Kirjoittaja
Yargo
Julkaistu
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.
Kaipaatko juurihoitoa?
Lorath-nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuva The Roots: Gates of Chaos on jälleen yksi hack 'n slash -tyyliin toteutettu toimintaroolipeli N-Gagelle. Pelissä pelaajan täytyy matkustaa paikasta toiseen lahtaamassa lainkuuliaisia kansalaisia härnääviä ökkiäisiä, koska yksi Lorathin jumalista lankeaa ja laittaa armeijansa riehumaan valtoimenaan. Muuta ei juonikuvoista tarvitse tietää, sillä pelin tarina ei häikäise omaperäisyydellään eikä juuri muillakaan avuillaan.
The Roots: Gates of Chaosin rakenne on yksinkertainen. Hahmoluonti rajoittuu hahmoluokan valintaan, joista esimerkkeinä mainittakoon lähitaisteluun erikoistunut paladin ja taikuuden paremmin hallitseva sorceress. Muut luokat sijoittuvat kyvyissään jonnekin edellä mainittujen välimaastoon. Vaikka luonnin aikana ei hahmoaan juuri voi muokata, pystyy eri taitojen kehittymiseen vaikuttamaan pelin kuluessa kokemustasojen nousun myötä. Hahmoluonnin jälkeen pelaaja voi käydä pelin yksinkertaisuuteen nähden varsin pitkähkön opetusosion tai sitten hypätä suoraan itse peliin.
Lorath on jaettu alueisiin, joista jokaisen eräänlaisena keskuksena toimii pieni kylä. Kylässä pelaaja voi ostaa itselleen tai sitten myy matkallaan löytämäänsä krääsää, kuten aseita, panssareita ja muita fantasiaseikkailijan perustarvikkeita. Kun kaikki on valmiina, voi pelaaja siirtyä hoitamaan kyseisen alueen tehtäviä, mikä onkin tarpeen jos aikoo edetä pelissä. Pakollisten päätehtävien lisäksi kylässä on ”metsästäjä”, joka antaa sattumanvaraisesti generoituja ja aikarajoitteisia sivutehtäviä. Nämä tehtävät tosin rajoittuvat tietynlaisten tavaroiden keräämiseen, kuten esimerkiksi neljän goblinin pääkallon löytämiseen, josta palkkiona pelaaja saa lisää mahdollisesti tarpeellista krääsää. Alue jakautuu aina neljään lineaarisesti vaikeutuvaan kenttään, joista lisäksi löytyy yleensä yksi luolasto tutkittavaksi, kuten fantasiaroolipeliin täytyykin kuulua, ettei mukaan eksyisi mitään sen omaperäisempiä elementtejä. Kentän päätehtävän läpäisyyn riittää yleensä kyseisen tehtävän loppuvastuksen nujertaminen.
Itse pelaaminen on hack 'n slashia simppelimmillään, eli vihulaista pätkitään yhtä taistelunappia hakkaamalla. Lisäksi nappeihin 8 ja 9 voi määrittää taistelutaikoja, joita oppii pelin edetessä lisää. Suoraviivaiseen mätkimiseen tylsistyy erittäin nopeasti lukuun ottamatta hetkiä, jolloin ruudun täyttää suorastaan armeija örkkejä, minkä johdosta voi pelaajan adrenaliini jopa virrata lyhyen hetken verran. Muutoin eteneminen ja pelin yleistunnelma matelee suorastaan koomassa, sillä se ei yksinkertaisesti voita pelaajan mielenkiintoa osakseen minään hetkenä.
Kaikkein eniten viilausta olisi kaivannut pelivalikoiden käyttö erityisesti taisteluiden aikana. Peli ei nimittäin anna taukoa pelaajalle hänen esimerkiksi kaivaessaan parannusjuomaa esille, vaan viholliset kurmottavat hahmoparkaa minkä ehtivät. Ratkaisu on periaatteessa ymmärrettävä, mutta valikoiden ollessa kömpelöitä selata on pelaaja yleensä kuollut ennen kuin löytää tavaroistaan sen mitä etsi. Toinen hermoon käyvä seikka on tilan vähyys hahmon virtuaalisessa repussa. Esimerkiksi metsästäjän sivutehtäviä suorittaessa kertyy mukaan kymmenkunta kappaletta karhun tassuja, goblinin kalloja ja mitä lie härpäkettä kaiken muun lisäksi, joten tila on lähes aina täynnä ja vähän väliä maastoon tai sitten kylässä sijaitsevaan kirstuun täytyy jättää jotain pois.
Ulkoinen bling-bling ei peitä sisäistä köyhyyttä
Graafisesti The Roots: Gates of Chaos toimii kivasti, vaikka ei mikään omaperäisyyden malliesimerkki ole silläkään saralla. Ympäristöt ja hahmot ovat oikeaa 3D-grafiikkaa ylhäältä nähtynä, minkä lisäksi tekstuurit ovat varsin näyttäviä ilman pahempaa pikselöitymistä. Animointi on kävelyn osalta sulavaa, mutta taisteluliikkeet ovat lähinnä saman hakkaamisliikkeen toistoa. Korkeuserot kentissä tuovat mukavan säväyksen peliin. Tämän kaltaiset pelit kärsivät usein ruudunpäivitysongelmista N-Gagella, mutta The Roots: Gates of Chaos ei juuri töki missään vaiheessa. Äänistä ei juuri voi todeta paljoa. Ankea taustamusiikki saa unettamaan, mutta onneksi useimmat ääniefektit toistuvat kirkkaina.
Jonkinlaista lisäarvoa tuo bluetooth-moninpeli. Peliä voi pelata maksimissaan neljä pelaajaa yhteistyönä, joka jaksaa viihdyttää tovin jopa vain kaverin kanssa kahdestaan pelattuna. Myös toisiaan vastaan voi pelata erityisesti kyseistä pelimuotoa varten suunnitelluilla kartoilla. Kuten muissakin N-Gagen peleissä, täytyy tällöin olla vähintään neljä pelaajaa mukana, jotta pelaaminen olisi mielekästä. Moninpelimuodot sinällään ovat viihdyttäviä, mutta pelaamista vaivaa samat ongelmat kuin yksinään pelattuna, joten jaettu ilo ei tässä tapauksessa ole kaksinkertainen.
Olisi lyhytnäköistä todeta The Roots: Gates of Chaos huonoksi peliksi, mutta se ei valitettavasti jaksa innostaa millään osa-alueellaan keskivertopelaajaa. Puhtaasti kuvien perusteella pelistä voi saada hyvän mielikuvan, mutta sisältöä ei ole riittävästi mukana kannattamassa koreaa ulkokuorta. Omaperäisyyden puutteen toki voi aina korvata hyvällä pelattavuudella, mutta valitettavasti sekään ei ole tällä kertaa kohdallaan. Lisäksi N-Gagelle löytyy jo useampikin toimintaroolipeli joista valita, joten The Roots: Gates of Chaos on syytä jättää pelikaupan hyllylle ja valita mukaansa esimerkiksi paljon parempi X-Men Legends.
Lorath-nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuva The Roots: Gates of Chaos on jälleen yksi hack 'n slash -tyyliin toteutettu toimintaroolipeli N-Gagelle. Pelissä pelaajan täytyy matkustaa paikasta toiseen lahtaamassa lainkuuliaisia kansalaisia härnääviä ökkiäisiä, koska yksi Lorathin jumalista lankeaa ja laittaa armeijansa riehumaan valtoimenaan. Muuta ei juonikuvoista tarvitse tietää, sillä pelin tarina ei häikäise omaperäisyydellään eikä juuri muillakaan avuillaan.
The Roots: Gates of Chaosin rakenne on yksinkertainen. Hahmoluonti rajoittuu hahmoluokan valintaan, joista esimerkkeinä mainittakoon lähitaisteluun erikoistunut paladin ja taikuuden paremmin hallitseva sorceress. Muut luokat sijoittuvat kyvyissään jonnekin edellä mainittujen välimaastoon. Vaikka luonnin aikana ei hahmoaan juuri voi muokata, pystyy eri taitojen kehittymiseen vaikuttamaan pelin kuluessa kokemustasojen nousun myötä. Hahmoluonnin jälkeen pelaaja voi käydä pelin yksinkertaisuuteen nähden varsin pitkähkön opetusosion tai sitten hypätä suoraan itse peliin.
Lorath on jaettu alueisiin, joista jokaisen eräänlaisena keskuksena toimii pieni kylä. Kylässä pelaaja voi ostaa itselleen tai sitten myy matkallaan löytämäänsä krääsää, kuten aseita, panssareita ja muita fantasiaseikkailijan perustarvikkeita. Kun kaikki on valmiina, voi pelaaja siirtyä hoitamaan kyseisen alueen tehtäviä, mikä onkin tarpeen jos aikoo edetä pelissä. Pakollisten päätehtävien lisäksi kylässä on ”metsästäjä”, joka antaa sattumanvaraisesti generoituja ja aikarajoitteisia sivutehtäviä. Nämä tehtävät tosin rajoittuvat tietynlaisten tavaroiden keräämiseen, kuten esimerkiksi neljän goblinin pääkallon löytämiseen, josta palkkiona pelaaja saa lisää mahdollisesti tarpeellista krääsää. Alue jakautuu aina neljään lineaarisesti vaikeutuvaan kenttään, joista lisäksi löytyy yleensä yksi luolasto tutkittavaksi, kuten fantasiaroolipeliin täytyykin kuulua, ettei mukaan eksyisi mitään sen omaperäisempiä elementtejä. Kentän päätehtävän läpäisyyn riittää yleensä kyseisen tehtävän loppuvastuksen nujertaminen.
Itse pelaaminen on hack 'n slashia simppelimmillään, eli vihulaista pätkitään yhtä taistelunappia hakkaamalla. Lisäksi nappeihin 8 ja 9 voi määrittää taistelutaikoja, joita oppii pelin edetessä lisää. Suoraviivaiseen mätkimiseen tylsistyy erittäin nopeasti lukuun ottamatta hetkiä, jolloin ruudun täyttää suorastaan armeija örkkejä, minkä johdosta voi pelaajan adrenaliini jopa virrata lyhyen hetken verran. Muutoin eteneminen ja pelin yleistunnelma matelee suorastaan koomassa, sillä se ei yksinkertaisesti voita pelaajan mielenkiintoa osakseen minään hetkenä.
Kaikkein eniten viilausta olisi kaivannut pelivalikoiden käyttö erityisesti taisteluiden aikana. Peli ei nimittäin anna taukoa pelaajalle hänen esimerkiksi kaivaessaan parannusjuomaa esille, vaan viholliset kurmottavat hahmoparkaa minkä ehtivät. Ratkaisu on periaatteessa ymmärrettävä, mutta valikoiden ollessa kömpelöitä selata on pelaaja yleensä kuollut ennen kuin löytää tavaroistaan sen mitä etsi. Toinen hermoon käyvä seikka on tilan vähyys hahmon virtuaalisessa repussa. Esimerkiksi metsästäjän sivutehtäviä suorittaessa kertyy mukaan kymmenkunta kappaletta karhun tassuja, goblinin kalloja ja mitä lie härpäkettä kaiken muun lisäksi, joten tila on lähes aina täynnä ja vähän väliä maastoon tai sitten kylässä sijaitsevaan kirstuun täytyy jättää jotain pois.
Ulkoinen bling-bling ei peitä sisäistä köyhyyttä
Graafisesti The Roots: Gates of Chaos toimii kivasti, vaikka ei mikään omaperäisyyden malliesimerkki ole silläkään saralla. Ympäristöt ja hahmot ovat oikeaa 3D-grafiikkaa ylhäältä nähtynä, minkä lisäksi tekstuurit ovat varsin näyttäviä ilman pahempaa pikselöitymistä. Animointi on kävelyn osalta sulavaa, mutta taisteluliikkeet ovat lähinnä saman hakkaamisliikkeen toistoa. Korkeuserot kentissä tuovat mukavan säväyksen peliin. Tämän kaltaiset pelit kärsivät usein ruudunpäivitysongelmista N-Gagella, mutta The Roots: Gates of Chaos ei juuri töki missään vaiheessa. Äänistä ei juuri voi todeta paljoa. Ankea taustamusiikki saa unettamaan, mutta onneksi useimmat ääniefektit toistuvat kirkkaina.
Jonkinlaista lisäarvoa tuo bluetooth-moninpeli. Peliä voi pelata maksimissaan neljä pelaajaa yhteistyönä, joka jaksaa viihdyttää tovin jopa vain kaverin kanssa kahdestaan pelattuna. Myös toisiaan vastaan voi pelata erityisesti kyseistä pelimuotoa varten suunnitelluilla kartoilla. Kuten muissakin N-Gagen peleissä, täytyy tällöin olla vähintään neljä pelaajaa mukana, jotta pelaaminen olisi mielekästä. Moninpelimuodot sinällään ovat viihdyttäviä, mutta pelaamista vaivaa samat ongelmat kuin yksinään pelattuna, joten jaettu ilo ei tässä tapauksessa ole kaksinkertainen.
Olisi lyhytnäköistä todeta The Roots: Gates of Chaos huonoksi peliksi, mutta se ei valitettavasti jaksa innostaa millään osa-alueellaan keskivertopelaajaa. Puhtaasti kuvien perusteella pelistä voi saada hyvän mielikuvan, mutta sisältöä ei ole riittävästi mukana kannattamassa koreaa ulkokuorta. Omaperäisyyden puutteen toki voi aina korvata hyvällä pelattavuudella, mutta valitettavasti sekään ei ole tällä kertaa kohdallaan. Lisäksi N-Gagelle löytyy jo useampikin toimintaroolipeli joista valita, joten The Roots: Gates of Chaos on syytä jättää pelikaupan hyllylle ja valita mukaansa esimerkiksi paljon parempi X-Men Legends.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja