Pelin ideana on ajaa mahdollisimman kovaa kohti vastaantulevaa liikennettä ja selviytyä maaliin ennen kilpakumppaneita. Tämä kuulostaa ehkä suhteellisen standardilta perustavaralta, mutta tekijät ovat lisänneet mukaan muutamia hauskoja ominaisuuksia: ensinnäkin ruudulla on eräänlainen mittari, joka täyttyy näyttävän ajon ja etenkin näyttävien kolareiden seurauksena. Kun mittarin saa täyteen, niin se on vapaasti käytettävissä mihin ikinä haluaakaan. Ainoa tapa täyttää mittari on siis kolaroida silmittömästi ja vaikka se onkin todella houkuttelevaa puuhaa, ruudun ylälaidassa tikittävä kello takaa sen, että pelaajan on jatkuvasti tasapainoteltava kolareiden ja ajan välillä -- tietyt checkpointit pitää nimittäin suorittaa aikarajan puitteissa, jotta pelissä haluaa eteenpäin.
Autoja on alussa neljä erilaista, joista kaikki ovat tietojen mukaan aika lailla identtisiä menopelejä, eikä niitä voi viritellä eikä säätää muutenkaan. Ratoja on kaikkiaan noin tusinan verran ja ne sijoittuvat Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin kaikennäköisiin ja -kokoisiin suurkaupunkeihin. Yksinpelin lisäksi myös jaetun ruudun kaksinpeli on laitettu mukaan.
Burnout ei ehkä ole edellisen idean pohjalta kaikkein mielenkiintoisimmalta kuulostava tai mitenkään uudistava peli, mutta peliä itse enemmän pelanneet voivat varmasti vahvistaa, että kyseessä on erittäin addiktiivinen kokemus. Itse olen kokeillut PS2-versiota vain ohimennen, joten en osaa sanoa siitä sen enempää, mutta joskus tulevaisuudessa haluan varmasti kokea Burnoutin kaahailua hieman enemmän. Jos siis et ole itse pelannut PlayStation 2-versiota ja olet suuri autopelien ystävä etkä hae peleiltäsi liikaa realismia, Burnout on juuri sinun valintasi GameCuben Euroopan julkaisun yhteydessä. Se on erittäin hyvä veto Acclaimilta, ja jään innolla odottamaan, miten Cube-versio otetaan vastaan suuren yleisön suunnalta.
Ruutukaappauksia:
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja