Colin McRae Rally 2005 Plus

Virtuaalirallien maailmanmestarin pallilla pitkään istunut Colin McRae Rally -sarja on nyt lähtenyt valloittamaan uutta alaa. Niin konsoleilla kuin PC:llä mainetta ja kunniaa niittäneen pelisarjan uusin versio on kääntynyt suhtkoht mukisematta Sonyn käsikonsolille, joskin alkuperäiseen 2005-vuosimalliin tutustuneille tarjolla on hyvin vähän uutta ja ihmeellistä. Colinin PSP-porttaus on pitkälti sama kuin olkkarikonsoleille julkaistu CMR 2005, muutamilla pienehköillä lisäominaisuuksilla varustettuna. Ja parilla isomman luokan ongelmalla ryyditettynä.

Mukaan on ahdettu sekä paneutumista vaativia mestaruusmittelöitä että pikakisoja. Championship-tilassa astutaan McRaen saappaisiin ja lähdetään posottamaan maailmanmestaruuden perään yhdeksässä maassa kisaten. Uratilassa pelaaja luo itselleen nimikkokuskin ja lähtee valloittamaan maailmaa mantereelta toiselle sinkoilevissa erillisissä etappikilpailuissa. Mukana on myös yksittäisiä haastekisoja ja aika-ajoja, ja peli tukee kahdeksan pelaajan moninpelimittelöitä.


Menopelejä löytyy kolmisenkymmentä ja monipuoliseen autovalikoimaan on mahtunut nykypäivän ralliympyröistä tuttujen jumppakuutioiden lisäksi monia hyvinkin omaleimaisia tapauksia rallimaailman pitkän historiikin varrelta. Samat maisemat viistävät ohi harvoin, sillä yksittäisiä erikoiskokeita on mukana jumalattomasti. Vaikken raastuvassa vannoisi suuntaan tahi toiseen ratojen autenttisuuden suhteen, on vaihtelua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjolla niin paljon, ettei into tahi innostus pääse missään vaiheessa hiipumaan.

Merkittävä osa herkuista on luonnollisesti lukittu pelaajalta alussa, eli sisällön koko kirjosta pääsee nauttimaan vasta pitkän ja vaivalloisen tien päätteeksi. Etenkin lukituilla autoilla houkutteleva uramoodi on vaikeustason suhteen jopa yliampuva, mutta sisulla siitäkin selviää.

Kiiltää ja vääntyy

Esillepanon suhteen luvassa on tuplavahattua pintakiiltoa. Vaikka grafiikka on kaukana häikäisevästä maisemien suhteen, on itse mutavatkaimiin uponnut yksi jos toinenkin pikseli ja tanner pöllyää vakuuttavan näköisesti. Kun kruisailu tapahtuu lähinnä luonnon siimeksessä, on ympäristö pitkälti puuta puun perään ja pientareella vilistävä viherkalusto näyttää riittävän aidolta. Vahinkomallinnus on tuttua Codemasters-laatua, eli pelti vääntyy ja rappaus ropisee siihen malliin, että pahemmassa rytäkässä pelaajan naama vääntyy vauhdilla irvistykseen silkasta inhoreaktiosta. Autoparat.

Audiovisuaalisen annin kirkkain mitali ojennettakoon kuitenkin poikkeuksellisen hyvin toteutetulle äänimaailmalle. Musiikkia ei ole kuin valikoissa, joten tien päällä huomio keskittyy terhakkaasti hyrräävien moottorien jylhään sointiin. Valitettavasti renkaiden purenta tien pintaan ei välity aivan yhtä tehokkaasti, mikä osaltaan vaikeuttaa auton käyttäytymisen hahmottamista tärinäefektien uupuessa. Kartanlukijan voi valita useammasta vaihtoehdosta, joskin englantia solkkaa vain McRaen kartturi Nicky Grist, eikä suomea veistelevää apukuskia ole mukana.


Mehtään menee

Nätti grafiikka tarjoillaan kaksiteräiseltä miekalta. Optimointi on mitä ilmeisimmin suoritettu kovan kiireen alla, sillä ruudunpäivitys on jatkuvasti ainakin hieman takkuista ja käy pahimmillaan kitkuttamaan riittävästi sabotoidakseen pelikokemusta pahasti. Vauhtisokeus lyö kaulimella kasseille, kun mutkan takaa paljastuu grafiikaltaan astetta riisutumpi etappi ja päivitysnopeus päättää yhtäkkiseltään virkoutua silkkisen sulavaksi, jolloin myös pelaajan reaktioaika lyhenee.

Toinen merkittävä kiistakapula Colinin rattaissa on ohjattavuus. Ajopelien arvokisoissa tärkein ominaisuus on eittämättä ajotuntuma ja McRae-sarjan peleissä tämä piirre on aina ollut omaa luokkaansa. Valitettavasti Colinin PSP-debyyttiä riivaavat pahemman luokan kontrolliongelmat. Tärinäefektien uupuessa on hyvin vaikea löytää se perimmäinen näppi- ja perstuntuma ratissa hikoillessaan, joten kontrollien olisi ehdottomasti pitänyt olla pelin kirkkaimmaksi hiottu osa-alue. Tuttu hienovaraisuus loistaa kuitenkin poissaolollaan ja pelaajan on käytännössä valittava kahdesta pahasta pienempi. Analogitatilla tuntuma on yliherkkä ja joka toinen ohjausliike vaatii korjausliikkeen, kun taas rennommin tottelevalla ristiohjaimella tuntuma on vastavuoroisesti verkkainen ja kömpelö.

Ajokkien massa välittyy sormenpäihin epärealistisen kevyenä pöhästä ja pidosta riippumatta, ja kilpureilla on paha tapa livetä fysiikan lakien hyppysistä ajoittain. Kun temppuilevaan ohjaustuntumaan yhdistetään köhivä ruudunpäivitys, on pelaajalla täysi työ pitää ajokkinsa tiellä ja etappien selvittäminen on paikoin täyttä onnenkauppaa. Ikävänä bonuksena tietokonekuskit ajavat etenkin uramoodissa lähes poikkeuksetta aivan poskettomia etappiaikoja, mikä kasvattaa pelin ikävän korkeaksi venyvää kynnystä entisestään.


Colin McRae Rally 2005 Plus on kuitenkin monilta osasiltaan onnistunut veto, joten vienosti pientareelle ajautuneelle ajotuntumalle ja kitkuttelevalle ruudunpäivitykselle alkaa hiljalleen antaa anteeksi mitä pitemmälle peliä jaksaa tahkota. Tarjolla on valinnanvaraa pursuava rallikokemus ja peli on kokonaisuutena erittäin vetovoimainen, joten osan Colinin nuorimman vesan lastentaudeista osaa sivuuttaa. Grafiikan notkahteluun tottuu ja ajotuntuman kanssa oppii elämään, ja kerroksia kuorimalla pinnan alta paljastuu piinkovalla ammattitaidolla työstetty ajopeli.

Vaan totta on sekin, että vaikka Colin McRae Rally 2005 Plus on kaikin puolin kelvollinen tekele, olisi sarjan perimä antanut odottaa huomattavasti briljantimpaa esitystä. Koodimestareilla on selvästi tullut aika vastaan ja loppuun asti hiotun kokonaisuuden sijaan ripustukset repsottavat ikävästi. Kiikkerän ajotuntuman ja nitkuttavan ruudunpäivityksen epäpyhä liitto tekee parhaansa lannistaakseen pelaajaa ainakin alkutaipaleella, mutta sinnikkyys palkitaan lopulta ja pelin nautittavuusarvo on suoraan verrannollinen sen parissa vietettyyn aikaan.