti muun muassa kiiltävässä kivilattiassa, ovien lakatuissa puukarmeissa ja lasipinnoilla. Heijastukset luovat eri materiaaleille niiden ominaispiirteet, jottei kaikki näyttäisi staattiselta ja mattapintaiselta. Monipuoliset partikkeliefektit korostavat eri objektien välistä vuorovaikutusta ja ympäristöjen elävyyttä.
Katseen vangitsee kuitenkin pelin upeasti mallinnetut hahmot. Yksityiskohtien määrä on huikea ja animointi erityisen sulavaa. Varsinkin moninaiset tasopomot ovat hämmästyttäviä ilmestyksiä. Vihollishahmojen jouheva liikkuminen tekee niistä myös siinä mielessä vaikeita vastuksia, että niiden käyttämät liikeradat eivät ole erityisen selviä ja sen takia niiden tekemisiä on vaikea ennustaa.
Graafisen malliesimerkin Ninja Gaidenista tekee kaiken kruunaava sulava ruudunpäivitys. Todella lievää hidastumista on havaittavissa kaikkein tiukimmissa tilanteissa, mutta se ei varmasti haittaa ketään. Sahalaitoja ei ole nimeksikään, ja peli tukee kuvaa terävöittävää Progressive Scannia (vain NTSC-versiot) sekä laajakuvaa. Kun vielä tyylitajukin on ollut kehittäjillä kohdallaan eräiden naishahmojen luonnottomia rynttäitä lukuun ottamatta, Ninja Gaidenin voi huoletta kruunata kauneimmaksi Xbox-peliksi tähän asti.
Äänipuolellakaan ei ole mitään suurempaa valittamista. Miekan kalinat, taustaäänet ja muut tehosteet ovat kaikki korkealaatuisia ja toimivat Dolby Digital 5.1 -tilassa. Ääninäyttely on ihan hyvää, joskin jotkut miesäänet ovat hieman liiankin bassovoittoisia. Hyvänä ratkaisuna ainakin USA-versiossa ääninäyttelyn ja tekstityksen voi valita joko englanniksi tai japaniksi. Ainoa suurempi pettymys äänipuolella oli ensimmäisten kenttien musiikit, jotka eivät ole aivan yhtä lennokkaita kuin Ninja Gaidenin muutamissa trailereissa.
Potentiaalinen hitti
Ninja Gaiden vakuutti. Alun perusteella peli on hyvin viimeistelty, pelattava ja teknisesti lähes moitteeton. Vaikeusaste kuitenkin vaikuttaa sen verran korkealta, että jos ei ole tottunut old-school-tyyliseen haasteeseen, Ninja Gaiden voi osoittautua liian kovaksi palaksi. On sinällään sääli, että peliin ei olla kehitetty yhtä pykälää helpompaa vaikeustasoa, sillä sen luulisi laajentavan pelin kohdeyleisöä. Hivenen sekavaa kameraa lukuun ottamatta näin mukaansatempaavaa ninja-toimintaa tulee kuitenkin niin harvoin markkinoille, että sen soisi sopivan niin suurelle pelaajakunnalle kuin mahdollista. Jos pitää haasteesta, Ninja Gaiden vaikuttaa nautittavalta kokonaisuudelta.
Pelin lopullinen arvostelu julkaistaan PAL-version ilmestyessä toukokuussa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja