Artikkeli

N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3

Kirjoittaja Kanis
Julkaistu
X-Men Legends

X-Men-sarjan 40-vuotisen taipaleen kunniaksi kyhätty X-Men Legends laajentaa N-Gagen pelivalikoimaa toimintaroolipelien osalta. Lintuperspektiivistä kuvattu peli muistuttaa kotikonsoleiden hack 'n slash -tuotoksia monessakin suhteessa, sillä kyse on samankaltaisesta hirviöjahdista. Pelaaja kokoaa itselleen neljän hengen taisteluryhmän X-Men-sarjan koko historian kattavasta hahmogalleriasta. Yhden hahmon ohjaaminen jää pelaajan vastuulle, kun taas kone käskyttää kolmea muuta sankaria. Pelaajalla on käytössään tavallisen hyökkäyksen lisäksi tehokkaampi erikoishyökkäys, ja matkan varrelta löytyy esimerkiksi elinvoimaa parantavia esineitä. Lisäksi omien hahmojensa ominaisuuksia pääsee kehittämään kokemuspisteiden karttuessa. Peli on jaettu erillisiin tehtäviin, joita voi halutessaan pelata jälkeenpäin. Niissä pääpaino on toiminnassa, mutta mukaan on mahtunut myös tehtäviä, joissa tutkitaan alueita rauhallisissa tunnelmissa.

Graafisesti X-Men Legends ei ainakaan esiversiollaan onnistu vakuuttamaan, sillä grafiikka on rosoista ja animaatio jokseenkin jäykkää. Jälkimmäisestä seikasta johtuen taistelut näyttävät turhan hidastempoisilta, ja niistä puuttuu tunnetta. Äänimaailma on sen sijaan paremmassa kuosissa; jopa ääninäyttelyä kuullaan pelin aikana. Myös CGI-animaationa toteutetut videopätkät ansaitsevat erikoismaininnan.

Näillä näkymin Barking Lizardsin kehittämä X-Men Legends ilmestyy maaliskuussa. Yksinpelimoodin lisäksi se sisältää bluetoothin välityksellä toimivan moninpelin, johon voi ottaa osaa enimmillään neljä pelaajaa.

  • Nyt myös arvostelu!





    Splinter Cell: Chaos Theory

    N-Gage-pelien kehitykseen keskittyneen Gameloftin ura näyttää olevan nousujohteinen. Surkean Marcel Desailly Pro Soccerin jälkeen Asphalt: Urban GT oli merkki paremmasta, ja vielä parempaan näyttää yltävän Splinter Cellin kotikonsoliversioita häpeilemättä apinoiva Splinter Cell: Chaos Theory. N-Gagen aiemmasta Sam Fisherin seikkailusta poiketen uutukainen on täysin kolmiulotteinen. Pääpaino on edelleen hiippailussa, ja tärkeässä osassa on varjojen hyödyntäminen. Pelaajalla on käytössään kaikki kotikonsoleilta tutut kikat lukon tiirikointia, vartijoiden tainnutusta ja aseilla ampumista myöten. Oikeastaan koko pelipuhelimen numeronäppäimistö on käytössä suuren toimintojen määrän vuoksi, mutta kontrollit onneksi iskostuvat nopeasti selkärankaan.

    Peli on jakautunut kolmeen pelimuotoon, joista ensimmäinen yksinpeli. Siinä suoritetaan normaalisti aikajärjestyksessä tehtäviä erilaisten juonikoukeroiden luodessa taustaa tapahtumille. Varsin mielenkiintoinen uutuus on sen sijaan co-op-moninpeli, jossa tehtäviä päästään tahkoamaan kaverin kanssa yhteistyössä. Pelaajien välinen kommunikaatio on tärkeässä osassa, ja oman lisämausteensa antavat hahmojen eri kyvyt. Esimerkiksi kahdesta pelaajasta vain toinen voi hakkeroiden tietokoneita. Chaos Theoryssa on mukana myös Pandora Tomorrow'sta tuttu moninpeli, jossa ihmispelaajat ottavat keskenään toisistaan mittaa. Osa pelaajista on vakoojia, jotka yrittävät neutralisoida tietyn määrän ND133-virusasemia. Toisen puoliskon harteille jää palkkasotilaan homma, jossa pyritään pääsemään raa'alla tulivoimalla vakoojista eroon. Palkkasotilaiden näkymä on kuvattu silmistä, kun taas vakoojilla kamera on selän takana.

    Splinter Cell: Chaos Theory vaikuttaa varsin lupaavalta julkaisulta. Yksin- ja moninpelimoodit toimivat erinomaisesti, ja peli hyödyntää hyvin N-Gagen potentiaalia niin kontrollien kuin bluetooth-moninpelituen osalta. Maaliskuussa ilmestyvä Chaos Theory on epäilemättä yksi pelipuhelimen tärkeimmistä alkuvuoden nimikkeistä.






    WWE Aftershock

    Vapaapainipelejä ei ole pitkiin aikoihin näkynyt taskukonsoleilla, mutta nyt pelistudio Exient takanaan julkaisija THQ Wireless tekee asiaan muutoksen. WWE Aftershock jatkaa oikeastaan siitä, mihin kotikonsoleiden painipelit ovat jääneet: RAW- ja Smackdown! -sarjojen kuuluisimmat painijat kohtaavat jälleen toisensa. Hahmovalikoima kattaa muun muassa Big Show'n sekä Undertakerin kaltaiset sankarit, ja yhteensä painijoita on mukana 12. Jokaisella hahmolle on luotu oma yksilöllinen tapa astella kehään, mutta muuten painijat eivät eroa paljon toisistaan. Liikkeet ovat jokaisella sankarilla samat, mutta ominaisuuksien, kuten voiman ja kestävyyden, osalta löytyy eroavaisuuksia.

    WWE Aftershockissa on käytössä tuttu energiasysteemi, jossa pelaaja pyrkii vahingoittamaan vastustajan eri ruumiinjäseniä. Kun jäsenet ovat kärsineet tarpeeksi vahinkoa, heikentyvät vastustajan otteet ja vastapuolen painijan saa helpommin ottamaan lukua. Ennakkoversion perusteella systeemi toimii periaatteessa hyvin, mutta ongelmaksi muodostuu otteluiden yksinkertaisuus. Parhaimman tuloksen saa nimittäin aikaan lyömällä vain vastustajan maahan ja hyödyntämällä heittoja oikea-aikaisesti.

    Yksinkertaisuuden ohella esiversion ongelmana on puuttuva tunnelma. Presentaatiota ei ole pystytty toteuttamaan uskottavasti, varsinkin kun hahmot eivät muistuta esikuviaan. Myös jonkinlaista uramoodia jää kaipaamaan vaikka erilaisia pelimuotoja on melko paljon. Esimerkiksi Aftershockin pelivalikoimasta löytyy turnausmuotoinen pudotuspeli, selviytymismoodi sekä yksittäisiä otteluita perus- ja erikoissäännöin.

    WWE Aftershock ilmestyy ennakkotietojen mukaan ensi toukokuussa, ja se tukee myös moninpeliä. Bluetoothin välityksellä kaksi pelaajaa pystyvät ottamaan mittaa toisistaan, ja N-Gage Arenalle voi ladata parhaita tuloksiaan.






    Xanadu Next

    Hack 'n slash pelien suosiosta kertoo kieltään se, että myös N-Gagelle on alkanut ilmestyä genren pelejä lisääntyvässä määrin. Lajityypin uusin edustaja on Xanadu Next, joka sijoittuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Pelissä pelaaja saa ohjattavakseen nuoren sankarin, joka on erikoistunut hirviöiden lahtaamiseen. Taistelut käydään reaaliaikaisesti ruudulla, ja Xanadu Nextin RPG-elementtien myötä hahmo kehittyy pelin edetessä. Pelikokemukseen tuo hieman tasapainoa rauhallisemmat pulmanratkontakohdat, jotka koostuvat ainakin esiversion perusteella yksinkertaisesti palikoiden siirtelystä.

    Graafisesti peli ei ole mitenkään erikoinen, sillä tekstuurit tuovat mieleen varhaiset PlayStation One –pelit. Ulkoasu kuitenkin tekee tehtävänsä, eikä grafiikka häiritse itse pelattavuutta. Ennemminkin ongelmaksi voisi luokitella pelin hitaan vauhdin, sillä välillä liikkuminen useamman ruudun lävitse vie tuskastuttavan kauan.

    X-Men Legendsiin verrattuna Xanadu Next tarjoaa perinteisemmän pelikokemuksen. Peruslähtökohdat ovat molemmilla peleillä melko samanlaiset, mutta kummankin pelin omat teemat tuovat vivahteita pelikokemukseen. Xanadu Next tuntuu esiversion perusteella selkeämmältä, sillä kamera on lähempänä pelaajaa, eikä koneen ohjaamia hahmoja vilistä ruudulla niin paljon. Myös peliin ympätty korttisysteemi, ja sen avulla saatavat erikoishyökkäykset, tuovat persoonallisuutta peliin. Kokonaisuudessaan Xanadu Next vaikuttaa vähintäänkin kohtuulliselta, ja testisession perusteella se tuntuu X-Men Legendsiä laadukkaammalta. Kuitenkin vasta kesäkuussa ilmestyvä Xanadu Nextin lopullinen versio osoittaa, kuinka kovasta paketista on loppujen lopuksi kyse.



  • N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3
    N-Gage-pelejä esikatselussa, osa 3