Knockout Kings 2001

Nyrkkeilijän paratiisi

Tyrmäyskuninkaat kokoontuvat nyt kolmannen kerran. Pelissä ovat mukana kaikki kuuluisimmat nyrkkeilijät. Ammottavana aukkona on kuitenkin Mike Tyson, jonka ainakin minä olisin halunnut nähdä mukana kuvioissa. Muhammad Ali on pelissä kokenut ihmenuorenemisen ja lyönti kulkee niin kuin ennenkin. Erona edellisiin osiin KO Kings 2001:ssä on neljä naispuolista nyrkkeilijää. Tämä ominaisuus oli pieni pettymys, koska naiset eivät edelleenkään pärjää DoA:n kaunottarille.

Peli lupaa ennen näkemätöntä realismia. Yritystä on, mutta KO Kings ei kuitenkaan yllä lupauksiinsa. Pelin voi pelata läpi muutaman kerran, mutta sen jälkeen peli ei kerta kaikkiaan tarjoa mitään uutta. Ideahan on tässä: tee oma nyrkkeilijä, valitse oma harjoittelusali, nyrkkeile, harjoittele, nyrkkeile ja harjoittele. Säkin hakkaaminen on hidastempoista ja muutenkin tylsää. Välillä valoa arkeen tuovat sparrausottelut, joissa tapellaan muita nyrkkeilijöitä vastaan. Liika harjoittelu ei ole pahasta, mutta siitä menee maku kun suojatin kaikki osa-alueet ovat huipussaan; sen jälkeen harjoitetaan vain pelaajan sorminäppäryyttä. Itse kehitin ensisijaisesti oman nyrkkeilijäni stamina-, power- ja speed-osia. Ottelussa iskin nopeita sarjoja päähän ja yritin päättää ottelun mahdollisimman nopeasti.

Kokemuspisteitä saisi tulla myös otteluista. Nykyisellään systeemi on hieman huono, koska kaikkien otteluiden välillä voi harjoitella eivätkä ottelut tee mitään eroa pisteisiin. Olisi ollut hyvä idea, jos esimerkiksi hävityn ottelun jälkeen pisteet laskisivat ja voittoisan ottelun jälkeen puolestaan nousisivat.

Säännöt romukoppaan

Slugfestissa tapellaan ilman sääntöjä ja yli painoluokkien, mutta kuitenkaan mies vs. nainen -ottelu ei ole mahdollinen. Slugfest on muutenkin arcademainen moodi, jossa nyrkkien liikkeitä seuraavat ihmeelliset vauhtiviivat ja selostajat on vaihdettu yhteen vapaapainityyliseen selostajaan. Pelin kantava ajatus on tietysti career-moodi. Kun oma nyrkkeilijä vihdoin ja viimein on päässyt mestariksi, suojatti joutuu tietenkin itse haastetuksi. Viimeisenä vastaan tulee Herra Ali, jonka voittamalla pääsee loppudemon saattelemana Hall Of Fameen. Lisänä on myös tietenkin kaksinpeli, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Muita moodeja on mm. Fantasy Fights, jossa pääsee kokeilemaan sellaisia otteluita, joita ei ole ikinä käyty eri nyrkkeilylegendojen välillä.

Edellä mainittu ennen näkemätön realistisuus ei toteudu myöskään grafiikassa. Nyrkkeilijöistä vain muutama muistuttaa hyvin esikuviaan. Sahalaidat pysyvät piilossa ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Suurin moka on kuitenkin latausajoissa, jotka ovat todella suuret. Etenkin erien välissä olevat animaatiot lataavat juuri niin kauan, että ärsytys alkaa pukata päälle. Kaiken kukkuraksi välianimaatiot ovat liian lyhyitä verrattuna latauksen määrään. Kaiken tämän tietenkin olisi voinut välttää laittamalla peli DVD:lle.

Nyrkkeilijät väsyvät suhteellisen helposti, mutta tempoa on parannettu huomattavasti '99-version jälkeen. Oman suojatin kestävyysmittari kuluu äkkiä loppuun, josta seuraa burn out. Samalla vastustajan kestävyysmittari kuitenkin pysyy täytenä. Tyrmäyksiä tapahtuu usein ja suurenkin luokan ottelussa voi olla kaksi tyrmäystä per erä. Vaikka nyrkkeilijät eivät juuri näytä esikuviltaan, niin he kuitenkin vuotavat verta, hikeä ja kyyneliä kuten oikeat nyrkkeilijät. Eron huomaa vertaamalla vain yhden erän otellutta nyrkkeilijää kymmenen erää otelleeseen: jälkimmäisen silmä kulmat ovat auki ja naama muutenkin turvonnut.

Vasen, oikea, koukku

Nyrkkeilyareenoita on muutama, päällimmäisinä Madison Square Garden ja oudoimpana Roomassa sijaitseva Colosseum. Yleisö koostuu mitään sanomattomista pahvikylteistä, jotka hyppivät ylös alas taputtaen ottelun tapahtumien aikana. Valaistukset areenan katossa eivät vaikuta nyrkkeilijöihin, kehässä valo tuntuu tulevan suoraan ylhäältä.

Erilaisia iskuja pelissä on liikaa. Läheskään kaikkia iskuja ei tule käytettyä joko liian vaikean näppäinyhdistelmän takia tai sitten isku on kertakaikkisen huono. Pelissä pärjää parhaiten tekemällä sitä mitä oma nyrkkeilijä on luotu tekemään: nopeat sarjat kuuluvat hieman pienemmille nyrkkeilijöille, joilla voimaa ei ole liiaksi, suurten lihavuorten lyönnit ovat puolestaan hitaita ja todella kovia. Kuitenkin näppäimet on sijoiteltu hyvin. Mukana on myös taunt-liike, jolla ärsytetään vastustajaa tai huudatetaan yleisöä.

Äänet kuulostavat varsin hyviltä ja lyönnit ja mätkäisyt kuuluvat selvästi yleisön hurraamisen keskeltä. Selostajat ovat tuttua EA-Sports laatua. Selostajina toimivat Harry Carpenter, Barry McGuigan ja Ian Darke ovat asiantuntevia, mutta kuten on yleistä, toistoa ja outoja katkoja valitettavasti tapahtuu. Musiikit ovat ihan ok. Valikoissa soi rap, muuten musiikki vaihtelee edellä mainitusta rockiin ja rockabillyyn.

Knock Out Kings 2001 alkaa olla jo hieman vanha peli. Kun seuraava osa jo on tulossa, alkaa KO Kings 2001:n nyrkkeilyt olla nyrkkeilty. Jos peliin olisi saanut hieman enemmän haastetta ja hienommat grafiikat, olisi se täyden 8:n arvoinen, mutta Knock Out Kings 2001 jää juuri riman alle. Jos kuitenkin löydät tämän pelin alehyllystä tai olet nyrkkeilyfani, niin käyhän tämä ajankulusta seuraavaa osaa odotellessa.