Metal Arms: Glitch in the System

Metalli on in

Tänä päivänä pelimarkkinoilla vain harvat pelit pystyvät oikeasti yllättämään. Kaikki vähääkään potentiaalisemmat kehitelmät hypetetään taivaisiin, mikä aiheuttaa kehitystiimeille lisää paineita ja ajaa idioottivarmoihin ratkaisuihin, jotka ovat jo tuhannen tuhatta kertaa nähty ja koettu, puhumattakaan pelaajien epärealistisiin mittasuhteisiin kasvavista odotuksista. Tuoreet peli-ideat eivät saa markkinoilla riittävästi näkyvyyttä, kun ihmisiä tuntuu kiinnostavan enemmän tuttu kansikuva kuin itse pelin sisältö.

Swingin' Ape Studiosin Metal Arms: Glitch in the System on moniin muihin peleihin nähden saanut jopa rikollisen vähän huomiota niin median kuin pelaajienkin keskuudessa. Lähes tyystin ilman raskasta markkinakoneistoa valmistuneen pelin idea ei ehkä ennakkokuvien perusteella kovin mielenkiintoiselta vaikuta, mutta totuus on aivan toinen, kun pelin pariin pääsee. Tylsästä robottiräiskeestä on onnistuttu tekemään yllättävän monipuolinen, persoonallinen ja hauska peli, joka sopii varmasti moneen makuun.

Metal Arms kertoo omalaatuisella, robottien asuttamalla Iron Star -planeetalla riehuvasta sodasta. Poskelleen menneen tieteellisen kokeen seurauksena syntynyt huippuälykäs General Corrosive on päättänyt syöstä ennen niin rauhallisen planeetan kaaoksen valtaan. Lähes kaikki planeetan asukit, droidit, on orjuutettu tai ”kierrätetty” hänen tuhovoimaisen mil-armeijansa voimin. Vain pieni droid-yhteisö on sinnitellyt hengissä salaisessa Droid Townissa tehden sieltä vastarintaa Colonel Alloyn johdolla.

Toivo selviämisestä on kuitenkin katoamassa. Mil-armeija on tunkeutunut aivan Droid Townin liepeille, eikä sotakelpoisia droideja ole enää montaa. Kaikeksi onneksi pieni ryhmä Droid Townin asukkeja löytää raunioista pikkuruisen robotin, Glitchin, jollaista he eivät ole ennen nähneet. Pyörähdys pahasanaisen insinööridroidi Krunkin labrassa tuo eloa kummalliseen metallipurtiloon, jonka mikropiirit pelaaja saa haltuunsa.

Yksi Glitch vastaa miljoonaa milliä

Glitch osoittautuu melko pian äärimmäisen tehokkaaksi tuholaiseksi joutuessaan välittömästi lyhyen opetusjakson jälkeen tositoimiin. Pienestä koostaan huolimatta Glitch voi aseistaa itsensä kuin kokonainen joukko-osasto kaiken maailman tussareilla aina laser-pyssystä sinkoon ja sen lisäksi heppuli on ketterä liikkeissään. Uusia vempaimia ja aseita saa pelin edetessä sopivan taajaan, jotta mielenkiinto säilyy. Tasaisesti kasvavan inventaarion hyötynä on myös se, että alussa ei mene sormi suuhun, kun mukana ei ole repullista tykkejä, joiden tehokas käyttö pitäisi opetella.

Vaikka Metal Arms vaikuttaakin varsin perinteiseltä kolmannen persoonan räiskintäpeliltä, Swingin' Ape on monipuolistanut peliä tasoloikinnoista tutuilla ominaisuuksilla. Pelissä tulee vastaan varsinaisia hyppelyosioita, jotka tarjoavat mukavaa hengähdysaikaa kiihkeiltä taistoilta, ja sen lisäksi Metal Armsissa pääsee keräilemään kaikenlaista tavaraa. On valuuttaa, on uusia vempaimia, on päivityksiä jo olemassa oleviin aseisiin, on erikoisominaisuudet käyttöön ottavia mikropiirejä. Pelialueen joka kolkan koluaminen kannattaa ja saattaa olla jopa vaikeimmissa paikoissa oleellista. Laiskemmat joutuvat hankkimaan tarpeensa kentän varsilta löytyviltä kauppiailta – tosin sikamaiseen hintaan.

Metal Armsissa törmää myös puzzleihin, jotka tosin eivät ole yleensä hirmuisen vaikeita. Järjen käyttö on kuitenkin suotavaa, sillä monesti pienellä ajattelulla voi tehdä etenemisestä huomattavasti helpompaa. On aivan järjetöntä rynnätä itse ristituleen, kun voi esimerkiksi hakkeroitua vihollisten verkkoon ja ottaa jokin vihollinen hallintaan. Pelistä löytyy lisäksi monenmoisia ajettavia kulkuneuvoja raskaasti aseistetusta tankista leijuvaan kaivoskoneeseen, jotka antavat pelaajalle lisää eri vaihtoehtoja hyökkäyksen tekemiseen.

Kaduilta kaivoksiin

Metal Armsin kenttäsuunnittelu on pääasiassa onnistunutta. Pelin aikana pääsee tutustumaan niin kaupunkeihin, kaivoksiin, vihollistukikohtiin kuin myös karmaisevia, uudelleenrakentuvia metalliörmelöitä kuhiseviin hukkamaihin, joilla kyytiä saavat droidien lisäksi myös kaikki kenraali Korroosion nimeä vannovat. Sisätilat ovat paikoin hieman turhan putkimaisia ja varsinkin alkupäässä turhauttavat ilmastointikanavissa juoksentelut alkavat todella nyppiä, mutta onneksi paljon tapahtuu laajemmissa ja monipuolisemmissa ulkotiloissa. Silloin tällöin pelissä törmää jopa kunnon loppuvastuksiin, kaahailutaitoja ja osumatarkkuutta kysyviin minipeleihin tai pääsee maistamaan esimerkiksi miltä tuntuu olla massiivinen kaivosbotti.

Tehtävissä toimitaan aina droidien hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi jatkuvaa rämäpäistä hyökkäämistä, vaan Glitch joutuu lineaarisen taustatarinansa edetessä myös puolustamista sekä soluttautumista vaativiin tehtäviin. Muutamat dramaattiset juonenkäänteet olisivat voineet syventää Glitchin seikkailuja, sillä tällaisenaan tarina tuppaa hautautumaan hylsyvuoren alle. Mutta toisaalta harvemmin tämän tyylisten pelien tarina muutenkaan on kovin merkittävässä roolissa, joten ei sitä voi kovin pahaksi puutteeksikaan laskea, kun itse toiminnan hauskuus ja hektisyys ovat kuitenkin paikallaan.

Pelin vaikeustaso on melko korkea, sillä normaalilla tai jopa helpolla vaikeustasolla saattaa joutua perin kinkkisiin tilanteisiin. Tehtävät kyllä sisältävät tallennuspisteitä, mutta ei niitä kovin anteliaasti ole tiputeltu. Siitä huolimatta mitenkään mahdottomaksi Metal Armsia ei voi sanoa, koska useimmiten jumiin jääminen tarkoittaa vain jäykkää strategiaa. Luovalla ajattelulla voi ympäristöistä löytää monia tehtävää helpottavia seikkoja. Jos ensiyrittämällä ei saavuteta toivottua tulosta, ei muuta kuin kokeilemaan jotain muuta keinoa. Helppoa läpijuoksua kaipaavat älkööt vaivautuko – itsensä haastamisesta pitävät: tervetuloa metallin maailmaan.

Yksi asia, jossa Metal Arms kaipaisi kunnon kohennusta, on tekoäly. Tulitaisteluissa robot osaavat toimia yhteistyössä ajaen pelaajan esimerkiksi keskelle ristitulta, mutta kentissä navigointi on pahimmillaan säälittävää. Vihollinen on aivan liian helppo ajaa ansaan, kun tämä esimerkiksi lähtee pömpelin taakse juosseen pelaajan perään, mutta meneekin avoimesta ovesta suoraan pömpelin sisään ja jää sinne ihmettelemään. Lisäksi hyppely ei tunnu koneelta onnistuvan, sillä kentän varrelta mukaan tarttuneet omat saattavat jäädä johonkin hieman pitempää loikkaa vaativaan kohtaan jumiin. Vaikkei tämä totaalisesti pelinautintoa pilaakaan, on sääli, että tekoälyrutiinien viimeistelyssä on säästelty.

Kavereille on käyttöä

Yksinpelikampanjan ohella pelistä löytyy monipuolinen moninpeli. Valitettavasti tukea Xbox Livelle ei ole, mutta neljä pelaajaa pääsee samalla koneella ottamaan mittaa toisistaan joko kaikki vastaan kaikki -periaatteella tai pienissä joukkueissa. Eri pelimuotoja on yhteensä seitsemän ja ne vaihtelevat perinteisistä tappomatseista kukkulan kuninkaaseen sekä hieman erikoisempaan Possession Melee -pelimuotoon, jossa pelaajilla ei ole varsinaisia aseita, vaan voittaakseen on haalittava botteja tavalla tai toisella omaan käyttöön.

Siinä vaiheessa, kun valmiit pelimuodot rupeavat kaipaamaan jotain uutta, moninpeli-iltaa tulee pidentämään mahdollisuus luoda omia pelimuotoja, jotka voi tallentaa Xboxin kiintolevylle. Käytännössä pelimuodon luonti tapahtuu siten, että peli antaa pelaajalle tukun eri sääntövaihtoehtoja, joista valitaan halutut vaihtoehdot uuteen pelimuotoon.

Lukuisat moninpelikartat ovat yksinpelistä enemmän tai vähemmän tuttuja pätkiä, mutta ne ovat hyvin valittuja ja pelattavia. Nelinpeliin niiden koko on pääasiassa passeli. Lisää karttoja saa yksinpelissä etenemällä, joten kampanjan pelaaminen on käytännössä välttämätöntä. Sääli, että peli ei tue Liveä, sillä ei voi kuin kuvitella miten pultit ja mutterit sinkoilisivat verkossa 16 pelaajan kesken, kun neljälläkin pelaajalla saadaan aikaan hyvää viihdettä.

Metalli kiiltää

Teknisesti Metal Arms on hyvin toteutettu monialustaiseksi peliksi. Kontrollit ovat erittäin toimivat, vaikka toimintoja on paljon, ja tähtäysnopeutta voi säätää omaan makuun sopivaksi. Lievä tähtäysapu jelppaa nopealiikkeisten vipeltäjien saamista tähtäimeen, mutta toki Tosimiehet (TM) voivat kytkeä sen pois, jos siltä tuntuu.

Metal Armsin grafiikka on piirretty kauniisti aiheeseen sopivalla väripaletilla ja yksityiskohtia piisaa kohtalaisesti. Tärkeimmät hahmot ovat ulkonäöltään varsin persoonallisia, mikä on jopa pienoinen yllätys tämän tyyliseltä peliltä. Erilaisia tusinabotteja olisi kuitenkin ehkä voinut olla hieman enemmän. Ulkotilojen piirtoetäisyys on hyvä ja ruudulla tapahtuu parhaimmillaan todella paljon, kun aseet laulavat ja hahmoja vilistää ympärillä kuin ampiaisia. Robotit kärsivät näkyviä vahinkoja ja hajoavat osa osalta näyttävästi. Pientä kitinää aiheuttaa joidenkin tekstuurien lievä suttuisuus ja muutamassa paikassa esiintyvä tahmailu. PAL60-tilassa on havaittavissa myös pystytahdistuksen puutteesta johtuvaa grafiikan repeilyä valitettavan runsaasti, mikä vähentää pääasiassa sulavasti pyörivän grafiikan vaikuttavuutta.

Äänimaailma on sekin onnistunut pääosin hyvin, mutta viimeinen silaus uupuu. Adrenaliinipitoiset musiikit sopivat tapahtumiin ja huvittavalla dialogilla pönkitetty ääninäyttely on hyvää. Äänitehosteissa olisi kuitenkin hieman parantamisen varaa, sillä vaikka aseet ja räjähdykset ryskyvät kohtalaisesti, ääni saattaa paikoin pätkiä tehosteiden kasaantuessa päällekkäin. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein.

Yllättäjä

Metal Arms: Glitch in the System on kaikenkaikkiaan varsin vahva esitys kehittäjänsä osaamisesta. Tylsästä perusideasta on onnistuttu rakentamaan monipuolinen, ajattelua vaativa toimintapeli, joka jaksaa viihdyttää tuntitolkulla. Nykytrendistä poiketen pelillä on pituutta mukavasti, eikä hupi lopu yhdessä illassa. Metal Armsia voi pelata uudelleen tehtäväkohtaisesti ja pyrkiä parantamaan aikaisempaa suoritusta. Samalla voi aukaista lisää moninpelikivaa ja hyvällä porukalla Metal Arms onkin Live-tuen puutteesta huolimatta myös pätevä moninpeli.

Metal Arms on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, jos toimintahammasta kolottaa, mutta pää ei kestä enää yhtään liukuhihnatuotteena tehtyä toisen maailmansodan paukuttelua, terroristihippaa tai mitäänsanomatonta scifi-machoilua. Glitch hyppää raunioista suoraan parrasvaloihin, vaikka tekoälyn puutteet ja lievä viimeistelemättömyys estävätkin sitä kipuamasta kaikkein kirkkaimpien tähtien joukkoon.