V-Rally 3

Uraputkessa

Xboxin omistajat ovat päässeet nauttimaan jo useista hyvistä ajopeleistä, eikä pelityypin ystäviä jätetä uutuuksitta jatkossakaan. Eden Studiosin kehittämä ja Atarin julkaisema V-Rally 3 ilmestyi Sonyn PlayStation 2:lle viime vuoden lopulla, ja alkuvuodesta 2003 mukavasti menestynyt rallipeli kääntyi myös Microsoftin Xboxille ja Nintendon GameCubelle. Xbox- ja Cube-käännöksiin Atari lupaili parannuksia PS2-version huonoimpaan ominaisuuteen eli epätarkkaan pelattavuuteen, mutta miten Eden Studios on onnistunut lupauksien toteutuksessa? Kestääkö V-Rally 3:n Xbox-versio maaliin asti RalliSport Challengen ja Colin McRae Rally 3:n puristuksessa?

V-Rally 3 on kerännyt suurimmat kiitokset hyvästä uramoodistaan, eikä turhaan. Colin McRae Rally 3:n rajoittuneeseen uramoodiin nähden V-Rally 3 on kuin taivaanlahja. Pelaaja aloittaa 2,0-litraisten mestaruuteen tähtäävän ralliuransa luomalla itselleen oman ajolisenssin, joka sisältää kuskin nimen, kansallisuuden ynnä muuta sellaista, ja jatkaa siitä omaan pikku toimistoonsa. Toimistossa pelaaja voi seurata omaa menestystään, tiirailla eri luokkien tilastoja ja tarkistaa sähköpostinsa, jonne ilmestyy tarjouksia eri talleilta, uutisia uutistoimistoilta ja satunnaisesti myös herjoja pahimmilta kilpakumppaneilta. Ensimmäiset tarjoukset tulevat luonnollisesti niiltä rallimaailman kääpiöiltä, 1,6-litraisia etuvetoja ajattavilta vähävaraisilta, huonosti menestyneiltä talleilta, jotka etsivät tulevaisuuden lupauksia riveihinsä. Aina ennen kuin pelaaja pääsee allekirjoittamaan sopimuksen tallin kanssa, on tallin tarjoama testisessio ajettava kunnialla läpi. Jos tarjouksia on tullut useampia, mahdollistaa tämä käytäntö myös vertailun eri autojen välillä, joten pelaajan ei tarvitse niin sanotusti ostaa sikaa säkissä.

Kun nimi on sopimuksessa, on aika siirtyä itse mestaruussarjaan. 1,6-litraisten kohdalla tämä tarkoittaa sarjaa, jossa ajetaan neljä kisaa ja kerätään mahdollisimman paljon pisteitä. Neljän kisan jälkeen suurimman pistepotin saalistanut kruunataan sarjan mestariksi. Sopimuksen yhteydessä talli antaa pelaajalle tietyn päämäärän, johon sillä kaudella olisi yllettävä. Jos menestys ei ole sen mukaista, jatkosopimusta tai parempaa tallipaikkaa on turha odottaa. Menestyminen pikku luokassa ei kuitenkaan ole kovinkaan vaikeaa kunhan malttaa pysyä tiellä. Ilman suurempia haavereita paikka pari osakilpailua pitemmästä 2,0-litraisten luokasta aukeaa useimmiten jo ensimmäisen tai viimeistään toisen kauden jälkeen. Nelivetoisilla autoilla menestyminen vaatii jo huomattavasti enemmän työtä, sillä kilpakumppanit ajavat turhaan tehoja säästelemättä ja vastaavaan vauhtiin yltäminen sisältää aina ulosajon riskin. Suuremmassa luokassa voittojen saalistaminen on aluksi lähes mahdottoman tuntuista ja jopa tallin tavoitteen kanssa voi olla tekemistä, vaikka se ei olisikaan mikään järin korkea.

Kilin kolin V-Rally

Vahinkomallinnus on hitusen ankarampi kuin rallipeleissä yleensä, joten kovin moneen kolhuun ei uramoodissa ole varaa, jos haluaa pysyä mestaruustaistossa mukana. Jo yksi nokkakolari kovassa vauhdissa saa auton nilkuttamaan ja kielekkeeltä putoaminen tarkoittaa välitöntä keskeytystä. Vahingot myös näkyvät autossa pellin vääntymisenä, ikkunoiden särkymisenä ja osien irtoiluna. Osakilpailuissa huoltoalue on aina kahden erikoiskokeen välein. Auton korjaamiseen on varattu aikaa 30 minuuttia ja toisin kuin CMR3:ssa, pelaajan on itse päätettävä, mitä autosta korjataan. Jos kaikkea ei ehditä korjata, joutuu seuraaville pätkille osittain rikkinäisellä autolla, mikä näkyy kellossa. Huoltoalueella voi myös tarkastella tulevien etappien tietoja ja virittää autoa melko monipuolisilla valinnoilla. Pelaaja voi valita esimerkiksi käytettävän rengastyypin, renkaiden ilmanpaineet, ajokorkeuden, jousituksen kovuuden, jarrujen tasapainon ja paljon muuta.

Uramoodissa on myös hieman roolipelityyppisiä elementtejä, joita ei autopeleissä yleensä nähdä. Hyvällä ajomenestyksellä on selvä vaikutus tiimiin, sillä se parantaa tiimin työmoraalia, mikä lyhentää esimerkiksi auton korjausaikoja. Lisäksi pelaaja saa autoonsa enemmän tehoa tiimin budjetin kasvaessa ja kerää uran edetessä lisää arvostusta ja kokemusta, mikä helpottaa parempien tallipaikkojen löytämistä. Jos ajosuoritukset ovat heikkoja, se luonnollisesti näkyy koko tiimissä ja pelaajan arvostuksessa.

V-Rally 3:n keskittyessä kattavaan uramoodiin muut pelimuodot ovat jääneet selvästi vähemmälle. Pelistä löytyy uramoodin lisäksi vain kaksi muuta pelimuotoa: monista muista peleistä tuttu kelloa vastaan kisailu yksittäisillä erikoiskokeilla ja haastemoodi. Haastemoodissa idea on ajaa jokaisen haastekisan sisältämät erikoiskokeet mahdollisimman nopeasti, jotta kokonaisaika painuisi seuraavaan haasteeseen oikeuttavan ajan alle. Haasteet alkavat todella helposta ja vaikeutuvat mitä pitemmälle pelaaja etenee. Alun haasteet ovat määrätyllä autolla ajettavia, mutta myöhemmin luvassa on esimerkiksi rengasvalmistaja Pirellin haastekisa, jossa voi valita muutamasta eri autosta mieleisensä. Samalla kun haasteet vaikeutuvat, mukaan tulee myös enemmän erikoiskokeita, joten myöhempiä haasteita ei läpäistä ihan hetkessä. Sekä kelloa vastaan kisailu että haastemoodi tukevat maksimissaan neljän pelaajan moninpeliä.

Rallipelien uusi kuningas?

Varsinkin uramoodinsa puolesta V-Rally 3 vaikuttaa lähes täydelliseltä rallipeliltä, mutta onko se sitä? Valitettavasti ei. Peli ei sisällä virallista lisenssiä, joten noin 30 pelistä löytyvää tekoälykuskia, jotka jakautuvat puoliksi 1,6-litraisten ja 2,0-litraisten autojen sarjaan, ovat keksittyjä. Radatkaan eivät ole tarkkoja kopioita oikeasta WRC-luokasta, vaikka mukana ovatkin Afrikka, Saksa, Suomi, Ruotsi, Ranska ja Englanti. Jokaisen osakilpailun perusolemus on kuitenkin melko totuuden mukainen. Suomessa on vauhdikkaita pikataipaleita, Ruotsissa lumen peittämiä metsämaisemia ja Ranskassa kapeita asfalttietappeja. Ainoa miinus ratapuolelta tulee turhan lyhyistä erikoiskokeista ja niiden vähäisestä määrästä: viisi EK:ta per osakilpailu. Autot ovat sentään uskollisia esikuvilleen ja pelistä löytyvät kaikki tunnetuimmat merkit Ford Focuksesta pikku Opeliin. Myös CMR3:sta uupunut Peugeot 206 on onneksi mukana. Eroja autojen välillä on jonkin verran, mikä parantaa uudelleenpeluuarvoa yhdessä erikoiskokeiden vaihtelevien sääolosuhteiden ja ajosuuntien kanssa.

Jos aidon WRC-lisenssin puuttuminen ei vielä pahemmin haittaa, pelattavuuden puutteita ei kukaan voi katsoa läpi sormien. Vaikka peli onkin Xboxilla pelattavampi kuin PS2:lla, on ralliautojen ohjaamisessa edelleen vakavia puutteita. Ajotuntuma ontuu varsinkin asfaltilla, ja vaikka ohjausherkkyyden säätäisi minimiin, autot tuntuvat kääntyvän silti turhan ärhäkästi. Pahin ongelma on kuitenkin se, miten fysiikkamoottori toimii, kun pyörät eivät ole tukevasti tien pinnassa. Ilmalennoissa auto käyttäytyy täysin ennalta arvaamattomasti ja alastulo saattaa heittää varomattoman kuskin suin päin pöpelikköön. Myös radanvarsilla olevat pienet pomput voivat aiheuttaa yllättäviä tilanteita, kun auto hyppääkin yhtäkkiä yhden pyörän varaan ja lipuu siitä metsään aivan kuin painovoimaa ei olisi nimeksikään.

Ongelmaa pahentaa onneton kartanlukija, joka myöhästelee siellä sun täällä ja jättää varoittamatta monista varoittamisen arvoisista vaaroista. Kartanlukijan äänensävy myös vaihtelee eri nuottien kohdalla häiritsevästi. Muutoin äänimaailma on ihan kohtalaisen kuuloinen: autot ärjyvät matalammalta kuin CMR3:ssa ja kaikki kolahdukset sekä ympäristöjen äänet ovat selvästi kuultavissa. Valikkomusiikit tosin ovat hieman halvan kuuloisia, mutta saahan ne pois päältä, jos ne käyvät hermoille. Omia soittolistoja peli ei valitettavasti tue.

Graafisesti V-Rally 3 ei säväytä. Automallit, joskaan eivät heijasta ympäristöään laisinkaan, ovat yhdessä sääefektien kanssa kivannäköisiä, mutta tekstuurit ja ratojen varsilla olevat puut, katsojat, talot ynnä muut ovat kaukana Xbox-pelien nykytasosta. Grafiikassa on lisäksi havaittavissa lievää sahalaitaisuutta ja värinää, eikä paikoin silmäänpistävältä pop-up-ilmiöltäkään voi välttyä. PlayStation 2 -versiota riivanneet ruudunpäivitysongelmat ovat kuitenkin nyt historiaa, joten ei Eden aivan kieli poskella peliä ole kääntänyt. Mutta parempaankin Xboxilla olisi ollut rahkeita.

Pelattavuudella pilattu helmi

V-Rally 3 lupaa ralliuraa ja sitä se myös tarjoaa paremmin kuin yksikään muu pelaamani rallipeli. Uramoodi on epälineaarinen ja syvä, se on pitkäikäinen ja omaa kohtalaisen uudelleenpeluuarvon, se on aloittelijalle riittävän helppo ja kokeneille kuskeille riittävän haastava. Valitettavasti Atarin lupaukset paremmasta pelattavuudesta eivät ole toteutuneet täysin, vaikka lievää muutosta parempaan onkin tapahtunut. Pelattavuus on ylivoimaisesti pelin huonoin ominaisuus ja se kyllä verottaa pelin saamaa arvosanaa tuntuvasti. Paremmalla ajotuntumalla tämän pelin voisi huoletta kruunata tämän hetken parhaaksi rallipeliksi, mutta tällaisenaan rallipelifanien kannattaa miettiä tarkkaan, sijoittaako rahansa V-Rally 3:een, vai turvautuuko kenties Codemastersin tutun ja turvallisen Colin McRae Rally -sarjan neljänteen osaan.