Evil Dead: Regeneration

Kauhukomedian saralla loistaneet Evil Dead -sarjan elokuvat ovat syystäkin nousseet kulttisuosioon. Melko vakavalla pohjalla aloitettu sarja on mennyt edetessään aina vain lähemmäs camp-viihdettä, mikä on ollut rohkea veto ohjaajana ja käsikirjoittajana toimivalta Sam Raimilta. Evil Deadin virtuaaliversiot ovat onneksi aina keskittyneet sarjan komediapuoleen unohtamatta tietenkään muuta herkkua. Sanomattakin lienee selvää, että Evil Dead -sankari Ash pääsee jälleen lahtaamaan mörköjä oikean käden paikalla olevalla moottorisahalla ja vasurissa komeilevalla haulikolla. Tämä on monelle Evil Dead -fanille jo tarpeeksi hyvä syy ostaa peli, mutta miten Pekka Peruspelaaja on huomioitu?


Faneilta faneille

Evil Dead: Regeneration on puhdas aivot narikkaan -tyylinen toimintapeli. Pelaajan eteen törkätään läjäpäin eläviä kuolleita, jotka sankari Ashin tulisi toimittaa päiviltään. Aluksi pelaajalla on käytössään vain pistooli örkkilahtaukseen, mutta asevarasto laajenee pikku hiljaa kattamaan haulikon, liekinheittimen ja raketinlaukaisimen kaltaisia paukkurautoja unohtamatta tietenkään moottorisahaa. Monipuolisuutta toimintaan tuo combo-systeemi, jonka avulla vastaantulevia hirviöitä saa pään mitan lyhyemmiksi muutamalla napin painalluksella. Mallia toimintaan on selkeästi haettu Electronic Artsin onnistuneista The Lord of the Rings -peleistä, jotka loistivat hack 'n slashin saralla. Parhaimmillaan toiminta on yhtä näyttävää kuin Sormusten herran virtuaaliversioissa, joskaan lahdattavaa ei vilistä yhtä paljon ruudulla. Siltikin Evil Dead on pelattavuuden osalta paljon velkaa edellä mainitulle: combo-systeemin ohella eläville kuolleille suoritettavat lopetusliikkeet on apinoitu lähes sellaisenaan Taru Sormusten Herrasta -peleistä.

Vaikkei toiminta kuulostakaan kovin omaperäiseltä, peli jaksaa silti viihdyttää pidemmän aikaa. Tästä kiitos kuuluu loistavalle juonelle ja erinomaiselle fiilikselle. Elokuvien henki on pystytty siirtämään yllättävän kivuttomasti pelimaailmaan kattaen niin audiovisuaalisen tyylin kuin myös hahmot. Vielä kun Bruce Campbell on saatu pääroolissa keikkuvan Ashin ääninäyttelijäksi laukomaan sankarin one-linereitä tyyliin "I eat evil for breakfast and danger for dinner", Evil Dead -fanit hierovat varmasti tyytyväisinä karvaisia käsiään.

Evil Dead: Regeneration on parhaimmillaan pelin alkuvaiheessa, jolloin camp-henkisistä ideoista jaksaa vielä repiä huumoria. Esimerkiksi uskomattoman ärsyttävälle kääpiölle, joka ei osaa pitää suutaan kiinni, ei voi olla hymähtelemättä. Toisaalta huumorin ohella peli pitää koukussaan hienon asearsenaalin avulla: aivottomia eläviä kuolleita on viihdyttävää toimittaa päiviltä erilaisten aseyhdistelmien avulla. Valitettavasti nämä koukut eivät jaksa pitää otteessaan aivan loppuun asti. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen pelikokemus pysyy pitkälti samanlaisena, ja läpipeluu alkaa tuntua putkijuoksulta. Tämä johtuu siitä, ettei aseiden joukosta löydy muutamaa paukkurautaa enempää, eikä tasosuunnittelu ole loppuvaiheessa alun tasolla. Esimerkiksi viihdyttävät hautausmaa- ja viemäritasot korvautuvat loppua kohti sieluttomilla suo- ja satamakentillä. Mikäli kokonaisuuden hiontaan olisi käytetty enemmän aikaa, olisi Evil Dead: Regeneration epäilemättä camp-pelien aatelia.


Turhan keskiverto

Graafiselta otteeltaan Evil Deadin virtuaaliversio on yllättävän nätti. Hieman kliininen ja sarjakuvamainen ote sopii hyvin pelin luonteeseen, vaikka ruudulla vilistääkin keskivertoa rumempia eläviä kuolleita. Erityisesti upean näköiset välianimaatiot ansaitsevat kiitoksen. Elokuvistakin tutut hieman liioitellut eleet toimivat yhtä hyvin TV-ruudulla kuin valkokankaalla, mikä varmasti miellyttää sarjan ystäviä. Äänimaailman osalta ei olla ylletty grafiikan tasolle, mutta tulos on perusvarmaa. Ääninäyttely on onnistunutta ja musiikki sopii hyvin teemaan. Kotiteatterin omistajia vielä hellitään erinomaisella Dolby Pro Logic II -tuella, joten äänimaailmaa ei voi moittia huonoksi.

Evil Dead: Regeneration on keskiverto toimintapeli, joka ei alun fiilistelyjen jälkeen jaksa innostaa kovinkaan paljon. Siltikin peliä on suositeltava Evil Dead -faneille pienelle varauksella, sillä välillä sohvan pohjalla saa nauraa itsensä kipeäksi onnistuneen huumorin ansiosta. Käännöstyö elokuvista peliksi on siis onnistunut, vaikkei Regeneration kohdalla voida puhua mestariteoksesta. Ennemmin kyseessä hiomaton timantti, joka olisi tarvinnut muutaman kuukauden lisää kehitysaikaa.