Lisenssipelejä ajatellessa tulee mieleen helposti
persoonattomat toimintapelit, joilla ei ole oikeastaan muuta tekemistä
lisenssinsä kanssa kuin esimerkiksi elokuvasta otetut hahmot ja
ympäristöt. Muuten kyseessä voisi olla mikä tahansa keskinkertainen
toimintapläjäys. Onneksi silloin tällöin pelintekijät löytävät
lisenssille hieman mielikuvituksellisempia käyttötapoja, kuten tässä
idealtaan varsin hyvässä Harry Potter -pelissä.
Tervetuloa seuraamaan huispauksen mestaruuskisoja
Kuten nimestä voi päätellä, keskittyy Huispauksen MM-kisat tuohon Harry Potter –kirjoista ja elokuvista tuttuun vauhdikkaaseen urheilulajiin, eli huispaukseen. Siinä pelaajat liikkuvat soikion muotoisella kentällä vauhdikkaasti ratsastaen lentävillä luudilla. Se muistuttaa etäisesti amerikkalaista jalkapalloa ja koripalloa. Tarkoituksena on saada pallo, jota kutsutaan kaadoksi, kentän päissä olevien maalivanteiden läpi. Maalista joukkue ansaitsee kymmenen pistettä. Kaatojen lisäksi pelissä on myös muunlaisia palloja, eli noiduttuja ryhmyjä ja kultasieppi. Ryhmyjen tarkoitus on lähinnä jahdata pelaajia umpimähkäisesti, joten jokaisessa joukkueessa on omat pelaajat mailojen kanssa pitämässä nämä kiusankappaleet sopivan etäisyyden päässä. Pelissä ei ole minkäänlaista peliaikaa, vaan ottelu päättyy, kun jommankumman joukkueen etsijä, eli siepin nappaamiseen erikoistunut pelaaja, onnistuu löytämään ja nappaamaan kultasiepin. Se joukkue, joka nappaa kultasiepin, saa lisäksi 150 pistettä, joka yleensä riittää ottelun voittamiseen, mutta varmaa tämä ei tietenkään ole.
Aluksi pelaajalle opetetaan pelin perusteet käymällä läpi sarja harjoitteita, jolloin opitaan jahtaajan ohjaamisen perusteet, kuten syöttäminen ja myös joitakin erikoisliikkeitä. Tätä seuraa Tylypahkan Huispaus Cup, jonka voitettuaan voi vasta osallistua maailmanmestaruuskisoihin. Harjoitteet ja helpot cup-ottelut ajavatkin pelaajan varsin hyvin sisään pelin saloihin. MM-kisoihin valitaan yksi maailmanjoukkueista, eli esimeriksi USA, Espanja tai vaikka Englanti. Suomen joukkuetta ei valitettavasti löydy, vaan koko Skandinavia on laitettu yhdeksi ja samaksi joukkueeksi.
Varsinkin elokuvissa huispaus esitetään todella nopeana ja kaoottisena lajina, mutta sama vauhdin tuntu ei videopelistä valitettavasti välity . Ensinnäkin pelaaja on suurimmaksi osaksi rajoitettu pelaamaan jahtaajien roolia, eli niiden jotka huolehtivat kaadon viemisestä maaliin. Esimerkiksi lyöjät, jotka pitävät ryhmyt poissa oman joukkueen pelaajien kimpusta, ovat aina tietokoneen ohjauksessa. Toisaalta jahtaajien rooli onkin erittäin merkittävä etsijän ohella, mutta niiden liikuttaminen tuntuu todella jäykältä verrattuna siihen miten niiden on totuttu kiitävän valkokankaalla. Luudalla "kiitäminen" kentän päästä päähän tuntuu kestävän ikuisesti. Lisäksi esimerkiksi lentokorkeuteen ei pelaajalla tunnu olevan mitään merkittävää vaikuttamisen mahdollisuutta, vaan peli valitsee sen umpimähkäisesti.
Ainoa tapa tehdä hienoja pelikuvioita onkin syöttökombot, eli kaadon heittäminen nopeasti yhdeltä jahtaajalta toiselle ja siitä heti seuraavalle. Tämän lisäksi kun onnistuu heittämään kaadon maalirinkulan läpi, palkitaan pelaaja yleensä erikoisliikkeillä sekä lisäyksellä kultasieppipalkkiin. Erikoisliikkeiden avulla voi kaadon napata vastajoukkueelta hieman helpommin kuin normaalilla taklauksella ja vieläpä paljon tyylikkäämmin. Yksi esimerkki erikoisliikkeestä on lyöjän mahdollisuus lyödä ryhmy vastajoukkueen kaatoa kantavan pelaajan kimppuun. Tämä onkin ainoa tapa, jolla lyöjää voi kontrolloida edes jotenkin. Onpa mukana myös joukkue-erikoisliikkeitä, joita käytettäessä seuraa pitkä animaatio, jolloin joukkue tekee maalin omalla tyylikkäällä tavallaan. Varsinainen hyöty tässä on se, ettei vastustaja voi estää näin tehtyä maalia mitenkään.
Silmät auki
Varsinainen tarkoitus komboilla ja tempuilla pisteiden tyylikkäiden keräämisen lisäksi on kartuttaa kultasieppi –palkkia. Kummallakin joukkueella on oma palkkinsa, jotka on asetettu ruudun ylälaitaan. Palkit kasvavat pelin aikana lopulta koskettamaan toisiaan, jolloin etsijät ovat löytäneet kultasiepin ja tästä alkaa sen hurja takaa-ajo. Tämä onkin oikeastaan pelin ainoa osuus, josta löytyy jo vauhtiakin. Se joka on onnistunut kartuttamaan itselleen enemmän kultasieppi –palkkia saa sen mukaisesti myös enemmän turboa lentävän luutansa nopeuttamiseksi ja täten paremmat mahdollisuudet siepin nappaamiseen.
Pelimekaniikka kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sen toteutus ontuu. Koska kultasieppi –palkin kasvattaminen on itse asiassa pelin varsinainen tarkoitus, ei pelaajan kannata pelkästään rynnistää tekemään pisteitä. Sen sijaan hänet on pakotettu tekemään näyttäviä syöttökomboja ja muita temppuja, vaikka näille ei varsinaisesti olisi edes tarvetta. Lisäksi syöttämisen onnistuminen on varsin sattumanvaraista, sillä muut jahtaajat liikkuvat omilta sektoreiltaan minne sattuu ja pelaajan on käytännössä heitettävä kaato sokeasti johonkin suuntaan ja toivottava, että oman joukkueen pelaaja sattuu nappaamaan sen. Aktiivisestikin temppuja tekemällä kestää kultasiepin ilmaantuminen peliin turhan kauan, jolloin otteluista tulee helposti ylipitkiä ja puuduttavia. Kontrollit sentään soveltuvat hyvin lapsi-ikäisille Xboxin pelaajille yksinkertaisuutensa ansiosta, mutta sisältöön olisi pitänyt kiinnittää tarkempaa huomiota.
Visuaalisesti Huispauksen MM-kisat näyttää hyvältä. Huispausareenat ovat kaikki näyttäviä ja persoonallisia riippuen siitä, missä maassa ottelu käydään. Hahmoanimointi näyttää juuri sopivan elävältä. Koska kyseessä on taikuuteen perustuva urheilulaji, on mukana sopiva annos aiheeseen sopivia efektejä. Esimerkiksi kultasieppiä jahdatessa jää jälkeen tyylikäs kultainen vana. Vanalla on pelillinenkin merkitys, sillä lentäessä sitä pitkin täydentyy etsijän turbopalkki, jolloin pelaaja saa luudastaan tarpeeksi vauhtia saadakseen siepin kiinni ennen vastapelaajaansa. Äänetkin on toteutettu mallikkaasti. Yleisö elää pelin tapahtumien mukana, joka ilmenee luonnollisesti kohauksina ja muina ärjyntöinä. Onpa mukana myös ottelujuontaja, joka selostaa katsojille pelin tapahtumia. Pelissä onkin todellisen eeppisen väännön tunnelmaa.
Harry Potter ja Huispauksen MM-kisat on ajatuksena mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa toteutus tekee siitä valitettavan keskinkertaisen. Vauhtia olisi voinut olla ainakin pykälän enemmän ilman, että nuoremmatkaan pelaajat siitä kärsisivät yhtään. Mukana sentään on moninpeli kahdelle pelaajalle samalta koneelta, joten kaverin kanssa voi ottaa mittaa siitä kumpi on todellinen huispauksen mestari. Innoikkaimmat Harry Potter -fanit saavat tästä ainakin jonkin verran iloa irti, jolloin pelin ostamista voi ainakin kokeilun jälkeen harkita. Muiden tuskin kannattaa vaivautua, vaikka fantasiaurheilulle olisi varmasti enemmänkin kysyntää Xboxin pelitarjonnassa.
Tervetuloa seuraamaan huispauksen mestaruuskisoja
Kuten nimestä voi päätellä, keskittyy Huispauksen MM-kisat tuohon Harry Potter –kirjoista ja elokuvista tuttuun vauhdikkaaseen urheilulajiin, eli huispaukseen. Siinä pelaajat liikkuvat soikion muotoisella kentällä vauhdikkaasti ratsastaen lentävillä luudilla. Se muistuttaa etäisesti amerikkalaista jalkapalloa ja koripalloa. Tarkoituksena on saada pallo, jota kutsutaan kaadoksi, kentän päissä olevien maalivanteiden läpi. Maalista joukkue ansaitsee kymmenen pistettä. Kaatojen lisäksi pelissä on myös muunlaisia palloja, eli noiduttuja ryhmyjä ja kultasieppi. Ryhmyjen tarkoitus on lähinnä jahdata pelaajia umpimähkäisesti, joten jokaisessa joukkueessa on omat pelaajat mailojen kanssa pitämässä nämä kiusankappaleet sopivan etäisyyden päässä. Pelissä ei ole minkäänlaista peliaikaa, vaan ottelu päättyy, kun jommankumman joukkueen etsijä, eli siepin nappaamiseen erikoistunut pelaaja, onnistuu löytämään ja nappaamaan kultasiepin. Se joukkue, joka nappaa kultasiepin, saa lisäksi 150 pistettä, joka yleensä riittää ottelun voittamiseen, mutta varmaa tämä ei tietenkään ole.
Aluksi pelaajalle opetetaan pelin perusteet käymällä läpi sarja harjoitteita, jolloin opitaan jahtaajan ohjaamisen perusteet, kuten syöttäminen ja myös joitakin erikoisliikkeitä. Tätä seuraa Tylypahkan Huispaus Cup, jonka voitettuaan voi vasta osallistua maailmanmestaruuskisoihin. Harjoitteet ja helpot cup-ottelut ajavatkin pelaajan varsin hyvin sisään pelin saloihin. MM-kisoihin valitaan yksi maailmanjoukkueista, eli esimeriksi USA, Espanja tai vaikka Englanti. Suomen joukkuetta ei valitettavasti löydy, vaan koko Skandinavia on laitettu yhdeksi ja samaksi joukkueeksi.
Varsinkin elokuvissa huispaus esitetään todella nopeana ja kaoottisena lajina, mutta sama vauhdin tuntu ei videopelistä valitettavasti välity . Ensinnäkin pelaaja on suurimmaksi osaksi rajoitettu pelaamaan jahtaajien roolia, eli niiden jotka huolehtivat kaadon viemisestä maaliin. Esimerkiksi lyöjät, jotka pitävät ryhmyt poissa oman joukkueen pelaajien kimpusta, ovat aina tietokoneen ohjauksessa. Toisaalta jahtaajien rooli onkin erittäin merkittävä etsijän ohella, mutta niiden liikuttaminen tuntuu todella jäykältä verrattuna siihen miten niiden on totuttu kiitävän valkokankaalla. Luudalla "kiitäminen" kentän päästä päähän tuntuu kestävän ikuisesti. Lisäksi esimerkiksi lentokorkeuteen ei pelaajalla tunnu olevan mitään merkittävää vaikuttamisen mahdollisuutta, vaan peli valitsee sen umpimähkäisesti.
Ainoa tapa tehdä hienoja pelikuvioita onkin syöttökombot, eli kaadon heittäminen nopeasti yhdeltä jahtaajalta toiselle ja siitä heti seuraavalle. Tämän lisäksi kun onnistuu heittämään kaadon maalirinkulan läpi, palkitaan pelaaja yleensä erikoisliikkeillä sekä lisäyksellä kultasieppipalkkiin. Erikoisliikkeiden avulla voi kaadon napata vastajoukkueelta hieman helpommin kuin normaalilla taklauksella ja vieläpä paljon tyylikkäämmin. Yksi esimerkki erikoisliikkeestä on lyöjän mahdollisuus lyödä ryhmy vastajoukkueen kaatoa kantavan pelaajan kimppuun. Tämä onkin ainoa tapa, jolla lyöjää voi kontrolloida edes jotenkin. Onpa mukana myös joukkue-erikoisliikkeitä, joita käytettäessä seuraa pitkä animaatio, jolloin joukkue tekee maalin omalla tyylikkäällä tavallaan. Varsinainen hyöty tässä on se, ettei vastustaja voi estää näin tehtyä maalia mitenkään.
Silmät auki
Varsinainen tarkoitus komboilla ja tempuilla pisteiden tyylikkäiden keräämisen lisäksi on kartuttaa kultasieppi –palkkia. Kummallakin joukkueella on oma palkkinsa, jotka on asetettu ruudun ylälaitaan. Palkit kasvavat pelin aikana lopulta koskettamaan toisiaan, jolloin etsijät ovat löytäneet kultasiepin ja tästä alkaa sen hurja takaa-ajo. Tämä onkin oikeastaan pelin ainoa osuus, josta löytyy jo vauhtiakin. Se joka on onnistunut kartuttamaan itselleen enemmän kultasieppi –palkkia saa sen mukaisesti myös enemmän turboa lentävän luutansa nopeuttamiseksi ja täten paremmat mahdollisuudet siepin nappaamiseen.
Pelimekaniikka kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sen toteutus ontuu. Koska kultasieppi –palkin kasvattaminen on itse asiassa pelin varsinainen tarkoitus, ei pelaajan kannata pelkästään rynnistää tekemään pisteitä. Sen sijaan hänet on pakotettu tekemään näyttäviä syöttökomboja ja muita temppuja, vaikka näille ei varsinaisesti olisi edes tarvetta. Lisäksi syöttämisen onnistuminen on varsin sattumanvaraista, sillä muut jahtaajat liikkuvat omilta sektoreiltaan minne sattuu ja pelaajan on käytännössä heitettävä kaato sokeasti johonkin suuntaan ja toivottava, että oman joukkueen pelaaja sattuu nappaamaan sen. Aktiivisestikin temppuja tekemällä kestää kultasiepin ilmaantuminen peliin turhan kauan, jolloin otteluista tulee helposti ylipitkiä ja puuduttavia. Kontrollit sentään soveltuvat hyvin lapsi-ikäisille Xboxin pelaajille yksinkertaisuutensa ansiosta, mutta sisältöön olisi pitänyt kiinnittää tarkempaa huomiota.
Visuaalisesti Huispauksen MM-kisat näyttää hyvältä. Huispausareenat ovat kaikki näyttäviä ja persoonallisia riippuen siitä, missä maassa ottelu käydään. Hahmoanimointi näyttää juuri sopivan elävältä. Koska kyseessä on taikuuteen perustuva urheilulaji, on mukana sopiva annos aiheeseen sopivia efektejä. Esimerkiksi kultasieppiä jahdatessa jää jälkeen tyylikäs kultainen vana. Vanalla on pelillinenkin merkitys, sillä lentäessä sitä pitkin täydentyy etsijän turbopalkki, jolloin pelaaja saa luudastaan tarpeeksi vauhtia saadakseen siepin kiinni ennen vastapelaajaansa. Äänetkin on toteutettu mallikkaasti. Yleisö elää pelin tapahtumien mukana, joka ilmenee luonnollisesti kohauksina ja muina ärjyntöinä. Onpa mukana myös ottelujuontaja, joka selostaa katsojille pelin tapahtumia. Pelissä onkin todellisen eeppisen väännön tunnelmaa.
Harry Potter ja Huispauksen MM-kisat on ajatuksena mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa toteutus tekee siitä valitettavan keskinkertaisen. Vauhtia olisi voinut olla ainakin pykälän enemmän ilman, että nuoremmatkaan pelaajat siitä kärsisivät yhtään. Mukana sentään on moninpeli kahdelle pelaajalle samalta koneelta, joten kaverin kanssa voi ottaa mittaa siitä kumpi on todellinen huispauksen mestari. Innoikkaimmat Harry Potter -fanit saavat tästä ainakin jonkin verran iloa irti, jolloin pelin ostamista voi ainakin kokeilun jälkeen harkita. Muiden tuskin kannattaa vaivautua, vaikka fantasiaurheilulle olisi varmasti enemmänkin kysyntää Xboxin pelitarjonnassa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja