Kovat piipussa
Kotikonsoleilla kilpailu parhaiten myyvästä jalkapallopelistä on ollut viime vuodet kovaa. Pro Evolution Soccer on haastanut iät ja ajat markkinoita hallinneen FIFA-sarjan päästen myyntiluvuissa jo lähelle pahinta kilpakumppaniaan. Kilpailu taskukonsoleiden sarjassa ei ole päässyt aivan yhtä tiukaksi, sillä EA:n FIFA on saanut pitää kevyemmässä sarjassa valtikkaa hallussaan PES-sarjan pysyessä tiukasti kotikonsoleilla. Gameloft yrittää nyt viedä herruutta itselleen Marcel Desailly Pro Soccerilla, jota on hypetetty yhtenä N-Gagen parhaimmilta vaikuttavista peleistä. Uutukaisella on siis mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta pystyykö tuotos täyttämään jalkapallon ystävien odotukset autenttisesta urheiluelämyksestä?
Vaikka Marcel Desailly Pro Soccer kantaa kuuluisan ex-jalkapalloilijan nimeä, ei peliä ole täysin kiedottu futaajan ympärille. Joukkuevalikoima kattaa 32 eurooppalaista seurajoukkuetta sekä 32 maajoukkuetta, joiden joukosta Desailly löytyy Ranskan ja Chelsean joukkueista. Suomalaisen jalkapallon ystävien harmiksi todettakoon, ettei Suomen maajoukkue ole päässyt peliin mukaan. Valitettavasti muutenkaan presentaatiossa ei olla FIFAn tasolla, sillä lisenssimaksujen välttämiseksi kaikkien pelaajien nimet lukuun ottamatta Desailly'a ovat tekaistuja. Tämä ei järin suuresti haittaa, sillä nimet ovat kirjoitettu niin lähelle oikein, että useimmiten tietää kenestä on kyse. Toisaalta harmillista kyllä, nimiä ei voi muuttaa jälkikäteen, joten valmiiksi asetettuihin nimiin on tyytyminen.
Pelimuotovalikoiman osalta on tarjolla neljä vaihtoehtoa: näytösottelu, turnaus, liiga ja uramoodi. Näytösotteluissa pelataan aina lyhyitä yksittäisiä otteluita valituin säännöin, kun taas muissa pelimuodoissa pelaajan valintamahdollisuudet ovat rajoitetummat. Esimerkiksi uramoodissa vain joukkueen, ottelun pituuden ja vaikeustason saa päättää, mutta näytösotteluissa on mahdollista valita vielä jatko-aika ja rangaistuspotkukilpailu. Ennen ottelua tai sen aikana joukkueen taktiikoita voi vaihtaa sekä kentällä olevia pelaajia. Valitettavasti taktiikoita voi muuttaa vain pelaajamuodostelman osalta, joten yksittäisille futaajille ei voi antaa omia käskyjä. Myöskään pelityylin hyökkäävyyteen ei voi vaikuttaa. Tärkeää ennen ottelua on suorittaa pelaajavaihtoja, sillä usein ainakin yksi kentällä olevista pelaajista ei ole ehtinyt palautua edellisesti ottelusta täyteen kuntoon. Sinällään kuntosysteemi on melko toimiva, mutta ihmispelaajan kannalta on epäreilua, että peli tuntuu vain arpovan, kuka on milloinkin puolikuntoinen. Välillä joukkueen paras pelaaja voi siis joutua viettämään parikin ottelua viltissä kunnon vain huonontuessa ilman järkeviä selityksiä. Loogisemman systeemin toteuttaminen olisi siis ollut tässä suhteessa ehdottomasti paikallaan.
Peruselementeissä ongelmia
Ensimmäisestä tuomarin pillinvihellyksestä lähtien, paljastaa Marcel Desailly Pro Soccer yksipuolisuutensa. Suurimpana ongelmista pistää aluksi silmään kehno syöttösysteemi, joka pakottaa pelaajan syöttämään tiettyyn suuntaan ollessaan jollekin tietylle kenttäpelaajalla. Tämän takia kahdesta lähekkäin olevasta pelaajasta on mahdoton valita kummalle syöttö menee, sillä kone tekee päätöksen täysin mielivaltaisesti. Toisekseen myös korkeat syötöt luonnistuvat luvattoman heikosti. Ruutuun ilmestyvä voimamittari kuvaa sitä, miten pitkälle syötön tulisi kantautua, mutta käytännössä systeemi ei toimi. Peli tuntuu nimittäin aivan itse päättävän syötön kohteen sekä voiman, joten ilmavia syöttöjä tulee harvakseltaan käytettyä. Onneksi syöttösysteemi ei ole aivan täysin läpimätä, sillä läpisyöttöjen antaminen onnistuu erinomaisesti. Usein pelin tiimellyksessä vastustajan puolustusmuurin puhkaiseminen on yrityksen arvoinen, joten sormi käy vähän väliä läpisyöttönappulalla.
Muutaman matsin pelattuaan, paljastuu pelin ehdottomasti suurimmaksi ongelmaksi maalinteko. Ottelut päättyvät usein hikiseen 0-0 tulokseen, mikä johtuu siitä, että maaleja voi ainoastaan tehdä hyväksikäyttämällä paria kikkaa. Mikäli hyökkääjällä onnistuu sopivasti juoksemaan sekä laukaisemaan oikeaan suuntaan, on mahdollisuus, että pallo uppoaa verkon perukoille asti. Toisaalta luvattoman usein hyökkääjä potkaisee vain pallon suoraan maalivahdin hyppysiin. Suuri ongelma on se, ettei nahkakuulan suuntaa voi päättää, joten ihmispelaajan maalintekotaidot jäävät tekoälyn varjoon. Välillä kylläkin pallo suuntautuu nurkkaa kohti, kuten pitäisi, mutta pelin Teräsmiestä muistuttavat maalivahdit loikkaavat salamannopeasti maalin keskeltä takanurkkaan napaten nahkakuulan hyppysiinsä. Näin ollen pelaajan taidoilla ei ole suurta merkitystä, vaan maalinteko muistuttaa karkeasti sanottuna nopanheittoa.
Nykyajan jalkapallossa tärkeässä osassa ovat erikoistilanteet, ja trendi näkyy myös Marcel Desailly Pro Soccerissa. Usein nimittäin vapaapotkut maalin läheltä päättyvät häkin heilahtamiseen. Melkoinen ongelma on se, että vapaapotkut ammutaan sivulta lintuperspektiivistä, minkä takia pelaaja ei voi hahmottaa koko tilannetta osan futaajista jäädessä ruudun ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä maalintekoa, sillä pallon edessä näkyy pieni nuoli, jonka väristä pystyy päättelemään, miten lähelle maalia nahkakuula päätyy. Esimerkiksi nuolen ollessa tumman punainen suuntautuu pallo suurella todennäköisyydellä kauaksi maaliverkosta. Laukaisemisen lisäksi tehokas maalintekotapa on korkea syöttö, sillä pallo voi päätyä oikeastaan kelle tahansa tiukassa tilanteessa boksin sisällä. Tämä pätee myös kulmapotkutilanteisiin, minkä takia yllättävän suuri osa kulmureista päätyy maaliin.
Konamin jalanjäljillä
Pelin mielenkiintoisin anti keskittyy Pro Evolution Soccer –sarjasta kopioituun uramoodiin. Pelimuodossa pelaaja aloittaa pelintekijöiden keksimällä pelaajaryhmällä ja yrittää nousta maailman huipulle. Urakka alkaa toisesta divisioonasta, josta tulisi nousta korkeimmalla sarjatasolle ja sitä kautta mestariksi. Jokaisesta pelatusta ottelusta saa virtuaalirahaa, jota voi taas käyttää pelaajien ostamiseen. Muita futaajia voi ostaa kilpailevista seurajoukkueista tai vaihtoehtoisesti maajoukkueista. Uramoodin mielenkiintoisuus perustuu lähinnä siihen, että omaa joukkuettaan voi kehittää kausi kaudelta. Sopivat pelaajat joukkueeseen keräämällä tiimistä saa oman näköisen, ja kun lopulta hyviä tuloksia alkaa tulla, kokee onnistuneensa joukkueen rakentamistyössä.
Uramoodin ohella muut pelimuodot menevät sivussa, vaikka ne eivät tarjoa aivan yhtä mukavaa puuhastelua. Liigassa pelataan 32 seura- tai maajoukkueen voimin yksin/kaksinkertainen sarja, kun turnauksessa on keskitytty pudotuspeleihin. Turnausta voidaan pelata MM-kisojen tyyliin alkusarjan jälkeen alkavilla pudotuspeleillä tai vaihtoehtoisesti sarjamuotoinen osuus jätetään välistä. Pro Evolution Soccerin tavoin saavutettuja pokaaleja voi käydä ihailemassa options-valikosta, ja ahkerat pelaajat voivat vaikkapa halutessaan keräillä kaikki pelissä jaettavat pystit.
Koska Marcel Desailly Pro Soccerissa on käytössä monia eri jalkapallopelien kikkoja, on lähes koko N-Gagen toimintanäppäinten kirjo käytössä. Alussa seitsemän eri nappulan hallitseminen voi tuntua työläältä, mutta melko nopeasti sormet oppivat löytämään oikeat näppäimet. Juoksunappula on sijoitettu hyvin 4-napin taakse, ja peukalolla on helppo syöttää 5-painikkeesta tai laukoa 7-painikkeesta. N-Gagen kahdeksansuuntainen ristiohjain soveltuu myös hyvin peliin. Hahmot ruudulla tottelevat kiitettävästi liikkeitä ja padilla voi yrittää tehdä harhautuksia vastustajien ohittamiseksi.
Moninpelin ystävien iloksi peli tukee bluetooth-yhteyden välityksellä toimivaa kaksinpeliä. Valitettavasti kaverin kanssa ei voi pelata samalla puolella, joten ainoiksi pelivaihtoehdoiksi jää näytösottelu ja rangaistuspotkukilpailu. Kaverin kanssa pelattuna Marcel Desailly Pro Soccer on kohtalaista hupia, tosin parhaista jalkapallopeleistä ollaan melkoisesti jäljessä. Kaksinpelin suurin ongelma on ehdottomasti se, että toisen pelaajan ruudulla pelitapahtumat tökkivät jonkin verran. Ilmeisesti bluetooth-dataa ei ole saatu siirrettyä toisen pelaajan ruudulle tarpeeksi tehokkaasti: serverin ylläpitäjän peli rullaa nimittäin mukavan sulavasti, mutta ongelmia esiintyy toisella osapuolella. Ikävä kyllä, peli ei tue moninpeliä N-Gage Arenalla.
Hypetys meni metsään
Graafisesti peli on melko hyvällä tasolla. Värimaailma on hyvin kirkas ja pirteät sävyt sopivat peliin mainiosti. Purnattava on kuitenkin pelitapahtumien hitaudesta, sillä jalkapallon korkeasta temposta ollaan kaukana. Valitettavasti ongelmia esiintyy myös animaatioissa, varsinkin maalivahdit näyttävät liikkeissään välillä hullunkurisilta. Sen sijaan äänimaailma on N-Gagen pelivalikoimassa piristävä poikkeus. Jalkapallo-ottelun tunnelma kannustuslauluineen on saatu hyvin vangittua pienelle pelipuhelimelle, ja näin myös matseihin on helpompi eläytyä. Selostusta otteluissa ei kylläkään ole mukana, mutta sitä ei oikeastaan jää edes kaipaamaan.
Lyhykäisesti sanottuna Marcel Desailly Pro Soccer ei ole kovin laadukas pelikokemus. Peli on täynnä turhia ja typeriä epäloogisuuksia, jotka ovat omiaan tuhoamaan vaikutelman autenttisuudesta. Pahinta on, että maaleja syntyy vain muutamalla eri tavalla, joten lähes kaikki ottelut tuntuvat samanlaisilta. Paremman puutteessa Marcel Desailly Pro Soccer kuitenkin menettelee, sillä ottelut pysyvät ainakin jännittävinä vähäisten maalimäärien takia. Tietyllä tasolla illuusio jalkapallosta on siis pystytty siirtämään pelipuhelimelle, mutta huomattavasti parempaankin olisi voitu päästä. Ehkäpä loppuvuodesta ilmestyvä FIFA 2005 näyttää kaapin paikan taskupelien sarjassa.
Kotikonsoleilla kilpailu parhaiten myyvästä jalkapallopelistä on ollut viime vuodet kovaa. Pro Evolution Soccer on haastanut iät ja ajat markkinoita hallinneen FIFA-sarjan päästen myyntiluvuissa jo lähelle pahinta kilpakumppaniaan. Kilpailu taskukonsoleiden sarjassa ei ole päässyt aivan yhtä tiukaksi, sillä EA:n FIFA on saanut pitää kevyemmässä sarjassa valtikkaa hallussaan PES-sarjan pysyessä tiukasti kotikonsoleilla. Gameloft yrittää nyt viedä herruutta itselleen Marcel Desailly Pro Soccerilla, jota on hypetetty yhtenä N-Gagen parhaimmilta vaikuttavista peleistä. Uutukaisella on siis mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta pystyykö tuotos täyttämään jalkapallon ystävien odotukset autenttisesta urheiluelämyksestä?
Vaikka Marcel Desailly Pro Soccer kantaa kuuluisan ex-jalkapalloilijan nimeä, ei peliä ole täysin kiedottu futaajan ympärille. Joukkuevalikoima kattaa 32 eurooppalaista seurajoukkuetta sekä 32 maajoukkuetta, joiden joukosta Desailly löytyy Ranskan ja Chelsean joukkueista. Suomalaisen jalkapallon ystävien harmiksi todettakoon, ettei Suomen maajoukkue ole päässyt peliin mukaan. Valitettavasti muutenkaan presentaatiossa ei olla FIFAn tasolla, sillä lisenssimaksujen välttämiseksi kaikkien pelaajien nimet lukuun ottamatta Desailly'a ovat tekaistuja. Tämä ei järin suuresti haittaa, sillä nimet ovat kirjoitettu niin lähelle oikein, että useimmiten tietää kenestä on kyse. Toisaalta harmillista kyllä, nimiä ei voi muuttaa jälkikäteen, joten valmiiksi asetettuihin nimiin on tyytyminen.
Pelimuotovalikoiman osalta on tarjolla neljä vaihtoehtoa: näytösottelu, turnaus, liiga ja uramoodi. Näytösotteluissa pelataan aina lyhyitä yksittäisiä otteluita valituin säännöin, kun taas muissa pelimuodoissa pelaajan valintamahdollisuudet ovat rajoitetummat. Esimerkiksi uramoodissa vain joukkueen, ottelun pituuden ja vaikeustason saa päättää, mutta näytösotteluissa on mahdollista valita vielä jatko-aika ja rangaistuspotkukilpailu. Ennen ottelua tai sen aikana joukkueen taktiikoita voi vaihtaa sekä kentällä olevia pelaajia. Valitettavasti taktiikoita voi muuttaa vain pelaajamuodostelman osalta, joten yksittäisille futaajille ei voi antaa omia käskyjä. Myöskään pelityylin hyökkäävyyteen ei voi vaikuttaa. Tärkeää ennen ottelua on suorittaa pelaajavaihtoja, sillä usein ainakin yksi kentällä olevista pelaajista ei ole ehtinyt palautua edellisesti ottelusta täyteen kuntoon. Sinällään kuntosysteemi on melko toimiva, mutta ihmispelaajan kannalta on epäreilua, että peli tuntuu vain arpovan, kuka on milloinkin puolikuntoinen. Välillä joukkueen paras pelaaja voi siis joutua viettämään parikin ottelua viltissä kunnon vain huonontuessa ilman järkeviä selityksiä. Loogisemman systeemin toteuttaminen olisi siis ollut tässä suhteessa ehdottomasti paikallaan.
Peruselementeissä ongelmia
Ensimmäisestä tuomarin pillinvihellyksestä lähtien, paljastaa Marcel Desailly Pro Soccer yksipuolisuutensa. Suurimpana ongelmista pistää aluksi silmään kehno syöttösysteemi, joka pakottaa pelaajan syöttämään tiettyyn suuntaan ollessaan jollekin tietylle kenttäpelaajalla. Tämän takia kahdesta lähekkäin olevasta pelaajasta on mahdoton valita kummalle syöttö menee, sillä kone tekee päätöksen täysin mielivaltaisesti. Toisekseen myös korkeat syötöt luonnistuvat luvattoman heikosti. Ruutuun ilmestyvä voimamittari kuvaa sitä, miten pitkälle syötön tulisi kantautua, mutta käytännössä systeemi ei toimi. Peli tuntuu nimittäin aivan itse päättävän syötön kohteen sekä voiman, joten ilmavia syöttöjä tulee harvakseltaan käytettyä. Onneksi syöttösysteemi ei ole aivan täysin läpimätä, sillä läpisyöttöjen antaminen onnistuu erinomaisesti. Usein pelin tiimellyksessä vastustajan puolustusmuurin puhkaiseminen on yrityksen arvoinen, joten sormi käy vähän väliä läpisyöttönappulalla.
Muutaman matsin pelattuaan, paljastuu pelin ehdottomasti suurimmaksi ongelmaksi maalinteko. Ottelut päättyvät usein hikiseen 0-0 tulokseen, mikä johtuu siitä, että maaleja voi ainoastaan tehdä hyväksikäyttämällä paria kikkaa. Mikäli hyökkääjällä onnistuu sopivasti juoksemaan sekä laukaisemaan oikeaan suuntaan, on mahdollisuus, että pallo uppoaa verkon perukoille asti. Toisaalta luvattoman usein hyökkääjä potkaisee vain pallon suoraan maalivahdin hyppysiin. Suuri ongelma on se, ettei nahkakuulan suuntaa voi päättää, joten ihmispelaajan maalintekotaidot jäävät tekoälyn varjoon. Välillä kylläkin pallo suuntautuu nurkkaa kohti, kuten pitäisi, mutta pelin Teräsmiestä muistuttavat maalivahdit loikkaavat salamannopeasti maalin keskeltä takanurkkaan napaten nahkakuulan hyppysiinsä. Näin ollen pelaajan taidoilla ei ole suurta merkitystä, vaan maalinteko muistuttaa karkeasti sanottuna nopanheittoa.
Nykyajan jalkapallossa tärkeässä osassa ovat erikoistilanteet, ja trendi näkyy myös Marcel Desailly Pro Soccerissa. Usein nimittäin vapaapotkut maalin läheltä päättyvät häkin heilahtamiseen. Melkoinen ongelma on se, että vapaapotkut ammutaan sivulta lintuperspektiivistä, minkä takia pelaaja ei voi hahmottaa koko tilannetta osan futaajista jäädessä ruudun ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä maalintekoa, sillä pallon edessä näkyy pieni nuoli, jonka väristä pystyy päättelemään, miten lähelle maalia nahkakuula päätyy. Esimerkiksi nuolen ollessa tumman punainen suuntautuu pallo suurella todennäköisyydellä kauaksi maaliverkosta. Laukaisemisen lisäksi tehokas maalintekotapa on korkea syöttö, sillä pallo voi päätyä oikeastaan kelle tahansa tiukassa tilanteessa boksin sisällä. Tämä pätee myös kulmapotkutilanteisiin, minkä takia yllättävän suuri osa kulmureista päätyy maaliin.
Konamin jalanjäljillä
Pelin mielenkiintoisin anti keskittyy Pro Evolution Soccer –sarjasta kopioituun uramoodiin. Pelimuodossa pelaaja aloittaa pelintekijöiden keksimällä pelaajaryhmällä ja yrittää nousta maailman huipulle. Urakka alkaa toisesta divisioonasta, josta tulisi nousta korkeimmalla sarjatasolle ja sitä kautta mestariksi. Jokaisesta pelatusta ottelusta saa virtuaalirahaa, jota voi taas käyttää pelaajien ostamiseen. Muita futaajia voi ostaa kilpailevista seurajoukkueista tai vaihtoehtoisesti maajoukkueista. Uramoodin mielenkiintoisuus perustuu lähinnä siihen, että omaa joukkuettaan voi kehittää kausi kaudelta. Sopivat pelaajat joukkueeseen keräämällä tiimistä saa oman näköisen, ja kun lopulta hyviä tuloksia alkaa tulla, kokee onnistuneensa joukkueen rakentamistyössä.
Uramoodin ohella muut pelimuodot menevät sivussa, vaikka ne eivät tarjoa aivan yhtä mukavaa puuhastelua. Liigassa pelataan 32 seura- tai maajoukkueen voimin yksin/kaksinkertainen sarja, kun turnauksessa on keskitytty pudotuspeleihin. Turnausta voidaan pelata MM-kisojen tyyliin alkusarjan jälkeen alkavilla pudotuspeleillä tai vaihtoehtoisesti sarjamuotoinen osuus jätetään välistä. Pro Evolution Soccerin tavoin saavutettuja pokaaleja voi käydä ihailemassa options-valikosta, ja ahkerat pelaajat voivat vaikkapa halutessaan keräillä kaikki pelissä jaettavat pystit.
Koska Marcel Desailly Pro Soccerissa on käytössä monia eri jalkapallopelien kikkoja, on lähes koko N-Gagen toimintanäppäinten kirjo käytössä. Alussa seitsemän eri nappulan hallitseminen voi tuntua työläältä, mutta melko nopeasti sormet oppivat löytämään oikeat näppäimet. Juoksunappula on sijoitettu hyvin 4-napin taakse, ja peukalolla on helppo syöttää 5-painikkeesta tai laukoa 7-painikkeesta. N-Gagen kahdeksansuuntainen ristiohjain soveltuu myös hyvin peliin. Hahmot ruudulla tottelevat kiitettävästi liikkeitä ja padilla voi yrittää tehdä harhautuksia vastustajien ohittamiseksi.
Moninpelin ystävien iloksi peli tukee bluetooth-yhteyden välityksellä toimivaa kaksinpeliä. Valitettavasti kaverin kanssa ei voi pelata samalla puolella, joten ainoiksi pelivaihtoehdoiksi jää näytösottelu ja rangaistuspotkukilpailu. Kaverin kanssa pelattuna Marcel Desailly Pro Soccer on kohtalaista hupia, tosin parhaista jalkapallopeleistä ollaan melkoisesti jäljessä. Kaksinpelin suurin ongelma on ehdottomasti se, että toisen pelaajan ruudulla pelitapahtumat tökkivät jonkin verran. Ilmeisesti bluetooth-dataa ei ole saatu siirrettyä toisen pelaajan ruudulle tarpeeksi tehokkaasti: serverin ylläpitäjän peli rullaa nimittäin mukavan sulavasti, mutta ongelmia esiintyy toisella osapuolella. Ikävä kyllä, peli ei tue moninpeliä N-Gage Arenalla.
Hypetys meni metsään
Graafisesti peli on melko hyvällä tasolla. Värimaailma on hyvin kirkas ja pirteät sävyt sopivat peliin mainiosti. Purnattava on kuitenkin pelitapahtumien hitaudesta, sillä jalkapallon korkeasta temposta ollaan kaukana. Valitettavasti ongelmia esiintyy myös animaatioissa, varsinkin maalivahdit näyttävät liikkeissään välillä hullunkurisilta. Sen sijaan äänimaailma on N-Gagen pelivalikoimassa piristävä poikkeus. Jalkapallo-ottelun tunnelma kannustuslauluineen on saatu hyvin vangittua pienelle pelipuhelimelle, ja näin myös matseihin on helpompi eläytyä. Selostusta otteluissa ei kylläkään ole mukana, mutta sitä ei oikeastaan jää edes kaipaamaan.
Lyhykäisesti sanottuna Marcel Desailly Pro Soccer ei ole kovin laadukas pelikokemus. Peli on täynnä turhia ja typeriä epäloogisuuksia, jotka ovat omiaan tuhoamaan vaikutelman autenttisuudesta. Pahinta on, että maaleja syntyy vain muutamalla eri tavalla, joten lähes kaikki ottelut tuntuvat samanlaisilta. Paremman puutteessa Marcel Desailly Pro Soccer kuitenkin menettelee, sillä ottelut pysyvät ainakin jännittävinä vähäisten maalimäärien takia. Tietyllä tasolla illuusio jalkapallosta on siis pystytty siirtämään pelipuhelimelle, mutta huomattavasti parempaankin olisi voitu päästä. Ehkäpä loppuvuodesta ilmestyvä FIFA 2005 näyttää kaapin paikan taskupelien sarjassa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja