Game Boy Advancen julkaisun ammoisista ajoista lähtien pelimaailman
trendi on ollut vanhojen pelien kääntäminen kannettavaan muotoon.
Nintendon taskukonsolilla olemme tottuneet näkemään lähinnä vanhoja
Super Nintendolta tuttuja 2D-pelejä, mutta N-Gagen ilmestymisen myötä
PlayStation Onen 3D-tuotokset tuntuvat olevan seuraavaksi vuorossa.
Pelipuhelimen julkaisun yhteydessä käännöstöitä nähtiin kolme: Tomb Raider, Pandemonium ja Tony Hawk's Pro Skater.
Kolmikosta kaksi ensin mainittua ovat PlayStation-ajan vanhempaa
tuotantoa, mutta Tony Hawk teki ensiesiintymisensä vasta vuonna 1999.
Siitä lähtien kuuluisan rullalautailijan nimeä kantavia extreme-pelejä
on nähty pilvin pimein usealla eri alustalla. Nyt käsittelyssä oleva
Tony Hawk's Pro Skater on käännös pelisarjan aloittavasta osasta pienin
päivityksin varustettuna. N-Gage-versioon on lisätty neljä kakkososasta
tuttua kenttää, mutta pääpiirteissään kyseessä on vanha tuttu
pelikokemus.
Kadulta radoille
Pelipuhelimen Tony Hawkin ollessa sekä pelisarjan että uuden genren aloittaja, paistaa tuotoksesta läpi tekijätiimin kokemattomuus tyylisuunnan parissa. Tarjolla on uratilan lisäksi pari pelitilaa, joissa riittää pelattavaa vain nimeksi. Suurin osa peliajasta kuluukin pääpelitilana toimivan uramoodin parissa, joka viihdyttää, mutta samalla paljastaa sarjan veteraaneille ykkösosan selkeitä kompastuskiviä. Pahin niistä on pelattavan puute, sillä vaikka kenttiä onkin yhdeksän kappaletta, ei haasteita löydy kylliksi. Useammastakin Tony Hawkista tutut videonauhojen, pisteiden ja kirjainten jahtaus ovat kyllä mukana, mutta niiden lisäksi tarjolla on vain yksi tasokohtainen haaste.
Toinen paha ongelma pelissä on tasosuunnittelu, jossa siinäkin näkyy pioneerityön tietyt hankaluudet. Osa kentistä on jopa kekseliäitä, mutta suurimmaksi osaksi ne eivät täytä genren nykystandardeja lähinnä pienuutensa takia. Kouruja kentät sisältävät kyllä kiitettävästi, mutta hyviä grindauspaikkoja on harvakseltaan. Toisaalta tavallisiin temppuihin verrattuna grindaamisella saa kerättyä huomattavasti enemmän pisteitä, joten pistesaaliit eivät näin kasva valtavan suuriksi.
Oman rajoitteensa kasvaviin potteihin antaa myös itse N-Gage, sillä kuten arvata saattaa, muodostuu hahmon ohjaaminen hankalammiksi kuin PlayStation Onen padilla. Yksinkertaisten temppujen tekeminen on vaivatonta, mutta grindauksen liittyessä eri temppuihin, tarvitaan sorminäppäryyttä jo aivan liikaa. N-Gagen nappulat tuntuvat olevan turhan lähellä toisiaan, ja nopeutta vaativissa kohdissa sormet eksyvät usein väärille nappuloille. Lisäksi laitteen ristiohjain on hieman liian tunnoton, minkä takia tasapainottelu on grindatessa lähes mahdotonta. Vielä kun käytössä ei ole sarjassa myöhemmin debytoinutta tasapainon esittävää mittaria, joutuu pelaaja arvioimaan skeittaajan asennon pelipuhelimen pieneltä näytöltä.
Huumorin matkassa
Neversoft Entertainment on tunnettu Tony Hawk's Pro Skater –sarjansa merkeissä omalaatuisesta huumoristaan, eikä ykkösosankaan kohdalla sitä puutu. Hyvien pelisuoritusten kautta pelaaja saa käyttöönsä hahmon nimeltä Officer Dick, joka on 47-vuotias donitsisukupolven poliisi. Ominaisuuksien puolesta miehellä ei ikä paina, sillä hänen kykynsä ovat täysin verrattavissa muihin rullalautailijoihin. Vielä pelin alkupuolella hahmojen ominaisuuksilla, kuten hypyllä, nopeudella ja tasapainolla, on vaikutusta, mutta loppua kohden jokaisen rullalautailijan kyvyt tulevat suunnilleen yhtä hyviksi. Hahmot eroavat myös hieman temppujen osalta, sillä Special-mittarin täyttyessä pelaaja voi tehdä skeittaajalle ominaisen erikoistempun. Omituista kyllä, näistä tempuista ei ole halaistua sanaa ohjekirjassa. Erikoistemput ovat pelissä hyviä pisteautomaatteja, ja niitä sopivasti liittämällä komboihin, ei piste-ennätysten rikkominen ole ongelma.
Neversoftin humoristinen ote peliin näkyy paitsi hahmokaarissa, niin osittain myös tasosuunnittelussa, sillä kenttiin on piilotettu kaikenlaista. Esimerkiksi pelin päättävässä Roswellin tasossa on ikkunalasin takana nähtävissä humanoideja, jotka yllättävät ainakin ykkösosaan aiemmin tutustumattomat pelaajat. Roswell on muutenkin piristävä poikkeus, sillä kaksi muuta tasoa, joissa kilpaillaan muita kilpailijoita vastaan ovat kenttinä hieman tylsiä. Tästä huolimatta kisat ovat viihdyttäviä lähinnä jännittävyytensä takia. Kilpailut voivat nimittäin mennä hyvinkin tiukoiksi, varsinkin kun tuomarit arvostelevat kisaajien suoritukset, eikä pelkillä pisteillä ole merkitystä. Pistesaaliin lisäksi ratkaisee paitsi suorituksen monipuolisuus, niin myös puhtaus. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaatumisesta rangaistaan armotta pistemenetyksillä.
Arenalla ja kaverin kanssa
Monen muun pelipuhelimen julkaisun tavoin Tony Hawk's Pro Skater hyödyntää N-Gage Arena –palvelua. GPRS-yhteyden välityksellä pelaaja voi esimerkiksi ladata päivityksiä sekä pelivideoita, ja kilpailla muita tuotoksen omistajia vastaan. Valitettavasti Arenalla pelimuotovalikoima on hyvin niukka, ja ainoastaan aika-ajotyyppinen kisailu on mahdollista. Kilpailussa on tarkoituksena selvittää ennalta määrätty rata mahdollisimman nopeassa ajassa lävitse. N-Gage Arenan listoilta pelaaja poimii aina yhden vastustajan, ja kymmenessä minuutissa on tarkoituksena saada parempi aika kuin vastapelurilla. Toisen pelaajan hahmo näkyy itselleen aina haamuna, jonka perusteella pelaaja saa vihiä omasta vauhdistaan. Koska pelissä ladataan vastustajan hahmo ainoastaan kerran, pysyy myös GPRS-liikenne vähäisenä. Näin pelaaja ei joudu maksamana tuhottomasti edes pidemmistä pelisessioista. Periaatteessa Arena on hyvä lisä peliin, mutta Tony Hawk's Pro Skater olisi ehdottomasti ansainnut myös GPRS-yhteydellä toimivan temppukisamoodin. Näin ollen pelaajat olisivat voineet mitellä Euroopan parhaan THPS-pelaajan tittelistä ainakin piste-ennätysten saralla.
N-Gage Arena palvelun lisäksi moninpeli onnistuu myös Bluetooth-yhteydellä. Temppukisailun ohella kaverin kanssa voi pelata sellaisiakin pelimuotoja kuin Graffiti ja Tag, jotka tarjoavat kohtuullisen mukavaa pelattavaa. Hyvänä lisänä etenkin N-Gagella on Horse Play –moodi, jossa pelaajat yrittävät saada mahdollisimman korkeita pistemääriä yhdellä kombolla. Pelaamiseen ei tarvita edes kahta pelipuhelinta, sillä pelaajat vuorottelevat samalla N-Gagella lyhyissä pätkissä.
Genre kehittynyt, ykkösosa ei
Pelipuhelimen Tony Hawk's Pro Skater ei tarjoa periaatteessa paljoakaan enempää kuin pelin PlayStationilla julkaistu alkuperäinen versio. Freeskate-moodissa voi kylläkin pelata neljää kakkosesta tuttua kenttää, mutta vain riisutuin ominaisuuksin. Esimerkiksi kakkososan tasoissa ei voi kuunnella musiikkia, ja autojen kaltaiset liikkuvat elementit on karsittu pois. Pelikokemus kärsii tästä pahemman kerran, eikä kakkosesta tuttuja tasoja tule syystäkään tahkottua paljon. Valitettavaa on myös se, ettei tuotoksessa nähdä sarjalle ominaisia skeittausvideoita, vaan pelaajan on tyydyttävä muunlaiseen bonusmateriaaliin. Muuten tekninen toteutus on onneksi toimivaa, ja alkuperäisversiosta tutut elementit ovat mukana ääniraitaa myöten.
Graafisesti N-Gage-versio ei tuo muutosta PlayStation Onen Pro Skateriin nähden. Ulkoasu ei ole kehittynyt suuntaan, eikä toiseen, mutta näytön pienuuden ansiosta kuva näyttää terävältä. Pääasiassa peli toimii graafisesti hyvin, vaikkei laitakaan N-Gagea ominaisuuksiensa äärirajoille. Toki joiltain osin peliä olisi voinut parantaa, sillä välillä lyhyehkö piirtoetäisyys häiritsee, ja joskus kuvassa esiintyy muutamien kymmenyksien ajan valkoisten palkkien kaltaisia virheitä.
Äänimaailman osalta peli pyrkii myös noudattamaan alkuperäisen julkaisun linjaa. Ääniefektit ovat siirtyneet sellaisenaan kannettavaan muotoon, kuten myös ääniraidan kappaleet. N-Gagen rajallisen muistin takia, kutakin kappaletta kuullaan aina kymmenen minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen pelipuhelin lataa seuraavan kappaleen. Valitettavasti musiikin osalla ykkösosa ei ole mikään paras mahdollinen, sillä myöhemmin sarjassa on esiintynyt laadukkaampaakin materiaalia.
Tony Hawk's Pro Skater pelipuhelimella on hieman vaikea pala purtavaksi. Peliä voidaan joko ajatella hyvänä aloittajana kunnon extreme-pelien sarjassa taskukonsoleilla, mutta asian voi nähdä toisinkin. Tony Hawk –pelit ovat nimittäin kehittyneet vuosien varrella jo melkoisesti, ja ykkösosassa näkyy selkeä kehittäjien kokemuksen puute. N-Gage-version ilmestyttyä on kulunut jo yli neljä vuotta alkuperäisversion julkaisusta, ja sarjan ystävät jäävät kaipaamaan manualin kaltaisia myöhemmin Tony Hawk's Pro Skatereihin tulleita hienouksia. Onhan ykkösosan parissakin omat hauskat hetkensä, mutta mikään ei olisi estänyt esimerkiksi kakkos- tai kolmososan siirtämistä kannettavaan muotoon. Näin ollen Tony Hawk's Pro Skater ei nouse N-Gage-pelien terävimpään kärkeen, vaan jää harmaaseen keskikastiin.
Kadulta radoille
Pelipuhelimen Tony Hawkin ollessa sekä pelisarjan että uuden genren aloittaja, paistaa tuotoksesta läpi tekijätiimin kokemattomuus tyylisuunnan parissa. Tarjolla on uratilan lisäksi pari pelitilaa, joissa riittää pelattavaa vain nimeksi. Suurin osa peliajasta kuluukin pääpelitilana toimivan uramoodin parissa, joka viihdyttää, mutta samalla paljastaa sarjan veteraaneille ykkösosan selkeitä kompastuskiviä. Pahin niistä on pelattavan puute, sillä vaikka kenttiä onkin yhdeksän kappaletta, ei haasteita löydy kylliksi. Useammastakin Tony Hawkista tutut videonauhojen, pisteiden ja kirjainten jahtaus ovat kyllä mukana, mutta niiden lisäksi tarjolla on vain yksi tasokohtainen haaste.
Toinen paha ongelma pelissä on tasosuunnittelu, jossa siinäkin näkyy pioneerityön tietyt hankaluudet. Osa kentistä on jopa kekseliäitä, mutta suurimmaksi osaksi ne eivät täytä genren nykystandardeja lähinnä pienuutensa takia. Kouruja kentät sisältävät kyllä kiitettävästi, mutta hyviä grindauspaikkoja on harvakseltaan. Toisaalta tavallisiin temppuihin verrattuna grindaamisella saa kerättyä huomattavasti enemmän pisteitä, joten pistesaaliit eivät näin kasva valtavan suuriksi.
Oman rajoitteensa kasvaviin potteihin antaa myös itse N-Gage, sillä kuten arvata saattaa, muodostuu hahmon ohjaaminen hankalammiksi kuin PlayStation Onen padilla. Yksinkertaisten temppujen tekeminen on vaivatonta, mutta grindauksen liittyessä eri temppuihin, tarvitaan sorminäppäryyttä jo aivan liikaa. N-Gagen nappulat tuntuvat olevan turhan lähellä toisiaan, ja nopeutta vaativissa kohdissa sormet eksyvät usein väärille nappuloille. Lisäksi laitteen ristiohjain on hieman liian tunnoton, minkä takia tasapainottelu on grindatessa lähes mahdotonta. Vielä kun käytössä ei ole sarjassa myöhemmin debytoinutta tasapainon esittävää mittaria, joutuu pelaaja arvioimaan skeittaajan asennon pelipuhelimen pieneltä näytöltä.
Huumorin matkassa
Neversoft Entertainment on tunnettu Tony Hawk's Pro Skater –sarjansa merkeissä omalaatuisesta huumoristaan, eikä ykkösosankaan kohdalla sitä puutu. Hyvien pelisuoritusten kautta pelaaja saa käyttöönsä hahmon nimeltä Officer Dick, joka on 47-vuotias donitsisukupolven poliisi. Ominaisuuksien puolesta miehellä ei ikä paina, sillä hänen kykynsä ovat täysin verrattavissa muihin rullalautailijoihin. Vielä pelin alkupuolella hahmojen ominaisuuksilla, kuten hypyllä, nopeudella ja tasapainolla, on vaikutusta, mutta loppua kohden jokaisen rullalautailijan kyvyt tulevat suunnilleen yhtä hyviksi. Hahmot eroavat myös hieman temppujen osalta, sillä Special-mittarin täyttyessä pelaaja voi tehdä skeittaajalle ominaisen erikoistempun. Omituista kyllä, näistä tempuista ei ole halaistua sanaa ohjekirjassa. Erikoistemput ovat pelissä hyviä pisteautomaatteja, ja niitä sopivasti liittämällä komboihin, ei piste-ennätysten rikkominen ole ongelma.
Neversoftin humoristinen ote peliin näkyy paitsi hahmokaarissa, niin osittain myös tasosuunnittelussa, sillä kenttiin on piilotettu kaikenlaista. Esimerkiksi pelin päättävässä Roswellin tasossa on ikkunalasin takana nähtävissä humanoideja, jotka yllättävät ainakin ykkösosaan aiemmin tutustumattomat pelaajat. Roswell on muutenkin piristävä poikkeus, sillä kaksi muuta tasoa, joissa kilpaillaan muita kilpailijoita vastaan ovat kenttinä hieman tylsiä. Tästä huolimatta kisat ovat viihdyttäviä lähinnä jännittävyytensä takia. Kilpailut voivat nimittäin mennä hyvinkin tiukoiksi, varsinkin kun tuomarit arvostelevat kisaajien suoritukset, eikä pelkillä pisteillä ole merkitystä. Pistesaaliin lisäksi ratkaisee paitsi suorituksen monipuolisuus, niin myös puhtaus. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaatumisesta rangaistaan armotta pistemenetyksillä.
Arenalla ja kaverin kanssa
Monen muun pelipuhelimen julkaisun tavoin Tony Hawk's Pro Skater hyödyntää N-Gage Arena –palvelua. GPRS-yhteyden välityksellä pelaaja voi esimerkiksi ladata päivityksiä sekä pelivideoita, ja kilpailla muita tuotoksen omistajia vastaan. Valitettavasti Arenalla pelimuotovalikoima on hyvin niukka, ja ainoastaan aika-ajotyyppinen kisailu on mahdollista. Kilpailussa on tarkoituksena selvittää ennalta määrätty rata mahdollisimman nopeassa ajassa lävitse. N-Gage Arenan listoilta pelaaja poimii aina yhden vastustajan, ja kymmenessä minuutissa on tarkoituksena saada parempi aika kuin vastapelurilla. Toisen pelaajan hahmo näkyy itselleen aina haamuna, jonka perusteella pelaaja saa vihiä omasta vauhdistaan. Koska pelissä ladataan vastustajan hahmo ainoastaan kerran, pysyy myös GPRS-liikenne vähäisenä. Näin pelaaja ei joudu maksamana tuhottomasti edes pidemmistä pelisessioista. Periaatteessa Arena on hyvä lisä peliin, mutta Tony Hawk's Pro Skater olisi ehdottomasti ansainnut myös GPRS-yhteydellä toimivan temppukisamoodin. Näin ollen pelaajat olisivat voineet mitellä Euroopan parhaan THPS-pelaajan tittelistä ainakin piste-ennätysten saralla.
N-Gage Arena palvelun lisäksi moninpeli onnistuu myös Bluetooth-yhteydellä. Temppukisailun ohella kaverin kanssa voi pelata sellaisiakin pelimuotoja kuin Graffiti ja Tag, jotka tarjoavat kohtuullisen mukavaa pelattavaa. Hyvänä lisänä etenkin N-Gagella on Horse Play –moodi, jossa pelaajat yrittävät saada mahdollisimman korkeita pistemääriä yhdellä kombolla. Pelaamiseen ei tarvita edes kahta pelipuhelinta, sillä pelaajat vuorottelevat samalla N-Gagella lyhyissä pätkissä.
Genre kehittynyt, ykkösosa ei
Pelipuhelimen Tony Hawk's Pro Skater ei tarjoa periaatteessa paljoakaan enempää kuin pelin PlayStationilla julkaistu alkuperäinen versio. Freeskate-moodissa voi kylläkin pelata neljää kakkosesta tuttua kenttää, mutta vain riisutuin ominaisuuksin. Esimerkiksi kakkososan tasoissa ei voi kuunnella musiikkia, ja autojen kaltaiset liikkuvat elementit on karsittu pois. Pelikokemus kärsii tästä pahemman kerran, eikä kakkosesta tuttuja tasoja tule syystäkään tahkottua paljon. Valitettavaa on myös se, ettei tuotoksessa nähdä sarjalle ominaisia skeittausvideoita, vaan pelaajan on tyydyttävä muunlaiseen bonusmateriaaliin. Muuten tekninen toteutus on onneksi toimivaa, ja alkuperäisversiosta tutut elementit ovat mukana ääniraitaa myöten.
Graafisesti N-Gage-versio ei tuo muutosta PlayStation Onen Pro Skateriin nähden. Ulkoasu ei ole kehittynyt suuntaan, eikä toiseen, mutta näytön pienuuden ansiosta kuva näyttää terävältä. Pääasiassa peli toimii graafisesti hyvin, vaikkei laitakaan N-Gagea ominaisuuksiensa äärirajoille. Toki joiltain osin peliä olisi voinut parantaa, sillä välillä lyhyehkö piirtoetäisyys häiritsee, ja joskus kuvassa esiintyy muutamien kymmenyksien ajan valkoisten palkkien kaltaisia virheitä.
Äänimaailman osalta peli pyrkii myös noudattamaan alkuperäisen julkaisun linjaa. Ääniefektit ovat siirtyneet sellaisenaan kannettavaan muotoon, kuten myös ääniraidan kappaleet. N-Gagen rajallisen muistin takia, kutakin kappaletta kuullaan aina kymmenen minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen pelipuhelin lataa seuraavan kappaleen. Valitettavasti musiikin osalla ykkösosa ei ole mikään paras mahdollinen, sillä myöhemmin sarjassa on esiintynyt laadukkaampaakin materiaalia.
Tony Hawk's Pro Skater pelipuhelimella on hieman vaikea pala purtavaksi. Peliä voidaan joko ajatella hyvänä aloittajana kunnon extreme-pelien sarjassa taskukonsoleilla, mutta asian voi nähdä toisinkin. Tony Hawk –pelit ovat nimittäin kehittyneet vuosien varrella jo melkoisesti, ja ykkösosassa näkyy selkeä kehittäjien kokemuksen puute. N-Gage-version ilmestyttyä on kulunut jo yli neljä vuotta alkuperäisversion julkaisusta, ja sarjan ystävät jäävät kaipaamaan manualin kaltaisia myöhemmin Tony Hawk's Pro Skatereihin tulleita hienouksia. Onhan ykkösosan parissakin omat hauskat hetkensä, mutta mikään ei olisi estänyt esimerkiksi kakkos- tai kolmososan siirtämistä kannettavaan muotoon. Näin ollen Tony Hawk's Pro Skater ei nouse N-Gage-pelien terävimpään kärkeen, vaan jää harmaaseen keskikastiin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja