Star Wars: Starfighter

 Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa….

Tuosta tulikin mieleeni 80-luvun alku, jolloin Jedin paluu saapui tänne kylmään Pohjolaan. Star Warsin edelliset osat menivät itseltäni ohi koska ikä ei oikein riittänyt, mutta Jedin paluun tultua lähiteatteriin päätin mennä sen katsomaan. Ketään kaverini ei ollut tästä saagasta kiinnostunut, joten sain mennä sitten yksin. Bussikyydin jälkeen seisoin elokuvateatterin edessä, marssin sisään ja ostin elokuvalipun. Katselin ylpeänä ympärilleni jahuomasin seinällä olevat mainoskuvat elokuvasta. Aikani katseltuani kuvia, varsinkin iljettävää ruskeaa möykkyä, pikkupoikaan iskikin pupu pöksyyn. Tämän seurauksena marssin takaisin lippuluukulle, ilmoitin kirkkain silmin että olen alaikäinen ja pyysin rahoja takaisin. Lipun myyjälle olisi kyllä saanut huomattaa kielenkäytöstä lapsien läsnäollessa, mutta rahat tulivat takaisin loppujen lopuksi. Marssin ulos, ostin karkkia viereisestä kioskista ja lähdin karkkipussin kanssa kävelemään tyytyväisenä kotiin, samalla säästäen bussirahat parempaan käyttöön. Niin että mitenkö tämä kuuluu tähän arvosteluun ja peliin? Niin sitä vaan että olen ollut Star Wars fani "melkein" pienestä asti. Tosin Star Wars elokuvat katsoin siis ensimmäisen kerran videolta, ja vasta niiden uudestaan tullessa elokuviin pääsin nauttimaan niistä suurella valkokankaalla.

 

14 tehtävää täynnä toimintaa...

Sitten itse peliin. Star Wars: Starfighter on ensimmäinen Star Wars -aiheinen peli PS2:lle. Ja heti on sanottava että pitkästä aikaa jokin peli ansaitsee Star Wars nimen. LucasArts on psx:lle viime vuosina julkaissut sellaisia pelejä, jotka ovat tuntuneet vain rahastuksen makuisilta Star Wars nimikkeiltä. Starfighter perustuu ajallisesti Episode I: The Phantom Menacen tarinan tunnelmaan, kuitenkin Starfighterin tarina kulkee erillään itse elokuvan tarinasta.

Pelissä pääsee ohjaamaan kolmea eri hahmoa, joilla jokaisella on erilainen alus. Rhys Dallows on rämäpäinen rookie joka lentää N-1 Starfighterilla Naboon kuninkaallisessa lennostossa. N-1 on varustettu lasereilla ja photontorpedoilla. Toinen hahmo Vana Sage on vakoilija-seikkailija, joka tekee töitä eniten maksavalle. Aluksena hänellä on Guardian Mantis varustettuna nano-ohjuksilla ja sensor tageilla, jotka imevät kohteen suojat ja ohjaavat nano-ohjukset perille. Pelin kolmas hahmo on Nym. Nym on piraattiryhmän kapteeni. Aluksena hänellä on Havoc, aseistuksena laserkanuunat ja energiapommit. Näitä kolmea hahmoa kierrätetään tehtävissä tasapuolisesti.

Erilaisia juonellisia tehtäviä pelistä löytyy 14 kappaletta, on harjoittelua ja erilaisia saattotehtäviä. Jokainen tehtävä pitää sisällään erilaisia päätehtäviä, jotka pitää saada suoritettua että koko tehtävän pääsee läpi. Päätehtäviä tulee myös lisää tehtävien aikana. Lisäksi jokaisessa tehtävässä on suoritettavana kolme bonus tehtävää (Bonus Goals), joista saa suoritetun määrän mukaan 1-3 mitalia, eli kultaa, hopeaa ja pronssia. Bonustehtäviä suorittamalla aukeaa bonustehtävävalikkoon erilaisia lisätehtäviä näiden 14 tehtävän lisäksi. Vaikka bonustehtäviä ei suoritakaan pelin 14 juonellisessa tehtävässä, pääsee tehtävät läpi kunhan päätehtävät suorittaa. Bonustehtävävalikkoon aukeaa ajan kanssa myös kaksinpelimahdollisuus. Vahinko, ettei vieläkään tehdä kunnon kaksinpeliä, jossa voisi kaverin kanssa pelata tehtäviä läpi, vaan valittavissa on vain lipunryöstöä sekä kilpa-ajoa kanjonissa. Bonustehtävissä pääsee myös muutaman muun aluksen ohjaimiin. Vaikeustasoja löytyy perinteiset easy, normal ja hard. Itselleni jo pelkkä helpoin taso tuotti välillä tuskaa, hardissa taas joutuu heti alussa lasereiden ristitulitukseen ja sitä kautta näkee oman aluksensa räjähtävä kappaleiksi.

 

Ohjautuu kuin unelma...

Kontrollit tekevät pelistä nautittavan, kaikki tarpeellinen löytyy ohjaimesta oikeista paikoista. Yksinkertaista, ei liian vaikeaa. Alussa kylläkin pelaaja tulee poukkoilemaan sinne tänne ennen kuin kontrollin oppii. Tarvittaessa voi analogisten tikkujen herkkyyttä säätää ja etsiä näin itselleen sopivat asetukset. Vasemmasta tikusta aluksia ohjataan sivuille, ylös ja alas. Oikealla tikulla aluksia saa pyöritettyä. X- ja L1-napista ammutaan, O-napista laukaistaan ohjukset ja muut aseet. Neliöstä vaihdetaan näkyvissä olevaan kohteeseen tarkennus ja kolmionapista tarkennetaan lähimpään viholliseen. L2-napista löytyy jarru ja vastavuoroisesti R2-napista Boost.

Yleensä tälläisissä lento-räiskintäpeleissä kauempana oleviin vihollisiin on vaikea osua. Tässä pelissä uutena asiana törmäsin R1-nappiin laitettuun zoom-toimintoon. Tällä sai kauempana olevia vihollisia zoomattua lähemmäksi. Ensi alkuun tämä tuntui oudolta, mutta pidemmän päälle zoomia tottui käyttämään rutiininomaisesti.

Ristiohjainta käytetään osassa tehtäviä ainoastaan siipimiesten käskyttämiseen. Hyökkää kohteeseeni, suojele kohdettani, raportoi ja unohda käsky sekä suojele minua ovat valittavissa olevat käskyt. Kaiken lisäksi käskyttämisestä on hyötyä: siipimiehesi yrittävät kaikkensa käskyjesi mukaan ja saavat jopa tuhottua vihollisia.

Peli sopii näköjään myös kauniimman sukupuolen edustajille, tosin ohjeita ei passaa hirveästi antaa. Itse kävin kielloista huolimatta avuliaana neuvomassa jopa telkan ruutua naputtelemalla. Silloin tulin kävelleeksi liian läheltä PS2:sta ja jalalla tuli repäistyä ohjaimen johtoa, jonka seurauksena ohjain irtosi koneesta. Tulihan testattua: tuloksena kone pysyi pöydällä mutta ohjain irtosi. Samaten huomasin että peli meni pause-tilaan ohjaimen irtoamisesta. Sinänsä hyvä toiminto, näin itsekin vältyin "enemmältä" huudolta.

Alussa peli antaa valita kumpaan muistikorttiin peli tallennetaan, jos koneessa on useampi kortti. Yhteen korttiin mahtuu 1-10 tallennusta. Sinänsä hassua että noin monta paikkaa on varattu, sillä itse pelissä kun tallentaa paikkaa ei pysty muuttamaan ja tallennuskin tapahtuu yleensä automaattisesti. Kuitenkin jos haluaa ladata tallennuksen joka sattuu olemaan toisella muistikortilla kuin mihin menossa oleva peli on tallennettu, tämäpä ei onnistukaan, vaan resetointi on edessä.

 

Niin kaunista...

Voisin melkein väittää että peli on grafiikoiltaan yksi parhaimmista markkinoilla olevista konsolipeleistä tällä hetkellä. Visuaalisuus on todella häikäisevää, kaikki avaruusalukset, kanjonien seinät, räjähdykset ja vesistöt on tehty todella näyttäviksi ja niitä on ilo katsella. Kaiken kukkuraksi ruudulla on parhaimmillaan sellainen sekamelska ja toiminta menossa ettei kaikkea kerkeä katsomaankaan. Ruudulla on yhtä aikaa suuri määrä aluksia ja muuta roinaa, eikä hidastumisesta ole jälkeäkään. Tuntuu aivan mahtavalta, kun pääsee ampumaan Kauppaliiton aluksia yksi toisensa jälkeen muodostelmasta tulimereksi. Avaruudessa tapahtuvissa tehtävissä ei tietenkään mustan avaruuden takia ole paljoakaan ihailtavaa verrattuna planeetoilla tapahtuviin tehtäviin. Esimerkiksi Lok Planeetalla tapahtuvassa tehtävässä lähdetään liikenteeseen hangaarista. Ulos päästyä eteen avautuu näkymä tukikohdasta. Aluksia lentelee ympäriinsä. Kaiken kukkuraksi massiiviset kauppaliiton kuljetusalukset laskeutuvat edessäsi. Tämän näyn nähdessä väkisinkin tulee kylmät väreet iholle, hengen haukkomisesta puhumattakaan.

 

Star Wars -teema puree edelleen...

Star Wars pelit ovat sisältäneet aina sekä tunnelmallista musiikkia kuin myös ääniefektejä. Kuten saattaa olettaa, ei tämäkään peli tee poikkeusta. Ja kuten saattaa arvata, peli sisältää John Williamsin musiikkia elokuvasta Episode I: The Phantom Menace suoraan lainattuna tai vähän muutettuna. En sano, että musiikki olisi loistavaa, mutta se on erittäin loistavaa luomaan tunnelmaa. Ääniefektit ovat sitä tunnelmallista peruskamaa, jota on esiintynyt elokuvissa, kuin myösmuissa Star Wars peleissä. Tähtäimen lukituksen ääni kuitenkin kuului yllättävän paljon ylitse muiden äänien. Muuten musiikki ja ääniefektit ovat klassista Star Wars äänimailmaa, joka saa toisinaan kylmät väreet kulkemaan. Pelin hahmoilla on tunnelmaan sopivat ääninäyttelijät. Kaikki keskustelut niin välivideoissa kuin itse tehtävissä tulevat puheena. Keskustelut sopivat hyvin tunnelmaan ja näyttelijät suoriutuvat hyvin työstään.

 

Mitä, etkö tätä peliä vielä omista...

Kokonaisuudessaa Star Wars: Starfighter on todella hyvä räiskintä-lento-toimintapeliyhdistelmä. Peli sopii ehdottomasti niin Star Wars faneille kuin myös avaruus- ja lentoräiskinnän ystäville. Muillekin peli on varmasti kokemisen arvoinen. Loistava ohjattavuus, 14 toiminnantäytteistä tehtävää, bonustehtäviä, upea grafiikka ja ennen kaikkea mahtava tunnelma. Mitä muuta peliltä voisi vaatia? Tosin rehellisesti sanottuna voisi vaatia enemmän juonellista kestoa, enemmän tehtäviä, kunnon kaksinpeliä. Silti peli kestää useamman läpipeluun ja iskee tälläiseen Star Wars faniin kuin miljoona volttia...mutta virtakin loppuu aikanaan.

Pelin innoittamana Star Wars elokuvatkin tulee kaivettua hyllystä jälleen kerran katsottavaksi. May the Force be with you….