SWAT: Global Strike Team

Toimintaa eliittiryhmässä

Terroristihipasta on tullut pelimaailmassa varsin mediaseksikäs aihe samalla kun uutiset kertovat toinen toistaan järkyttävämmistä iskuista maailmalla. Sierra ja Argonaut Games maustavat tarjontaa kolmihenkisen SWAT-ryhmän työtä kuvaavalla SWAT: Global Strike Team -pelillään, joka on epäsuora jatko-osa Sierran vanhalle SWAT-sarjalle. Global Strike Team on edeltäjiään vähemmän taktinen ja enemmän toimintaan keskittyvä paketti, mikä on oikeastaan jo luonteenomaista nykyisille konsolipeleille. Realismia löytyy kuitenkin sen verran, että älytön ramboilu ei johda mihinkään muuhun kuin kuolemaan.

SWAT: Global Strike Teamin yksinpelikampanja kattaa yli 20 tehtävää, joita sitoo yhteen kevyt taustajuoni. Pelaaja etenee suoraviivaisesti suoritetusta tehtävästä toiseen kiertäen niin amerikkalaisessa toimistokompleksissa, Lontoon metrotunneleissa kuin Siperian tehdasrakennelmissakin. Päämäärät vaihtelevat panttivankien pelastamisesta pommien purkuun, vihollistukikohtien valloitukseen ja sabotaasiin. Tehtävissä ei ole suunnittelumahdollisuuksia, mutta oman varustuksensa voi valita suppeasta asevarastosta. Pelaaja pääsee valitsemaan ottaako mukaansa esimerkiksi kranaatteja vai savupommeja tai konepistoolin vaiko haulikon. Tehtävästä riippuen onnistuneesta asevalinnasta voi olla todellista hyötyä.

Onnistuneista tehtävistä peli antaa palautetta pelaajalle. Nappisuorituksesta saa itselleen erityisiä pisteitä, joita voi myöhemmin käyttää aseiden päivittämiseen esimerkiksi uudella tähtäimellä, isommalla ammuslippaalla tai rekyylinvaimentimella. Saatavat pistemäärät vaihtelevat myös käytettävän vaikeustason mukaan. Pelissä on kolme vaikeustasoa, jotka vaihtelevat melko helposta haastavaan. Vaikeustason voi valita tehtäväkohtaisesti, mutta sillä rajoituksella, että edellisessä tehtävässä käytettyä tasoa vaikeampaa ei voi valita tehtävän ensimmäisellä läpäisykerralla.

Pelaajan komennuksessa olevassa kolmihenkisessä ryhmässä ovat komentaja Kincaid, räjähdys- ja tietokone-ekspertti Jackson sekä sutjakka naispuolinen tarkka-ampuja Lee. Jokaisella ryhmän jäsenellä on omat erikoiskykynsä, jotka tulevat tehtäviä suoritettaessa tarpeeseen. Kincaid esimerkiksi kantaa mukanaan kranaatteja, Jackson voi purkaa pommeja ja murtautua turvaovien läpi ja Lee pääsee ainoana tiimistä ilmastointikanavien kaltaisiin ahtaisiin paikkoihin. Pelaaja pelaa pääasiassa komentajana, mutta muutamissa tehtävissä pääsee ohjaamaan myös muita hahmoja.

Tiukkaa sanailua

SWAT: Global Strike Teamin kenttäsuunnittelu ei anna paljoakaan tilaa luovalle ajattelulle, sillä pelissä edetään kuin putkessa. Kentät edustavat pääasiassa vastaavista peleistä tuttua yllätyksetöntä linjaa, mitä tämän tyyliseltä peliltä voi ennakkoon odottaakin. Suoraviivaisuudestaan huolimatta kentät ovat pääasiassa ihan toimivia, sillä kokoa niistä löytyy juuri sopivasti. Valitettavasti mukaan on kuitenkin eksynyt muutamia todella tylsiä ja itseään toistavia alueita, jotka latistavat tunnelmaa.

Tekoäly toimii vaihtelevasti. Varsinkin vihollisten suojautumisessa on paljon parantamisen varaa, sillä pelaaja voi laukoa kuteja jalkaan useampiakin, eikä terroristi älyä väistyä. Toisaalta tähän liittyy myös yksi pelin mielenkiintoisimmista ominaisuuksista. Kaikkia vihollisia ei saa tappaa, koska ”yläkerta” haluaa kuulustella rikollisia. Käytännössä pidättäminen onnistuu niin, että pelaaja lataa muutamia varoittavia laukauksia pahiksen raajoihin, jolloin tämä saattaa antautua. Myös vihollisen yllättäminen esimerkiksi takaapäin on tehokas tapa saada kaveri luopumaan aseestaan. Aseen kanssa leikkiessä pitää olla kuitenkin tarkkana, sillä pelaaja ei saa koskaan ampua ennen kuin vihollinen on osoittanut halukkuutensa tulitaisteluun. Liian hätäinen ampuminen nakertaa tehtävän suorituspisteitä.

SWAT: Global Strike Team tukee tekoälyn – sekä kohtalaisen järkevästi toimivien omien että hieman vajaaälyisempien vihollisten – käskyttämistä Xboxin kuulokemikkiyhdistelmään sanelluilla sanoilla. Äänentunnistus toimii yllättävän tehokkaasti. Tähän osasyynä on se, että jokaiselle käskylle on pari synonyymiä, joista voi valita omaan ääntämiseen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Peliin tulee jo aivan uutta tunnelmaa, kun omat tiimikaverit tottelevat puhetta, mutta kaikkein hauskinta on vihollisille huutaminen. Poliisileffojen kliseiset ”freeze!”-komennot ynnä muut tepsivät parhaimmillaan kutkuttavan hyvin. Jos mikki puuttuu, käskyt voi jakaa perinteisesti ristiohjaimella. Se ei tietenkään ole niin hauskaa kuin oman äänen käyttö, mutta komennot menevät perille, mikä on pääasia.

Toimii myös kaverin kanssa

Varsinaisen yksinpelikampanjan ohella peliin on rakennettu 10 tehtävää kattava co-op-kampanja, jota voi pelata yhteistyössä yhden kaverin kanssa. Pelimuodossa esiintyvät tehtävät sijoittuvat samoihin paikkoihin kuin yksinpelinkin, mutta niiden päämäärät poikkeavat hieman toisistaan. Lisäksi mukana on nelinpeliä tukeva moninpeli, joka kattaa kuusi varsin perinteistä moninpelimuotoa aina tappomatsista asemien valloitukseen. Moninpeliä pääsee harrastamaan joko kaikki vastaan kaikki -periaatteella tai joukkueissa.

Pelin kohtalaisen pitkää elinikää on yritetty pidentää lisäämällä vielä Time Attack -variaatiot yksinpeli- ja co-op-kampanjoista. Time Attackissa jokaiselle tehtävälle on annettu aikaraja, jonka puitteissa tehtävät tulee suorittaa. Vaikeutta lisää myös tappiin asti nostettu vaikeustaso. Vaikka kyseessä onkin ihan mukava lisä, SWAT: Global Strike Team tuntuu silti hyvin kertakäyttöiseltä peliltä, eikä kampanjoita jaksa pelata toistamiseen. Onneksi pelkästään yksinpelikampanjallakin on pituutta ihan riittävästi.

Ei mikään tekninen mestariteos

SWAT: Global Strike Team on toteutettu teknisesti vaihtelevalla menestyksellä. Xboxin peliohjainta on hyödynnetty hyvin ja pelaaminen on vaivatonta. Tähtäyskin on yllättävän luonnollisen tuntuista, mikä on aina konsolipaukuttelun kohdalla mainitsemisen arvoinen suoritus.

Graafisesti peli ei kuitenkaan loista. Tekstuurit ovat suttuisia ja hyvin, hyvin tietokonemaisen näköisiä. Tietty elävyys puuttuu, vaikka kohokuviointia onkin yritetty muutamissa paikoissa harrastaa. Kentissä ja hahmoissa on myös melko vähän polygoneja, mikä näkyy palikkamaisena ulkoasuna. Siitä huolimatta peli ei pyöri kovinkaan sulavasti, vaan paikka paikoin jopa nykii selvästi. Tahmailuun voi tosin olla syynä valaistusmoottori, joka luo reaaliaikaisia valoja ja varjoja suurella kontrastilla hieman Splinter Cellin tyyliin. Hämärimmissä paikoissa tarvitaankin SWAT-varustukseen kuuluvia pimeänäkölaseja.

Äänet jatkavat yllätyksettömästi samalla linjalla. Pelissä kuuluvat ääniefektit ovat mukiinmeneviä, mutteivat mitenkään erikoisia. Musiikki soljuu huomaamattomasti taustalla, eikä ääninäyttelykään ansaitse papukaijamerkkejä, vaikka jotkut näyttelijät ovatkin hoitaneet tonttinsa kohtalaisesti.

Viimeisenkin terroristin löydyttyä

SWAT: Global Strike Team on kokonaisuudessaan hyvä peli, jota pelaa mielellään. Se tarjoaa paljon pelattavaa ja pelattavuus on kunnossa. Muutamat ominaisuudet, kuten vihollisten pakottaminen yhteistyöhön ja äänikomennot, tekevät kokemuksesta miellyttävämmän kuin alkuunsa voisi kuvitella. Pelin arvosanaa nakertaa eniten paketin yllätyksettömyys. Global Strike Team ei muuta terroristihippojen perusrakennetta mitenkään. Pelityypin pahimmat kliseet tökkivästä tekoälystä mielikuvituksettomaan kenttäsuunnitteluun ja köyhään juoneen ovat tässäkin tapauksessa riippakivenä. Toiminta voisi olla myös taktisempaa; konsolipelaajat eivät ole niin yksinkertaisia kuin markkinoilla vallitseva trendi antaa ymmärtää. Jos kuitenkin rahtusen realistisempi ja nykyajan maailmaan sijoittuva toimintapeli on tähtäimessä, SWAT: Global Strike Teamiin kannattaa ainakin ilman Liveä elävän tutustua.