Kirjoittaja
Kanis
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille!Peli vaatii toimiakseen USB-mikrofonit. Peli tukee EyeToy-kameraa.Kappalelista
London Studiosin kehittämä SingStar-karaokepelisarja
on ollut yksi pelimaailman piristysruiskeista PlayStation 2:lla.
Tanssimattopelien ohella mikrofoniin laulaminen tarjoaa jälleen jotain
uutta vanhoihin kaavoihin, ja peliohjaimia karsastavatkin on helppo
saada venyttämään äänijänteitään. SingStar Pop
muistuttaa kovasti kahta edeltäjäänsä, joskin muutamia muutoksia on
tehty. Mikäli pelin perusperiaatteet eivät ole kuitenkaan ennestään
tutut, kannattaa vilkaista ensimmäisen SingStarin arvostelu.
Nimensä mukaisesti SingStar Pop tarjoaa ennen kaikkea tuoretta poppia MTV:n musiikkilistoilta. Mukana on niin Avril Lavignea, Black Eyed Peasia, Jamelieta kuin myös Beyoncea. Yhteensä paketti kattaa 30 kipaletta, joten SingStar-sarjan kappalevalikoima lähentelee jo sataa. Suomalaisittain iloisena valopilkkuna voidaan pitää Annien esittämä Heartbeat-kappaletta, jonka musiikkivideo on kuvattu Helsingin keskustan maisemissa. Kahteen edelliseen SingStarin verrattuna musiikki on yksipuolisempaa, joskin pop-diggarit voivat saada paketista aiempia osia enemmän irti. Hieman erossa yleisestä linjasta on vain muutama kappale, joista esimerkkinä mainittakoon Sister Sledgen We Are Family, Steppenwolfin Born To Be Wild ja Marilyn Mansonin Personal Jesus.
Uutuudet vähissä
SingStar Popin tärkeimpänä uudistuksena voidaan pitää niin sanottua Rap Score -mittaria. Osassa kappaleita on nimittäin räppäysosuuksia, joissa pelaajan tulisi pysyä lontooksi laulavan kaverin kelkassa. Valitettavasti suomalaisella tankeroenglannilla räppiosuudet taittuvat melko kehnosti, eikä riimittely tunnu herkulta. Vielä suomeksi tällainen menisi, mutta englanniksi homma tuntuu vain ärsyttävältä. Onneksi uusi ominaisuus ei pilaa peliä pahemmin, sillä räppäysosuuksia on pelissä loppujen lopuksi melko vähän.
Toinen ja onneksi myös parempi uutuus on Medley-pelitila. Siinä on koottu yhteen useiden eri kappaleiden parhaat palat, jotka lauletaan lyhyissä osissa peräkkäin. Ehdottomasti miellyttävintä kyseisessä pelimoodissa on, että se kerää tietyn tyylilajin kappaleet yhteen. Esimerkiksi vanhoille hiteille on miksattu oma raitansa ja uudemmille naisenergiaa pursuaville ralleille omansa. Tällä tavoin peliin on helppo päästä sisään, ja kappalevalintakin on sukkelampi tietystä tyylilajista pitävälle. Lisäksi paketissa on muutamia pienempiä uutuuksia, joista mainittakoon uudistetut menugrafiikat ja edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti paremmin toimiva kappaleen satunnainen valinta. Samaten kehitystä on tapahtunut kappaleiden uusinnoissa, joissa omaa lauluaan voi viritellä useammilla tavoilla.
Näitä muutamaa uutuutta lukuun ottamatta SingStar Pop on hyvin samanlainen paketti kuin kaksi edeltäjäänsä. Esimerkiksi SingStar Partyn tavoin levyn vaihto onnistuu yksinkertaisesti select-painiketta painamalla. Valitettavasti myös takapakkia on tehty, sillä alkuperäisversiossa mukana ollut uramoodi loistaa poissaolollaan, eikä videolla laulavien artistien äänenvoimakkuuteen voi vaikuttaa. Toisaalta nämä eivät liene monille suuria ongelmia, sillä SingStar tunnetaan ehkäpä parhaiten nuorten aikuisten moninpelihubana.
Karvasta kalkkia
SingStar Pop ei toimi yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Pelisarjan edetessä jo kolmanteen osaansa olisi odottanut aidosti konkreettisia muutoksia. Räppäysosuudet eivät valitettavasti toimi, eikä Medley tarjoa kovin suurta muutosta edeltäjiin nähden. Toki myönnettäköön, että SingStarin kaava on melkoisen hyvin kohdallaan: duettoja löytyy uusimmastakin versiosta ja moninpelaamisen kannalta karaoke on sellaista, mitä muut pelisarjat eivät pysty ainakaan yhtä laadukkaasti tarjoamaan. Hieman halpa maku paketista kuitenkin jää, sillä alkuperäisversioon sisällytettyjä hyviä ominaisuuksia on karsittu.
SingStar Popin ympärillä pätee sama virsi kuin aiempien osien kohdalla: kappalevalikoima on syytä tarkistaa ennen ostopäätöksen tekoa. Yleisenä ohjenuorana kuitenkin sanottakoon, että mikäli MTV:n pop-listahitit maistuvat, kolmas SingStar on varmasti hyvä valinta. Muille meininki voi tuntua liian kaavamaiselta.
Nimensä mukaisesti SingStar Pop tarjoaa ennen kaikkea tuoretta poppia MTV:n musiikkilistoilta. Mukana on niin Avril Lavignea, Black Eyed Peasia, Jamelieta kuin myös Beyoncea. Yhteensä paketti kattaa 30 kipaletta, joten SingStar-sarjan kappalevalikoima lähentelee jo sataa. Suomalaisittain iloisena valopilkkuna voidaan pitää Annien esittämä Heartbeat-kappaletta, jonka musiikkivideo on kuvattu Helsingin keskustan maisemissa. Kahteen edelliseen SingStarin verrattuna musiikki on yksipuolisempaa, joskin pop-diggarit voivat saada paketista aiempia osia enemmän irti. Hieman erossa yleisestä linjasta on vain muutama kappale, joista esimerkkinä mainittakoon Sister Sledgen We Are Family, Steppenwolfin Born To Be Wild ja Marilyn Mansonin Personal Jesus.
Uutuudet vähissä
SingStar Popin tärkeimpänä uudistuksena voidaan pitää niin sanottua Rap Score -mittaria. Osassa kappaleita on nimittäin räppäysosuuksia, joissa pelaajan tulisi pysyä lontooksi laulavan kaverin kelkassa. Valitettavasti suomalaisella tankeroenglannilla räppiosuudet taittuvat melko kehnosti, eikä riimittely tunnu herkulta. Vielä suomeksi tällainen menisi, mutta englanniksi homma tuntuu vain ärsyttävältä. Onneksi uusi ominaisuus ei pilaa peliä pahemmin, sillä räppäysosuuksia on pelissä loppujen lopuksi melko vähän.
Toinen ja onneksi myös parempi uutuus on Medley-pelitila. Siinä on koottu yhteen useiden eri kappaleiden parhaat palat, jotka lauletaan lyhyissä osissa peräkkäin. Ehdottomasti miellyttävintä kyseisessä pelimoodissa on, että se kerää tietyn tyylilajin kappaleet yhteen. Esimerkiksi vanhoille hiteille on miksattu oma raitansa ja uudemmille naisenergiaa pursuaville ralleille omansa. Tällä tavoin peliin on helppo päästä sisään, ja kappalevalintakin on sukkelampi tietystä tyylilajista pitävälle. Lisäksi paketissa on muutamia pienempiä uutuuksia, joista mainittakoon uudistetut menugrafiikat ja edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti paremmin toimiva kappaleen satunnainen valinta. Samaten kehitystä on tapahtunut kappaleiden uusinnoissa, joissa omaa lauluaan voi viritellä useammilla tavoilla.
Näitä muutamaa uutuutta lukuun ottamatta SingStar Pop on hyvin samanlainen paketti kuin kaksi edeltäjäänsä. Esimerkiksi SingStar Partyn tavoin levyn vaihto onnistuu yksinkertaisesti select-painiketta painamalla. Valitettavasti myös takapakkia on tehty, sillä alkuperäisversiossa mukana ollut uramoodi loistaa poissaolollaan, eikä videolla laulavien artistien äänenvoimakkuuteen voi vaikuttaa. Toisaalta nämä eivät liene monille suuria ongelmia, sillä SingStar tunnetaan ehkäpä parhaiten nuorten aikuisten moninpelihubana.
Karvasta kalkkia
SingStar Pop ei toimi yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Pelisarjan edetessä jo kolmanteen osaansa olisi odottanut aidosti konkreettisia muutoksia. Räppäysosuudet eivät valitettavasti toimi, eikä Medley tarjoa kovin suurta muutosta edeltäjiin nähden. Toki myönnettäköön, että SingStarin kaava on melkoisen hyvin kohdallaan: duettoja löytyy uusimmastakin versiosta ja moninpelaamisen kannalta karaoke on sellaista, mitä muut pelisarjat eivät pysty ainakaan yhtä laadukkaasti tarjoamaan. Hieman halpa maku paketista kuitenkin jää, sillä alkuperäisversioon sisällytettyjä hyviä ominaisuuksia on karsittu.
SingStar Popin ympärillä pätee sama virsi kuin aiempien osien kohdalla: kappalevalikoima on syytä tarkistaa ennen ostopäätöksen tekoa. Yleisenä ohjenuorana kuitenkin sanottakoon, että mikäli MTV:n pop-listahitit maistuvat, kolmas SingStar on varmasti hyvä valinta. Muille meininki voi tuntua liian kaavamaiselta.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja