MotoGP

Namco on ottanut tehtäväkseen kääntää pelihalleista tutun GP 500:n PS2:lle. Luultavasti tästä johtuen mitään erikoisempaa simulaatiota ei voi odottaa, mutta onko tämä välttämättä huono asia?

Alkuintron jälkeen huomaa tyylikkäät valikot, jotka toimivat vieläpä suhteellisen nopeasti. Tässä vaiheessa peli vaikuttaa vielä todella tavalliselta, valittavissa on Arcade, Season, Time Trial ja VS moodi. Arcadessa pelataan yksi kisa ilman aika-ajoja tai vapaita harjoituksia. Lähtöruutu on siis 21 mikä ei ajamista haittaa sillä jopa Hard vaikeus tasolla ja kahden kierroksen kisalla kilpailun voittaa harjoittelun jälkeen helposti. Time Trialissa taas yksin ajetaan mitä tahansa rataa. Time Trialin erikoisuus on kuudesta haamuajajasta valittava vastus. Näin Time Trialista on saatu keskimääräistä mielenkiintoisempi pelimuoto. VS on kaksinpeliä jaetulla ruudulla. Laajakuva-TV:n omistajia varmasti harmittaa se, että vaikka pelissä on laajakuva-TV tuki ei kaksinpelissä ruudun jakosuuntaa voi muuttaa, vaan se on aina horisontaalissa. 

Pelin parasta antia on ehdottomasti Season moodi. Easy vaikeustasolla yksi radoista puuttuu ja kausia ajetaan vain yksi. Myöskin aika-ajot ja lämmittelyajot on unohtunut jonnekin. Moottoripyörät on jaettu neljään luokkaan, A, B, C ja D. A luokka on periaatteessa paras, mutta erot ovat kovin pieniä. Easyllä luokan saa valita vapaasti ja talli ei aseta minkäänlaisia vaatimuksia menestymisen suhteen. Normalilla  aika-ajot ja lämmittely on saatu jo mukaan. Aika-ajoissa annetaan tietyn verran aikaa ja siinä ajassa kerkeää ajaa noin kolme kierrosta. Paras kierros jää voimaan ja sen perusteella määrätään lähtöruutu. Lisäksi jokaisella radalla on tietty raja joka pitää rikkoa päästäkseen itse kisaan. Tämä on aina todella helppo rikkoa eikä sen suhteen tule minkäänlaisia ongelmia. Normalilla ei myöskään saa valita tallia vapaasti ja tallia antaa jonkin tavoitteen esim. sijoitu kaudessa 16:sta parhaan joukkoon. Mikäli tätä ei suorita tallilta tulee kenkää. Hardilla mukaan on saatu kaiken aikaisemman lisäksi oikaisusta koituva 10:n sekunnin aikasakko. Kilpailun jury tuntuu tosin antavan rangaistuksia liiankin innokkaasti ja pienestä nurmikon puolella poikkeamisesta saattaa jo rapsahtaa sakko. Seasonin pahin puoli on sen helppous. Normal on itseasiassa Easya helpompi, kiitos aika-ajojen. On huomattavasti helpompaa lähteä kisaan 10 paremmalta puolelta kuin viimeisenä. Hard tuntuu aluksi haastavalta mutta loppujen lopuksi on sekin todella helppo. 

Pelin lyhyyttä on yritetty paikata Challenge moodilla. Pelissä on 54 challenge tehtävää jotka vaihtelevat yhden sektorin nopeasta ajamisesta 15 ajajan ohittamiseen yhdellä kierroksella. Myöskin palkintoja on uusista mopoista(esim. Kolona) väärinpäin ajettaviin ratoihin ja valokuviin ratamoottoripyöräilijöistä.

Peli perustuu FIM:n 500 kuutioisiin ratapyöriin. Tarjolla on aluksi 12 pyörää (myöhemmin saa muutaman lisää) ja viisi aitoa rataa. Tämä onkin ehdoottomasti pelin pahin moka, sillä 5 rataa ei jaksa kovin kauan innostaa. Vaikkakin nämä radat jotka sijoittuvat Espanjaan(Jerez), Iso-Birtanniaan(Donington), Ranskaan(Paul Ricard) ja Japaniin(Motegi ja Suzuka) ovat hienosti mallinnettuja on 5 rataa ihan liian vähän. Tosin kuin F1 peleissä, MotoGP:ssä ei olla kukaan tunnettu ajaja vaan pelissä ollaan oma itse. Tämä on ehdottomasti parempi kuin F1:sten oikeat ajajat sillä on paljon mielekkäämpää yrittää pitää tallipaikka/yrittää päästä parempaan talliin. Ilmeisesti FIM lisenssi on vapaampi kuin FIA:n vastaava.

Loistava pelattavuus onneksi puolestaan korvaa viittä rataa. MotoGP:ssä voi erikseen valita onko pelattavuus simulaatio vai ei. Jos simulaation ottaa pois päältä ajaminen on naurettavan helppoa ja tylsää. Pyörä ei kaadu millään, paitsi kun seinään osuessa. Simulationin ollessa päällä pitääkin olla kokoajan varuillaan että mutkiin tullessa ei jarruta ja käänny liian ankarasti ja pois lähdettäessä ei kaasuteta liikaa. Tämä johtaa pyörän huimiin lentoihin ja liian usein tapahtuneena keskeytykseen. Tärinää on käytetty vähän mutta nerokkaasti. Etenkin mutkista lähdettäessä ohjaimen tärinän perusteella voi helposti seurata milloin kaasua pitää laskea.

MotoGP on myöskin ensimmäinen PS2-peli jossa analogiset napit toimivat kunnolla. Tätä hommaa helpottaa alalaidassa näkyvät palkit joissa näkyy kuinka paljon nappeja on painettu. Tämä ei kuitenkaan allekirjoittaneelle sovi, sillä liian usein tulee hävittyä sekunteja sen johdosta että nappeja ei paina tarpeeksi lujaa. Onneksi nappien analogisuutta ja paikkoja voi vaihdella todella vapaasti.

Grafiikka on toimivaa. Yksityiskohtia on kivasti, framerate on tasaisen sulava ja maisemat piirretään niin pitkälle kuin silmä kantaa. Tämä pätee myös kaksinpelissä. Grafiikka on selvästikkin PS2:n ensipeleistä(MotoGP kuului Jenkkien julkaisupeleihin vaikka Euro-käännös tulikin keväällä) sillä virheitä on paljon. Sahalaitoja on, mutta vieläkin häiritsevämpänä grafiikka välkkyy todella paljon. Myöskin vauhdin hurma on todella huono ja aluksi peliä onkin vaikea pelata kun mutkat menevät kokoajan pitkiksi. Näihin mokiin onneksi tottuu nopeasti. Lisäksi ulos radalta ajaessa nurmikko tai hiekka muuttuu oudoksi mössöksi. Hienot replayt pitää myöskin huomiodia.

Pelin musiikki on ehdottomasti yhtä hirveimmistä mitä PS2 peleissä on. Outoja samaa toistavia teknoraitoja kyllä on reilusti yli kymmenen, mutta kaikki ovat yhtä kamalia. Moottorin äänet toimivat, mutta jäävät kamalan musiikin varjoon. Onneksi musiikit voivat kytkeä pois.

Kokonaisuutena MotoGP kuuluu sarjaan hyvä yritys, ensikerralla paremmin. Pelillä on selvää potentiaalia kunhan sisältöä saadaan enemmän ja simulaatiota lisää. Onneksi jatkoa on jo 
luvassa.