Driving Emotion Type-S

Jotakin uutta ja samaa vanhaa...

Pelistä löytyy neljä moodia: Arcade Type-S, Line Training, Time Attack ja VS Mode. Arcade Type-S -moodin alussa pelaajalla on käytössä kourallinen autoja ja ratoja. Jokaisessa radassa on neljä divisioonaa (Division 3, Division 2, Division 1 ja GT ), joissa pitää tulla ensimmäiseksi. Voitosta saa aluksi uuden radan ja auton, myöhemmin vain uusia autoja. Division 1-3 kisoihin osallistuu 6 vakioautoa. Pelaaja on tuo kuudes kisaan lähtijä, lähtöpaikkana joka kerta viimeinen lähtöruutu. GT kisaa pääsee ajamaan vasta kun kaikkien 8-radan Div 1- 3 kisat on voitettu. GT-kisassa kilpailijoita on enää 5. Autot taas eivät ole vakioautoja, vaan kilpailuun vartavasten rakennettuja rata-autoja, kuten Nissan Skyline GT-R V-Specistä tehty rata-auto Calsonic Skyline. Kun viimeinen GT-kisa on voitettu ilmestyy joka radalle vielä yksi kisavaihtoehto One Make. One Makessa kilpakumppaneilla on samalaiset autot kuin minkä pelaaja on valinnut.

Line Training moodissa pystyy harjoittelemaan ilman että tekoäly on mukana soheltamassa. Moodista löytyy ajoharjoitteluratoja, joissa ajetaan määrätty reitti tolppien välistä. Näistä neljästä ajo-harjoittelu radasta saa uusia autoja kunhan rikkoo kyseisen harjoitusradan pohja-ajan. Moodista löytyy myös ratoja, joissa on punaisella viivalla merkitty ajo-reitti. Jarrutusmatkat näytetään punaisella sik-sak -viivalla.

Time Attack moodi on nimensä veroinen, eli kyseessä on monesta autopeleistä tuttu kamppailu aikaa vastaan pelin radoilla ilman, että tekoäly on mukana. Mielenkiinnon riittäminen tähän moodiin on heikoilla, ellei sitten ole kavereita, joiden kanssa kilpailla parhaimmasta ajasta - varsinkin kun parhaimman ajan ajaneen auton haamun saa tallennettua muistikortille odottamaan haastajaa.

VS Mode on pelin ainut kaksinpeli moodi, missä siis kaksi pelaajaa kilpailee keskenään pelin radoilla. Tämäkään moodi ei tuo mitään uutta.

Ajanäkymiä löytyy kolme perinteistä: ohjaamonäkymä, ulkonäkymä ja näkymä auton takaa. Kummallista oli, että ajonäkymäkin vaikuttaa auton tiellä pysymiseen. Auton takaa ajettaessa auto ei meinaa pysyä tiellä, mutta kun vaihtaa ulkonäkymään niin ohjattavuus paranee huomattavasti. Ulkonäkymä onkin parhain näistä kolmesta. Auton takaa ajettaessa ongelmana on tuo ohjattavuus, ohjaamonäkymässä puolestaan tummuus häiritsi.

Säätöjä autoille löytyy pelistä ihan kiitettävästi. Jousitusta, vaihdelaatikkoa, jarruja ja tasapainotusta voi säätää jokaisella autolla 18 erilaisella säätömahdollisuudella. Säädetyt autot pystyy tallentamaan muistikortille, jolloin ei joka kerta tarvitse käydä säätämässä autoa ennen ajoa.

Haahuilevaa ajamista...

Pelin Japanin versiota pelanneet ovat sanoneet peliä "ei pelattavaksi huonon ohjauksen vuoksi". Square lupasi parantaa näitä ominaisuuksia pelin US- ja euro- julkaisuihin. Osasin odottaa ohjattavuudessa ongelmia, mutten ihan tälläisiä. Lähdön tapahduttua pistin kaasun pohjaan. Kaikki meni hyvin kunnes päätin vaihtaa ajolinjaa. Seuraavaksi huomasin auton olevan radan toisella sivulla, ilman että olin ohjausta ehtinyt juuri ollenkaan liikauttamaan. Liian yliherkkä ohjaus ja vaikea hallittavuus tuli konkreettisesti todettua. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että millainen ohjattavuus pelissä oli ennen parantelua, vai onko sitä sitten parannettukkaan. Missään muussa autopelissä ei tälläistä haahuilua ole tullut vastaan. Ohjattavuutta saa onneksi säädettyä options-valikosta, lisäksi autojen säädöt vaikuttavat auton käyttäytymiseen.

Pelin tekoäly autojen osalta on hyvää, kilpakumppanit valitsevat viisaasti ajolinjansa eivätkä epäröi tuupata avutonta pelaajaa pois tieltä. Ja vastustajat ovat todennäköisesti vuoranneet autonsa betonilla, kun yleensä pelaajalla ei ole toivoakaan tyrkkiä vastustajia pöpelikköön.

Pelin vaikeustaso heittelee aika roimasti: välillä on helppo voittaa ja välillä taas todella vaikeaa. Toisissa radoissa tekoälyn autot ovat koko ajan takana, kun taas toisissa radoissa jäävät kauas taakse. Radoissahan on vaikeuseroja, mutta kun tätä tapahtuu samalla autolla ajaessa siten, että helpommalla radalla on vaikea voittaa kun taas vaikeimmaksi luokitellulla radalla voitto tulee leikiten samalla autolla. Tuntuu kuin voittajat ja vaikeusaste valittaisi arpaa heittämällä.

Peliä pitää pelata tunnista pariin ennen kuin alkaa saamaan kiinni ajotuntumasta. Tosin vaikka tuntumaankin alkaa pääsemään, yksikin virhe riittää ja peli on menetetty. Kanssakilpailijat eivät armoa anna, vaan kaikki painelevat ohi. Tosiasia on kuitenkin se, että ohjattavuuteenkin tottuu kunhan on kärsivällinen. Kun olin Arcade moodin pelannut melkein läpi, kokeilin aloittaa pelin alusta. Ihmeen kaupalla huomasin että ei ollut minkäänlaista vaikeutta pysyä autolla tiellä ja voittaminenkin kävi helposti. Säädöillä ei tainnutkaan olla paljoakaan merkitystä loppujen lopuksi.

Visuaalisuus häikäisee...

Pelin grafiikka ei sinänsä ole poikkeavaa muista PS2-pelien grafiikasta, mutta visuaalisuus pelissä on hienoa: vuoret, mäet, rakennukset, sillat ja kaikki pienet yksityiskohdat radoilla, kuten ilotulitukset, kyltit, sumu, pölypilvet jne. Itselläni kuitenkin esiintyi vilkkumista, joka paikoitellen häiritsi. Ratojen taustoista löytyy kaikennäköistä, mutta grafiikan tarkkuudessa olisi ollut parantamisen varaa. Nyt taustat ovat vähän epäselviä, ettenkö sanoisi suttuisia, ikään kuin ne olisi maalattu pensselillä. Autot ovat hyvin mallinnettuja. Värivaihtoehdot ovat nätit, mutta kokonaisuudeltaan kirkkaita. Pelin kaikki valikot ovat selkeitä ja hyvin luettavissa.

Poppi raikaa...

Ääniefekteissä löytyy autojen moottorien ääniä, renkaiden ulvomista sekä ruohikolla ja hiekalla ajamisen äänet. Kuitenkaan niissä ei ole mitään ihmeellistä, eivätkä ole ihan todentuntuisia. Musiikkina on synteettistä japanilaista popmusiikkia. Tälläisestä musiikista pitävät jaksavat peliääniä kuunnella, mutta muille voi tulla kestämisen kanssa ongelmia.

Pelistä puuttuu yritys ja se jokin...

Hyviä ratoja, autovalikoimaa tarpeeksi, paikoitellen kaunista ja yksityiskohtaista grafiikkaa. Uusien autojen saanti lisää potkua pelaamiseen. Pelin ohjattavuus laskee pisteitä roimasti. Peliin sisään pääseminen kestää kauan. Grafiikan "sumusuus" horisontissa häiritsee. Pitkät latausajat alkavat pitemmän päälle ärsyttämään. Peli herätti ristiriitaisia tunteita. Tätä paikoitellen inhoaa ja vihaa, mutta voitto lämmittää kun sellaisen suorituksen saa aikaiseksi. One Make kisa tuntui turhalta, koska voitosta ei enään saanut uusia autoja. Eikä mihinkään jää merkintää voitosta. Ohjekirjan mukaan kisojen valinta ruudussa olevat tähti ikonit olisivat ruvenneet vilkkumaan, kun kaikki autot ja radat on saavutettu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja tämä jäi kaivelemaan mieltä. Peli sopii vain autopelien fanaatikoimmille faneille, joilla on pitkä pinna. Autopeleihin ensimmäistä tai toista kertaa tutustuville peli ei todellakaan sovellu. Kuitenkaan peli ei tuo mitään uutta autopeli rintamalle; pelistä puuttuu yritys ja se jokin, mikä vetäisi pelin ääreen uudestaan. Kaksinkamppailussa Ridge Racer V:kin päihittää tämän tekeleen loppujen lopuksi.