Ennen tämän pelin pelaamista tietoni jenkkifutiksesta olivat luokkaa "isot miehet irvistelevät toisilleen rivissä, ryntäävät toisiaan päin, ja sitten pidetään taas mainostauko". Voin ilokseni todeta, että Madden NFL 2001 on sen luokan peli, että ainakin oma käsitykseni tästä urheilulajista muuttui huomattavasti parempaan suuntaan - osaltaan auttoi myös elokuva Any Given Sunday, mutta se taas on eri asia.
Maddenin pelivaihtoehdoista löytyy Quick Start -mahdollisuus, joka on omiaan peliin tutustumiseen. Tätä kautta pääsee ilman ihmeempiä valintoja tai asetusten rukkaamista pelaamaan näytösottelun valmiiksi valituilla joukkueilla (Rams ja Titans). Allekirjoittaneen ensikosketus peliin oli aika kylmää kyytiä - ensimmäinen ottelu meni aluksi lähinnä upeaa grafiikkaa, monimutkaisia hyökkäys- ja puolustuskuvioita ja pelin sääntöjä ihmetellessä. EAsy Play -optio, Rookie-vaikeustaso (helpoin neljästä vaihtoehdosta) ja mahdollisuus pyytää valmentajaa suosittelemaan sopivaa hyökkäyskuviota auttavat aluksi melkoisesti, ja apuja voi poistaa sitä mukaa kun pelissä kehittyy. Myös säännöt ja pelin kulku alkoivat yllättävän nopeasti tulla selviksi tämmöiselle vasta-alkajallekin, jolloin oli helpompi keskittyä itse pelaamiseen.
Amerikkalainen jalkapallo hyvin raa'asti yksinkertaistettuna: Joukkue A potkaisee joukkue B:lle pallon. Joukkue B lähtee etenemään pallon kanssa. Mikäli joukkue B ei onnistu neljällä yrityksellä etenemään pallon kanssa yhteensä kymmenen jaardin matkaa, pääsee joukkue A vuorostaan yrittämään. Jos joukkue B onnistuu, he saavat uudet neljä yritystä edetä seuraavat kymmenen jaardia. Tätä jatketaan, kunnes jompi kumpi joukkue pääsee pallon kanssa vastustajan maalialueelle eli tekee touchdownin. Touchdownin tehnyt joukkue saa vielä yrittää lisäpistettä potkaisemalla pallon Y-kirjaimen muotoisen maalin läpi, jonka jälkeen on tämän joukkueen vuoro potkaista pallo toiselle joukkueelle. Kun juonesta on saanut kiinni, alkaa tajuta pelin mielenkiintoisuuden. Taktiikalla on todella suuri osuus pelissä, ja eri hyökkäys- ja puolustuskuvioita on PALJON. Kun kumpikin joukkue on valinnut taktiikkansa ja peli lähtee käyntiin, ohjataan NHL- ym. urheilupelien tyyliin yhtä joukkueen jäsentä - hyökätessä luonnollisesti sitä, jolla on pallo. Pelaajien ohjaamisessa saattaa aluksi hämätä se, että liikkuminen on toteutettu hyvin realistisesti: liikkeessä yhtäkkinen 180 asteen suunnanvaihto ei onnistu, vaan juoksevan pelaajan liike-energia hidastaa kääntymistä. Omasta mielestäni tämä on ainoastaan hyvä asia, ja tuo peliin lisää realismia.
Kaunista, kaunista
Peli näyttää lyhyesti sanottuna todella hyvältä. Kentät ja stadionit on mallinnettu hienosti, ja pelaajat ovat uskomattoman yksityiskohtaisia ja liikkuvat aidon näköisesti. Peli pyörii pehmeästi, enkä ainakaan huomannut mitään merkittävää pykimistä tai hidastumista. Yksi pieni miinus tulee siitä, että varsinkin uusinnoissa pelaajat näyttävät joskus liikkuvan toistensa "läpi". Tämä on kuitenkin aika vähäpätöinen virhe, eikä tietenkään vaikuta pelattavuuteen. Graafinen ulkoasu on kaikenkaikkiaan tyylikäs. Valikot ovat selkeät ja helppokäyttöiset. Pelin aikana grafiikassa on niin paljon ihmeteltävää että riittää. Kauden 2000 NFL-joukkueiden pelaajat on mallinnettu tarkasti, pelaajien kokoa, ulkonäköä, yksilöllisiä suojuksia ja varusteita myöten. Pelaajat tekevät katkojenkin aikana koko ajan jotain - korjailevat suojuksiaan, verryttelevät ja niin edelleen. Kentän laidalla linjamiehet sekä joukkueiden vaihtomiehet ja valmentajat puuhailevat myös omiaan. Aidonoloiset valaistusefektit ja mahdollinen lumi- tai vesisade tuovat myös tunnelmaa peliin. Pelitilanteiden uusintojen katselemiseenkin saa kummasti aikaa uppoamaan - kameran pyörittely ja tilanteiden veivaaminen edestakaisin on mielenkiintoista ja hienon näköistä.
Pelin alkumusiikki ja valikoiden taustamusiikit ovat ihan OK hiphop-tyyppisiä biisejä, jotka eivät ainakaan pahemmin häirinneet. Itse pelin äänimaailmasta sensijaan löytyy mielestäni pelin suurin miinus: John Maddenin ja Pat Summerallin "asiantuntijakommentointi". Varsinkin Maddenin höpinä on todella ärsyttävää, ja kun samat tyhjänpäiväiset kommentit toistuvat vielä melko usein, alkavat aggressiot heräämään hyvin nopeasti. Jos sattuu olemaan pelissä tappioasemassa, ei paljon naurata kun oma pelaaja pudottaa helponnäköisen syötön ja äijät möläyttävät jonkun latteuden joka on jo kuultu kymmeniä kertoja (tyyliin "The quarterback got the ball there." "Yeah, and the receiver dropped it!"). Nämä kommentit saa kyllä pois päältä, mutta samalla mykistyy sitten myös pelitilanteiden selostaja, joka kertoo kenellä pallo milloinkin on ja niin edelleen. Muuten pelin äänimaailma on hieno, taklaukset kuulostavat todella tuskallisilta, ja yleisö elää hienosti mukana. Hauskoja lisäpiirteitä ovat aika ajoin kuultavat kuulutukset: "Auton rekisterinumero sejase omistaja, olkaa hyvä ja siirtäkää autonne..."; "Onnea katsojalle paikalla numero x, olette voittaneet..." ja niin edelleen. Näitä ei kuulu myöskään niin usein että ne alkaisivat ärsyttämään.
Kun Maddenia innostuu pelaamaan, huomaa että pelin laajuuteen on panostettu. Jo mainitsemani Quick Start -mahdollisuuden lisäksi myös Exhibition-valinnalla pääsee pelaamaan näytöspelin. Tällöin voi itse valita joukkueet ja stadionin. Joukkueita onkin sitten valtava määrä - vuoden 2000 31 NFL-joukkueen lisäksi löytyy kymmenittäin historiallisia joukkueita 50-luvulle asti, kymmenkunta eurooppalaista joukkuetta (ja stadionia), erilaisia All Stars -joukkueita ja niin edelleen. Pelattavakseen voi ottaa myös kokonaisen kauden - tai samantien valita kaikkein laajimman eli Franchise-vaihtoehdon, jossa pääsee ohjaamaan valitsemaansa joukkuetta kymmenen vuoden ajan, pelaajakauppoineen kaikkineen. Tekemistä siis riittää.
Kahden hengen voimin peliä voi pelata joko samalla puolella tai toisiaan vastaan. Samalla puolella pelaaminen jätti ainakin lyhyen testaamisen perusteella hieman sekavan vaikutelman, ja se myös painottuu melkoisesti ykköspelaajan ratkaisuihin ja pelaamiseen. Vastakkain pelaaminen taas on toteutettu mainiosti.
Yhteenveto
Tämän pelin arvostelemisessa oikeastaan eniten harmittaa se, että jouduin vielä jättämään suuren osan hienouksista mainitsematta - höpinää lienee jo riittävästi tässäkin. Pelaaminen on hauskaa, mukaansatempaavaa ja hyvin addiktiivista. Grafiikka- ja äänimaailma tukee peliä mainiosti. Peliin pääsee mukaan riittävän helposti. Vaihtoehtoja, tilastoja ja nippelitietoja löytyy niitä kaipaaville yllinkyllin, mutta suoraviivainen ja yksinkertainen pelaaminen onnistuu myös. Jos pelistä ei keksi muuta varsinaista haukuttavaa kuin kommentaattorien ärsyttävyyden, voidaan sanoa että peli on aika onnistunut. Suosittelen lämpimästi kaikille paitsi jenkkifutista syvästi vihaaville.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja