Kirjoittaja
Kanis
Julkaistu
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.
Nokian N-Gage tarvitsee kipeästi hittipelejä myymään laitetta. Yhdessä
jos toisessakin pelissä on ollut potentiaalia, ja sitä on paukutettu
ennakkohypen avulla. Sega
on ollut ehdottomasti suurin nimi N-Gage-pelien kehittäjien joukossa,
mutta ainakaan tähän mennessä japanilaisfirma ei ole pystynyt
tuottamaan kovin laadukkaita nimikkeitä. Esimerkiksi Sega Rally, Puyo Pop ja Virtua Tennis
ovat olleet kovia pettymyksiä. Nyt valitettavasti samaan kuoppaan
putoaa Segan uusin nettipelimahdollisuuksia hyödyntävä roolipeli Pocket Kingdom: Own the World. Pelattavaa on kyllä paljon, mutta laadusta on tingitty.
0h n03s, 1 c4n't f1ght
Pocket Kingdomissa pelaaja heitetään oman taskukokoisen valtakunnan ohjaksiin. Pelin alussa ei ole yllättäen opastusosuutta, vaan kikat on opittava itse kantapään kautta. Tosin pelimekaniikka on melko yksinkertainen, joten sen oppii helposti ilman neuvojakin. Lyhykäisesti sanottuna pelin ideana on ostaa itselleen joukkoja, jotka koostuvat sotilasta, maagikoista, haltioista ynnä muista fantasiamaailmojen veijareista. Näistä kootaan itselleen neljän miehen yksiköitä, joita lähetään sotatantereelle hyökkäämään vastustajien kimppuun, tutkimaan ympäristöä ja vakoilemaan vihollisten linnakkeita. Pelaajan näkymä kartalla on kuvattu ylhäältä ja vastustajan linnakkeet näkyvät pieninä kuvakkeina. Omaksi tehtäväksi jää vain ylimmän käskyvallan pitäminen käsissä, joten yksiköt ovat omatoimisia käskyt saatuaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei pelaajan täydy itse etsiä linnakkeita tai taistella vihulaisia vastaan.
Pelin taistelut toimivat melko yllättävällä tavalla. Ihmispelaaja ei voi vaikuttaa niiden kulkuun, vaan miekan heiluttelu jää tekoälyn harteille. Omaksi tehtäväksi muodostuu vain sopivien hahmojen istuttaminen yksikköön sekä taktiikoiden laatiminen. Taktiset kuviot eivät loista monipuolisuudellaan, sillä vaihtoehtoja löytyy vain neljä. Niissä yksinkertaisesti korostetaan vain hieman eri elementtejä, esimerkiksi runsasta erikoishyökkäyksien käyttöä ja puolustusta. Vaikkei pelaaja itse osallistukaan taisteluihin, voi niitä kuitenkin seurata sivusta. Ruudulla vastustajien ja omien hahmojen energioiden lisäksi näkyy myös aika, jonka puitteissa vastapeluri tulisi piestä maanrakoon. Mikäli aika kuitenkin ehtii loppua, ratkaistaan ottelu tuomariäänin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että häviäjä on se, kummalla on vähemmän energiaa.
Kartalla tapahtuvan toiminnan ohella tärkeään osaan nousee taisteluihin valmistautuminen. Omassa pajassaan voi takoa erikoistavaroita, joita kullekin sotaratsulle mahtuu aina yksi kerrallaan. Melko mielenkiintoisen systeemistä tekee idea yhdistää useampia tavaroita taottavaan esineeseen. Esimerkiksi hopeasta valmistettavaan haarniskaan voi yhdistää tuliloitsuja vastaan suojaavan jalokiven sekä vaikkapa puolustusominaisuuksia nostavan loitsukirjan. Idealtaan systeemi kuulosta hyvältä, mutta valitettavasti käytännön toteutus ontuu. Erilaisten tavaroiden valmistaminen on hidasta puuhaa varsinkin, kun sotavarusteilla on tapana hajota kesken valmistusprosessin. Välillä sotavarusteiden valmistaminen onnistuu ilman mitään ongelmia, mutta toisaalta joskus tavaroita hajoaa turhauttavan paljon.
Takomisen lisäksi pajalla voi harjoittaa vielä muunlaisia toimia. Rank Up -systeemin avulla hahmoja voi kehittää uusiin luokkiin, esimerkiksi rivisotilaasta voi tehdä voimakkaan ritarin taikka liukkaan varkaan. Kokonaisuudessaan pajan ympärille kyhätyt ideat ovat omaperäisiä, mutta toiminta kärsii ikävän paljon hidastempoisuudesta.
w007, pl4y1ng 1n t3h 1nt4rw3b
Pocket Kingdomissa on erityisesti hehkutettu sen nettipeliominaisuuksia. Valitettavasti N-Gage Arenalla tapahtuva pelaaminen ei onnistu kuitenkaan vakuuttamaan. Puitteet yksinpeliin verrattuna ovat samat, mutta erona on ainoastaan se, että toisten ihmispelaajien linnakkeita voi löytää kartalta. Tästä huolimatta GPRS-liikennettä liikkuu melko paljon ainakin muihin N-Gagen Arena-palvelua tukeviin peleihin verrattuna. Positiivisista puolista mainittakoon laajat puitteet, jotka on kyhätty nettipelin ympärille. Sisäänrakennetun ohjelman avulla voi lukea uutisia sekä ostaa ja myydä tavaroita huutokaupassa. Jälkimmäinen ominaisuuksista on hyvin omaperäinen, ja se sopii hyvin kontekstiin. Toisaalta ongelmaksi muodostuu se, ettei rahalla tee mitään, sillä sitä on muutenkin liian paljon. Samantyyppiseen käytännön ongelmaan kaatuu myös tavarasysteemi. Kohtuullisen usein pelaajan tavaravarastot täyttyvät turhasta roinasta, jolloin kymmenittäin esineitä on myytävä kauppaan. Vielä kun tavaraa voi myydä vain yksitellen, kuluu turhan paljon aikaa pelkkään varastojen siivoukseen.
Pelin kolme ehdottomasti suurinta ongelmaa ovat sen hidastempoisuus sekä vaihtelun ja vaikutusmahdollisuuksien puute. Tekoälyn varassa toimiviin taisteluihin osallistuisi mielellään myös itse, mutta toisaalta N-Gage Arenan rajoittuneen kaistan vuoksi ratkaisun ymmärtää. Kahteen muuhun ongelmaan olisi kuitenkin voinut puuttua rankalla kädellä. Valikoiden selaaminen on turhauttavan hidasta ja sama vaivaa myös taisteluita. Animaatiot ovat verkkaisia ja yllättävän nopeasti pelin parissa kuluu tovi jos toinenkin. Normaalisti tämä voitaisiin nähdä etuna, mutta kun leijonan osa ajasta menee pelkkään hidasteluun, on kehittäjiä osoitettava syyttävällä sormella. Samaten he ansaitsevat vielä sapiskaa vaihtelun puutteesta, joka vaivaa pelikokemusta. Koko pelimaailma on rakennettu yksinkertaisen idean varaan, jossa kartalla edetään vain yksinkertaisesta paikasta toiseen. Kaikkialla toteutuvat samat rutiinit: ensin etsitään vihollisten linnakkeet, hyökätään vastustajien kimppuun ja sitten paranneet omien yksiköiden energiat. Tämän jälkeen karuselli pyörii samalla tavalla ympäri, kunnes edetään seuraavaan kohteeseen. Ratkaisun avulla pelistä on onnistuttu tekemään pitkäikäinen, mutta toisto on omiaan tappamaan kiinnostuksen.
0k, but n0t gr34t
Graafisesti peli on kohtuullisen hyvällä tasolla. N-Gagesta ei selkeästi puristeta viimeisiä mehuja irti, mutta strategiapeleissä tämä ei olekaan niin tärkeässä osassa. Valikot ovat selkeitä ja ympäristöt melko nättejä. Vain animaatioiden hidastelu pistää silmään, mutta tähän tottuu ajan kanssa. Myös äänimaailma on hyvällä tasolla. Musiikki kuulostaa mukavalta, eikä jäljessä ole juuri valittamista. Vain ääniefektien kuuluminen hieman jälkijunassa särähtää korvaan.
Pocket Kingdomin pelaaminen vaatii tietynlaista luonnetta. Suurinta osaa pelaajista varmasti häiritsee hidastempoisuus sekä toisto, mutta strategiapelien ystävät voivat saada paketista jotain irti. Pelisysteemissä on kieltämättä ideaa, mutta käytännön toteutus uupuu pahan kerran. Vielä kun pelaajaa on tukemassa nettikieltä puhuva ja verkkopeliä hehkuttava taustahahmo, tuntuu hyvän maun raja ylittyneen. Kaikista näistä haukuista huolimatta Pocket Kingdom on onnistunut keräämään ympärilleen melko aktiivisen pelaajapohjan, jota vielä ruokitaan erilaisilla maailmanlaajuisilla kilpailuilla. Mikäli olet siis japanilaisten strategisten roolipelien ystävä, eikä toisto haittaa, voi Pocket Kingdom: Own the World olla kelpo valinta. Muussa tapauksessa Pathway To Glory lienee se parempi vaihtoehto.
0h n03s, 1 c4n't f1ght
Pocket Kingdomissa pelaaja heitetään oman taskukokoisen valtakunnan ohjaksiin. Pelin alussa ei ole yllättäen opastusosuutta, vaan kikat on opittava itse kantapään kautta. Tosin pelimekaniikka on melko yksinkertainen, joten sen oppii helposti ilman neuvojakin. Lyhykäisesti sanottuna pelin ideana on ostaa itselleen joukkoja, jotka koostuvat sotilasta, maagikoista, haltioista ynnä muista fantasiamaailmojen veijareista. Näistä kootaan itselleen neljän miehen yksiköitä, joita lähetään sotatantereelle hyökkäämään vastustajien kimppuun, tutkimaan ympäristöä ja vakoilemaan vihollisten linnakkeita. Pelaajan näkymä kartalla on kuvattu ylhäältä ja vastustajan linnakkeet näkyvät pieninä kuvakkeina. Omaksi tehtäväksi jää vain ylimmän käskyvallan pitäminen käsissä, joten yksiköt ovat omatoimisia käskyt saatuaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei pelaajan täydy itse etsiä linnakkeita tai taistella vihulaisia vastaan.
Pelin taistelut toimivat melko yllättävällä tavalla. Ihmispelaaja ei voi vaikuttaa niiden kulkuun, vaan miekan heiluttelu jää tekoälyn harteille. Omaksi tehtäväksi muodostuu vain sopivien hahmojen istuttaminen yksikköön sekä taktiikoiden laatiminen. Taktiset kuviot eivät loista monipuolisuudellaan, sillä vaihtoehtoja löytyy vain neljä. Niissä yksinkertaisesti korostetaan vain hieman eri elementtejä, esimerkiksi runsasta erikoishyökkäyksien käyttöä ja puolustusta. Vaikkei pelaaja itse osallistukaan taisteluihin, voi niitä kuitenkin seurata sivusta. Ruudulla vastustajien ja omien hahmojen energioiden lisäksi näkyy myös aika, jonka puitteissa vastapeluri tulisi piestä maanrakoon. Mikäli aika kuitenkin ehtii loppua, ratkaistaan ottelu tuomariäänin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että häviäjä on se, kummalla on vähemmän energiaa.
Kartalla tapahtuvan toiminnan ohella tärkeään osaan nousee taisteluihin valmistautuminen. Omassa pajassaan voi takoa erikoistavaroita, joita kullekin sotaratsulle mahtuu aina yksi kerrallaan. Melko mielenkiintoisen systeemistä tekee idea yhdistää useampia tavaroita taottavaan esineeseen. Esimerkiksi hopeasta valmistettavaan haarniskaan voi yhdistää tuliloitsuja vastaan suojaavan jalokiven sekä vaikkapa puolustusominaisuuksia nostavan loitsukirjan. Idealtaan systeemi kuulosta hyvältä, mutta valitettavasti käytännön toteutus ontuu. Erilaisten tavaroiden valmistaminen on hidasta puuhaa varsinkin, kun sotavarusteilla on tapana hajota kesken valmistusprosessin. Välillä sotavarusteiden valmistaminen onnistuu ilman mitään ongelmia, mutta toisaalta joskus tavaroita hajoaa turhauttavan paljon.
Takomisen lisäksi pajalla voi harjoittaa vielä muunlaisia toimia. Rank Up -systeemin avulla hahmoja voi kehittää uusiin luokkiin, esimerkiksi rivisotilaasta voi tehdä voimakkaan ritarin taikka liukkaan varkaan. Kokonaisuudessaan pajan ympärille kyhätyt ideat ovat omaperäisiä, mutta toiminta kärsii ikävän paljon hidastempoisuudesta.
w007, pl4y1ng 1n t3h 1nt4rw3b
Pocket Kingdomissa on erityisesti hehkutettu sen nettipeliominaisuuksia. Valitettavasti N-Gage Arenalla tapahtuva pelaaminen ei onnistu kuitenkaan vakuuttamaan. Puitteet yksinpeliin verrattuna ovat samat, mutta erona on ainoastaan se, että toisten ihmispelaajien linnakkeita voi löytää kartalta. Tästä huolimatta GPRS-liikennettä liikkuu melko paljon ainakin muihin N-Gagen Arena-palvelua tukeviin peleihin verrattuna. Positiivisista puolista mainittakoon laajat puitteet, jotka on kyhätty nettipelin ympärille. Sisäänrakennetun ohjelman avulla voi lukea uutisia sekä ostaa ja myydä tavaroita huutokaupassa. Jälkimmäinen ominaisuuksista on hyvin omaperäinen, ja se sopii hyvin kontekstiin. Toisaalta ongelmaksi muodostuu se, ettei rahalla tee mitään, sillä sitä on muutenkin liian paljon. Samantyyppiseen käytännön ongelmaan kaatuu myös tavarasysteemi. Kohtuullisen usein pelaajan tavaravarastot täyttyvät turhasta roinasta, jolloin kymmenittäin esineitä on myytävä kauppaan. Vielä kun tavaraa voi myydä vain yksitellen, kuluu turhan paljon aikaa pelkkään varastojen siivoukseen.
Pelin kolme ehdottomasti suurinta ongelmaa ovat sen hidastempoisuus sekä vaihtelun ja vaikutusmahdollisuuksien puute. Tekoälyn varassa toimiviin taisteluihin osallistuisi mielellään myös itse, mutta toisaalta N-Gage Arenan rajoittuneen kaistan vuoksi ratkaisun ymmärtää. Kahteen muuhun ongelmaan olisi kuitenkin voinut puuttua rankalla kädellä. Valikoiden selaaminen on turhauttavan hidasta ja sama vaivaa myös taisteluita. Animaatiot ovat verkkaisia ja yllättävän nopeasti pelin parissa kuluu tovi jos toinenkin. Normaalisti tämä voitaisiin nähdä etuna, mutta kun leijonan osa ajasta menee pelkkään hidasteluun, on kehittäjiä osoitettava syyttävällä sormella. Samaten he ansaitsevat vielä sapiskaa vaihtelun puutteesta, joka vaivaa pelikokemusta. Koko pelimaailma on rakennettu yksinkertaisen idean varaan, jossa kartalla edetään vain yksinkertaisesta paikasta toiseen. Kaikkialla toteutuvat samat rutiinit: ensin etsitään vihollisten linnakkeet, hyökätään vastustajien kimppuun ja sitten paranneet omien yksiköiden energiat. Tämän jälkeen karuselli pyörii samalla tavalla ympäri, kunnes edetään seuraavaan kohteeseen. Ratkaisun avulla pelistä on onnistuttu tekemään pitkäikäinen, mutta toisto on omiaan tappamaan kiinnostuksen.
0k, but n0t gr34t
Graafisesti peli on kohtuullisen hyvällä tasolla. N-Gagesta ei selkeästi puristeta viimeisiä mehuja irti, mutta strategiapeleissä tämä ei olekaan niin tärkeässä osassa. Valikot ovat selkeitä ja ympäristöt melko nättejä. Vain animaatioiden hidastelu pistää silmään, mutta tähän tottuu ajan kanssa. Myös äänimaailma on hyvällä tasolla. Musiikki kuulostaa mukavalta, eikä jäljessä ole juuri valittamista. Vain ääniefektien kuuluminen hieman jälkijunassa särähtää korvaan.
Pocket Kingdomin pelaaminen vaatii tietynlaista luonnetta. Suurinta osaa pelaajista varmasti häiritsee hidastempoisuus sekä toisto, mutta strategiapelien ystävät voivat saada paketista jotain irti. Pelisysteemissä on kieltämättä ideaa, mutta käytännön toteutus uupuu pahan kerran. Vielä kun pelaajaa on tukemassa nettikieltä puhuva ja verkkopeliä hehkuttava taustahahmo, tuntuu hyvän maun raja ylittyneen. Kaikista näistä haukuista huolimatta Pocket Kingdom on onnistunut keräämään ympärilleen melko aktiivisen pelaajapohjan, jota vielä ruokitaan erilaisilla maailmanlaajuisilla kilpailuilla. Mikäli olet siis japanilaisten strategisten roolipelien ystävä, eikä toisto haittaa, voi Pocket Kingdom: Own the World olla kelpo valinta. Muussa tapauksessa Pathway To Glory lienee se parempi vaihtoehto.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja