F1 Career Challenge

Ykkösten rattiin

EA:n urheilupelit ovat jokavuotinen ilmestys pelikauppojen hyllyillä. Muutama vuosi takaperin pelijätti laajensi kattavaa tarjontaansa myös Formula 1 -maailmaan. F1 ei ole kuitenkaan saavuttanut sellaista suosiota kuin siltä ennakkoon odotettiin. Varsinkin konsolipelaajat ovat joutuneet toteamaan EA:n F1-pelit poikkeuksetta heikoiksi huonon pelattavuutensa takia. F1 2003:n sijaan EA päätti julkaista F1 Career Challenge -pelin, joka nimensä mukaisesti keskittyy formulauran luontiin.

Uramoodi omaakin mukavan uudistuksen perinteiseen yhden kauden kaavaan, sillä F1 Career Challengessa pelaaja saa neljä kautta aikaa nousta huipulle. Kaudet, jotka ulottuvat vuodesta 1999 vuoteen 2002, ovat virallisesti lisensoituja, joten mukana on kaikki oikeat kuskit, tallit ja radat kultakin vuodelta. Pelissä esiintyy jo uransa päättäneitä kuljettajia, kuten Häkkinen, Salo ja Herbert, sekä varikkoalueelta poistuneita talleja, kuten Stewart, Prost ja Benetton. Radoissa tuntuvin ero löytyy Hockenheimista, josta on sekä uusi lyhyempi että vanha pitempi versio mukana. Lisäksi vuoden 99 kisakalenterista puuttuva Indianapolis tulee luonnollisesti mukaan seuraaville kausille.

F1 Career Challengessa uranluonti alkaa lisenssitesteistä. Pelaajan on suoritettava muutama erilainen testi, jotta F1:een vaadittava superlisenssi irtoaisi. Samalla opitaan kisoissa tarvittavat perustaidot auton kontrolloinnista ohituksiin ja varikkokäynteihin.

Superlisenssin saatuaan pelaaja saa tarjouksia hieman heikommilta talleilta, jotka olisivat valmiita ottamaan nuoren lupauksen riveihinsä. Valitettavasti talli pitää valita pelkästään nimen perusteella, sillä pelaajalle ei esitetä sen kummempia tietoja tarjouksen tehneistä talleista, eikä heidän autoaankaan pääse testaamaan. Tallivalinnan jälkeen siirrytään suoraan ensimmäisen kauden alkuun, Australiaan Melbournen maisemiin.

Ennen varsinaista kisaviikonloppua pelaajalla on mahdollisuus parantaa autonsa ominaisuuksia kellottamalla kärkiaika ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa, jonka myötä mekaanikot saisivat arvokasta telemetriadataa. Nopeus pitäisi löytyä kolmen yrityksen puitteissa. Systeemi on kuitenkin hivenen outo, sillä mikäli kärkeen ei yllä, auton hyväksi ei osata tehdä mitään. Omia virityksiä voi tehdä kolmen parametrin, maavoiman, ohjausherkkyyden ja vaihdelaatikon, kohdalla. Säätövaraa ei siis ole liikaa, mutta ainakin muutokset auton asetuksissa tuntuvat selvästi.

Formulaviikonloppu konsolilla

Kisaviikonloppu kattaa yhdet harjoitukset, aika-ajot ja itse kisan. Aika-ajot ajetaan sen aikaisten sääntöjen mukaan eli radalla voi pyöriä 12 kierrosta – tosin aikaa tähän ei ole tuntia. Aika-ajosysteemin tekee varsin simppeliksi se tosiseikka, että pelaaja ei voi ajaa niin sanottuja lämmittely- ja jäähdyttelykierroksia tai kahta yritystä putkeen. Toisin sanoen pelaajalla on kolme nopeaa kierrosta käytössään; kierrokselle lähdetään maalisuoran alusta ja varikkovalikkoon palataan heti kun kierros on pulkassa. Tämä vähentää taktikointimahdollisuuksia merkittävästi. Jos kierros menee poskelleen heti ensimmäisessä mutkassa, pelaaja ei voi ajella kierrosta loppuun hissukseen ja lähteä seuraavalle kierrokselle nopeaa aikaa tavoittelemaan.

Uramoodissa ajettavat kisat ovat kirjaimellisesti tynkäkisoja. Rata kierretään kahdeksan kertaa, jonka aikana olisi tehtävä vieläpä yksi varikkokäynti. Varikolla tehtäviin toimenpiteisiin pelaajalla ei ole kontrollia: renkaat vaihdetaan, löpöä lisätään ja mahdolliset viat korjataan. Sää kuitenkin muuttuu kisojen aikana, ja pitkillä radoilla toisessa päässä voi sataa ja toisessa vallita kuiva sää, joten esimerkiksi rengasvalinta olisi mukava tehdä itse.

Hyvän kisamenestyksen myötä pelaaja kasvattaa arvostustaan formulapiireissä. Jos kausi sujuu hyvin, odotettavissa on tarjouksia paremmista talleista. MM-pisteiden ohella pelissä metsästetään myös taitopisteitä. Niitä saa kerättyä kisaviikonlopun aikana esimerkiksi tallikaverin kukistamisesta, ohituksista ja nopeimmista kierroksista. Pistetiliään voi sitten tuhlata tehokkaampaan moottoriin, uuteen vaihdelaatikkoon, varikkopimuun tai jopa täysin tuhoutumattomaan autoon. Jälkimmäisen hyöty on kuitenkin melko olematon, sillä pelin vahinkomallinnus on todella onneton. Vakavia vahinkoja pelaajan autoon ei hevillä tule, sillä rata-aitaan voi posottaa vaikka kolmeasataa menettämättä muuta kuin etusiiven.

Uramoodin ohella pelistä löytyy vain kaksi pelimuotoa: yksittäinen kisa ja moninpeli. Yksittäisessä kisassa pääsee ajamaan valittuna vuonna minkä tahansa kisan haluamallaan autolla ja kuljettajalla. Myös kisan pituuden ja käytettävät säännöt voi määrätä itse, joten uramoodin tynkäkisoihin kyllästyneillä on mahdollisuus porskuttaa vaikka täysipitkä Grand Prix. Moninpelissä voi ajaa joko vuorotellen aika-ajotyyppistä kisaa tai jaetulla ruudulla maksimissaan neljän pelaajan kesken. Moninpeliin ei saa tekoälykuskeja mukaan.

Törmäilyautot formularadalla

Valitettavasti pelin hieno lisenssi on raiskattu varsin perusteellisesti. Kisat muistuttavat enemmänkin romurallia kuin oikeaa formulakisaa. Tähän on kaksi selkeää syytä. Ensinnäkin tekoäly käyttäytyy epävarmasti eikä tarjoa tasavertaisella kalustolla kovaa vastusta. Se ei suoranaisesti aja päälle, mutta tekoälykuljettajien tekemät liikkeet ovat usein ennalta-arvaamattomia, täysin typeriä ja johtavat turhiin kolareihin. Lisäksi koneen ohjastamat formulat tekevät varsin kiihkeästi lähempää tuttavuutta keskenäänkin, minkä takia lähes joka kierroksella tallipäällikkö örisee radioon radalla tapahtuneista onnettomuuksista ja niitä seuraavista keltaisista lipuista.

Toinen vakava ongelma on pelattavuus – tai itseasiassa sen puute. Liekö ohjaus toteutettu PS2:n padin mukaan vai ovatko kehittäjät kiirehtineet muita asioita pelattavuuden edelle, mutta yhtä kaikki F1 Career Challengen pelaaminen Xboxilla on tuskaa. Auton tarkka hallinta on mahdotonta, koska tattiohjaus on aivan liian herkkä, eikä suuntaohjaimestakaan ole pelastajaksi. Yliherkkyyden takia pienikin korjausliike muuttuu helposti laitojen nuolemiseksi ja radan reunalta reunalle poukkoiluksi. Sama ongelma vaivaa myös kaasua ja jarrua. Kevyen jarrutuksen tekeminen on todella hankalaa, kun lähes olematon liipaisimen puristaminen lukitsee jarrut ja saa auton puskemaan. Vastaavasti mutkista on lähes mahdotonta tulla pehmeästi ulos, kun renkaat alkavat sutia, vaikka liipaisinta ei olisi painettu kuin muutama milli. Siitä huolimatta pyörähdykset ovat harvassa, sillä perä ei tuppaa lähtemään alta edes sadekelillä vaikka kuinka yrittäisi. Auton ajettavuutta voi hivenen parantaa onnistuneilla säädöillä, mutta pelin överiksi vedetty arcademaisuus on aina läsnä, eikä EA:n viimeisin F1-viritelmä koskaan tunnu oikealta formulapeliltä.

Oli peli pelillisesti miten huono tahansa, yksi asia yhdistää EA:n useimpia urheilupelejä: ne ovat teknisesti hyvin toteutettuja. Valitettavasti F1 Career Challenge ei saa ihailijoita edes pelkän grafiikan perään kuolaavilta. Paria ihan mukavaa heijastus- ja savutehostetta lukuun ottamatta peli on todella ruma. Tekstuurit ovat kuin PSOnelta ja polygoneissa on säästelty niin paljon kuin säästellä nykypelissä voi. Tämä tekee rataympäristöistä kalpean näköisiä, eikä asiaa paranna tiettyjen objektien selvä pop-up tai tahmainen ruudunpäivitys. Lisäksi peli on yksi sahalaitaisimmista Xbox-peleistä koskaan. Kun kaikki nämä summataan yhteen, kyseessä ei ole pelkästään ruma peli, vaan grafiikka myös vaikeuttaa pelaamista. Alhaisen ruudunpäivityksen takia reagointi nopeasti vaihtuviin tilanteisiin on hankalaa ja sahalaitaisuus vaikeuttaa kuvakulmasta riippumatta mutkien hahmottamista.

Äänetkään eivät jätä sijaa kehuille. Musiikit ovat vielä siedettävät, mutta muu äänimaailma on kuin kymmenen vuotta vanhasta ilmaispelistä. Erilaisia ääniä on todella vähän ja kaikki ovat epäluonnollisen kuuloisia. Pahimpana kuulonsärkijänä toimii itse formuloiden ulina, joka suorastaan repii korvat riekaleiksi. En väitä, että formuloiden äänet oikeastikaan miellyttäviä olisivat, mutta monia muita formulapelejä pelanneena voin sanoa, että F1 Career Challenge on hirveän kuuloista ininää. Lisäksi moottorin äänestä ei voi juuri mitenkään päätellä auton kierrosnopeuksia, vaan moottori käy tasaisesti liian korkealta.

Hyvä idea, surkea toteutus

F1 Career Challenge kuuluu niihin peleihin, joissa olisi ollut ideoiden puolesta potentiaalia vaikka pelityypin kärkeen asti, mutta joita ei ole siunattu osaavilla kehittäjillä. Kohtalainen uramoodi on käytännössä F1 Career Challengen ainoa ominaisuus neljä kautta kattavan F1-lisenssin ohella, joka ei saa giljotiinituomiota. Peli kaatuu samoihin pelattavuuden puutteisiin, jotka ovat vaivanneet EA:n konsoliformuloita alusta asti. Lisäksi pelin tekninen toteutus on paikoin jopa huonompaa kuin edeltäjissään.

F1 Career Challengesta jäi sellainen jälkimaku, että EA on antanut jälleen kerran miljoonalisenssinsä pelinkehityksen aakkosia opettelevalle kehitystiimille, jolla ei ole ollut riittävästi kokemusta, taitoa ja aikaa muuttaa hyviä ideoita toimivaksi peliksi. Xbox on edelleen ilman hyvää, virallista formulapeliä, ja valitettavasti sellaista ei taida olla lähitulevaisuudessakaan luvassa, sillä Sony on ostanut yksinoikeuden F1-lisenssiin vuoteen 2006 asti. F1 Career Challenge on nolo loppu EA:n formulakokeiluille ja kovimpien formulafanienkin kannattaa jättää se omaan arvoonsa.