Paranormaaleista ilmiöistä,
ufoista ja salaliitoista kertova X-Files, eli Salaiset kansiot, on
kiistämättä yksi 90-luvun merkittävimpiä TV-tuotoksia. Suomenkin
televisiossa kansioita on auottu jopa uusintoina, joten lienee
aiheellista tutustua sarjaan perustuvaan peliin, The X Files - Resist
or Serve.
Peli tarjoillaan hyvin paljon Salaisten kansioiden useampiosaisten tarinoiden tyyliin, se jopa koostuu kolmesta "jaksosta", aivan kuten sarjan tarinoiden parhaimmisto. Ääninäyttelijöiksi on saatu ihan oikeat Mulder ja Scully, eli David Duchovny ja Gillian Anderson. Mukana on myös FBI:n varakuningas Skinner sekä suosikkipahikset Alex Krycek ja Tupakkamies. Musiikista vastaa tuttuun tyyliin Mark Snow ja pelin käsikirjoituksen on kehittänyt pari Kansioiden jaksoakin kirjoitellut Tom Schnauz.
Jokaisen kolmesta jaksosta voi pelata joko Mulderina tai Scullyna. Eroa on muutakin kuin hahmon ääni, sillä suurimman osan ajasta agentit ovat tutkailemassa maisemia tahoillaan, ja monet juonenkäänteet aukenevat täysin vasta kun on nähnyt mitä Scullylle tapahtui esimerkiksi sillä aikaa, kun Mulder tutkiskeli omituisen autiota ruokapaikkaa...
Älä luota keneenkään
Sitten alkaa valittaminen.
Viimevuotiseksi peliksi grafiikka on ihmeen palikkamaista. Mulderin, Scullyn ja muut vakiohahmot kyllä tunnistaa, mutta jälki on kuin ala-astelaisten puuveistostunnilta. Miljööt eivät ole juuri sen kummempia, minkä lisäksi ilmeisesti koko Yhdysvalloista on sähköt poikki, tai sitten säästösyistä rakennuksiin ei ole asennettu valokatkaisimia, sillä joka paikassa on pirun pimeää. Joskus tämä on perusteltua, mutta esimerkiksi huipputeknologian tutkimuskeskuksessa luulisi työntekijöidenkin tykkäävän, jos työhuoneissa ja käytävillä ei jatkuvasti tarvitsisi kompastella pimeässä.
Toinen ruikutuksen aihe on kiinteät kamerakulmat. Todistettavasti tämä ei ihan joka kerta ole ongelma, mutta toteutus vaatisi huomattavasti enemmän suunnittelua kuin mitä tässä pelissä siihen on uhrattu. Monesti kamera laahaa maata ja sankari kirmailee jossain umpipimeässä nurkassa pensaiden katveessa ja kolmen zombien ympäröimänä. Itse kukin voi kuvitella, miten mieltäylentävää tuollaisessa tilanteessa on joko tapella tai paeta.
Usein kuvakulma myös vaihtuu täysin odottamattomasti. Erityisen riemastuttavaa tämä on kolme metriä kanttiinsa kokoisessa huoneessa, jossa yhtä nurkkaa ei näe koskaan ja josta poistuessa (tai sitä yrittäessä) kameran siirtymispiste on juuri oven edessä. Kun siis huone on tutkittu ja sieltä olisi tarkoitus päästä ulos, kävellään ovelle, kamera vaihtaa paikkaa ja sitten kävelläänkin yhtäkkiä poispäin ovelta. Kiitos pelisuunnittelijoille, tällaista potutusta en pelatessa olekaan pitkään aikaan onnistunut kokemaan.
Kamerakulmien lisäksi peliverkkareiden repeilyä aiheuttavat pitkin poikin lattioita ripotellut esineet kuten tuolit, pahvilaatikot, karkkiautomaatit ja milloin mitkäkin. Liikuteltavuudeltaan nämä ovat peruskallion luokkaa, mikä ei ole kovin mukavaa varsinkaan, kun vastaan hyppää joku pelin pomoista. Pomotappelut ovatkin ihan oma riemunsa, ja niissä menestyminen vaatii kärsivällisyyttä, neuvokkuutta ja mielellään läpipeluuohjeet.
Vastusta tai palvele
Peli on paikoin turhauttavan vaikea. Vaikka ongelmat ovatkin käytännössä kaikki mallia "etsi avain ja avaa ovi", noiden avainten löytäminen on kamerakulmien takia välillä lähes mahdotonta. Helpotusta tuo taskulamppu, joka ilmeisen etunsa (eli pimeiden käytävien valaiseminen) lisäksi myös paljastaa kätketyt esineet. Esineet on kätketty niinkin vaikeisiin paikkoihin kuin pöytien kulmille tai hyllyille, mutta ilman taskulamppua niitä ei - onnettomasta grafiikasta johtuen - useinkaan huomaa. Lisäksi esineen haltuun saamiseksi täytyy olla millilleen oikeassa paikassa. Oikeassa paikassa seistessä alakulmaan ilmestyy pyörivä X-kirjain, mutta se ilmestyy pienellä viiveellä, joten oikean paikan ohi on äärimmäisen helppo kävellä.
Pomotappelut ovat käsittämättömien ratkaisutapojensa lisäksi myös monesti aivan liian tappavia. Itse luovutin nopeasti ja totesin, että Cheat-koodien käyttäminen tekee pelaamisesta paljon miellyttävämpää. Ainakin niillä pääsee edes jotenkin eteenpäin. Haavoittumattomuuskaan ei suojele ihan kaikilta törttöilyiltä, mutta onneksi tappeluiden lisäksi äkkikuolemia on vain muutamassa paikassa. Silti kannattaa tallentaa aina kun vain mahdollista.
Tappelemisen ja esineiden etsimisen lisäksi pelissä on mukana myös ruumiinavausosio, jossa Scully pääsee kaivelemaan zombie-raatojen sisuskaluja. Patologianlaitoksella ollaan iloisia, kun pelin avulla pääsee oppimaan mitä tarkoittaa Y-viilto ja miten rintalastan alla sijaitsevia elimiä tutkitaan. Ällöä.
Brutaalin sisällön lisäksi peliä ei nuorimmille viitsi suositella siksikään, että välivideoihin ei ole mahdollista saada tekstitystä. Heikolla englannin kielen taidolla tarinasta ei siis saa kaikkea irti.
Totuus on tuolla jossakin
Okei, onhan tämä peli kohtuuttoman vaikea ja kyllähän ne kamerakulmat juilivat, mutta hei, tämä on kuitenkin ihan oikeaa X-Filesia. Käsikirjoitus on kuin keskitasoa paremmasta kolmoisjaksosta, ääninäyttelemisessä ei ole mitään valittamista ja lisäksi peli on täynnään sarjan faneille aukeavia sisäpiirin vitsejä. Jos vielä pystyy elämään itsensä kanssa senkin jälkeen kun on antanut periksi ja naputtelee huijauskoodit sisään, voi hiustenrepimisen sijaan keskittyä nauttimaan tunnelmallisesta menosta ja ihan kivasta seiskakauden loppupuolelle sijoittuvasta tarinasta.
Sarjan faneille on muutenkin luvassa kaikenlaista mukavaa bonus-materiaalia, kuten parit kollaasivideot, jotka ainakin omalla kohdallani herättivät hirveän hingun ruveta taas seuraamaan sarjaa aktiivisesti.
Eri asia sitten onkin, että viitsiikö tällaisesta surffailusta täyden pelin hintaa maksaa. Joka tapauksessa oman fanius-asteen mukaan voi nostaa arvosanaa ylöspäin helposti ainakin yhden pisteen verran.
Tutustu myös X-Files DVD-boxien arvioihin:
3. kausi, R2
5. kausi, R1
8. kausi, R1
Peli tarjoillaan hyvin paljon Salaisten kansioiden useampiosaisten tarinoiden tyyliin, se jopa koostuu kolmesta "jaksosta", aivan kuten sarjan tarinoiden parhaimmisto. Ääninäyttelijöiksi on saatu ihan oikeat Mulder ja Scully, eli David Duchovny ja Gillian Anderson. Mukana on myös FBI:n varakuningas Skinner sekä suosikkipahikset Alex Krycek ja Tupakkamies. Musiikista vastaa tuttuun tyyliin Mark Snow ja pelin käsikirjoituksen on kehittänyt pari Kansioiden jaksoakin kirjoitellut Tom Schnauz.
Jokaisen kolmesta jaksosta voi pelata joko Mulderina tai Scullyna. Eroa on muutakin kuin hahmon ääni, sillä suurimman osan ajasta agentit ovat tutkailemassa maisemia tahoillaan, ja monet juonenkäänteet aukenevat täysin vasta kun on nähnyt mitä Scullylle tapahtui esimerkiksi sillä aikaa, kun Mulder tutkiskeli omituisen autiota ruokapaikkaa...
Älä luota keneenkään
Sitten alkaa valittaminen.
Viimevuotiseksi peliksi grafiikka on ihmeen palikkamaista. Mulderin, Scullyn ja muut vakiohahmot kyllä tunnistaa, mutta jälki on kuin ala-astelaisten puuveistostunnilta. Miljööt eivät ole juuri sen kummempia, minkä lisäksi ilmeisesti koko Yhdysvalloista on sähköt poikki, tai sitten säästösyistä rakennuksiin ei ole asennettu valokatkaisimia, sillä joka paikassa on pirun pimeää. Joskus tämä on perusteltua, mutta esimerkiksi huipputeknologian tutkimuskeskuksessa luulisi työntekijöidenkin tykkäävän, jos työhuoneissa ja käytävillä ei jatkuvasti tarvitsisi kompastella pimeässä.
Toinen ruikutuksen aihe on kiinteät kamerakulmat. Todistettavasti tämä ei ihan joka kerta ole ongelma, mutta toteutus vaatisi huomattavasti enemmän suunnittelua kuin mitä tässä pelissä siihen on uhrattu. Monesti kamera laahaa maata ja sankari kirmailee jossain umpipimeässä nurkassa pensaiden katveessa ja kolmen zombien ympäröimänä. Itse kukin voi kuvitella, miten mieltäylentävää tuollaisessa tilanteessa on joko tapella tai paeta.
Usein kuvakulma myös vaihtuu täysin odottamattomasti. Erityisen riemastuttavaa tämä on kolme metriä kanttiinsa kokoisessa huoneessa, jossa yhtä nurkkaa ei näe koskaan ja josta poistuessa (tai sitä yrittäessä) kameran siirtymispiste on juuri oven edessä. Kun siis huone on tutkittu ja sieltä olisi tarkoitus päästä ulos, kävellään ovelle, kamera vaihtaa paikkaa ja sitten kävelläänkin yhtäkkiä poispäin ovelta. Kiitos pelisuunnittelijoille, tällaista potutusta en pelatessa olekaan pitkään aikaan onnistunut kokemaan.
Kamerakulmien lisäksi peliverkkareiden repeilyä aiheuttavat pitkin poikin lattioita ripotellut esineet kuten tuolit, pahvilaatikot, karkkiautomaatit ja milloin mitkäkin. Liikuteltavuudeltaan nämä ovat peruskallion luokkaa, mikä ei ole kovin mukavaa varsinkaan, kun vastaan hyppää joku pelin pomoista. Pomotappelut ovatkin ihan oma riemunsa, ja niissä menestyminen vaatii kärsivällisyyttä, neuvokkuutta ja mielellään läpipeluuohjeet.
Vastusta tai palvele
Peli on paikoin turhauttavan vaikea. Vaikka ongelmat ovatkin käytännössä kaikki mallia "etsi avain ja avaa ovi", noiden avainten löytäminen on kamerakulmien takia välillä lähes mahdotonta. Helpotusta tuo taskulamppu, joka ilmeisen etunsa (eli pimeiden käytävien valaiseminen) lisäksi myös paljastaa kätketyt esineet. Esineet on kätketty niinkin vaikeisiin paikkoihin kuin pöytien kulmille tai hyllyille, mutta ilman taskulamppua niitä ei - onnettomasta grafiikasta johtuen - useinkaan huomaa. Lisäksi esineen haltuun saamiseksi täytyy olla millilleen oikeassa paikassa. Oikeassa paikassa seistessä alakulmaan ilmestyy pyörivä X-kirjain, mutta se ilmestyy pienellä viiveellä, joten oikean paikan ohi on äärimmäisen helppo kävellä.
Pomotappelut ovat käsittämättömien ratkaisutapojensa lisäksi myös monesti aivan liian tappavia. Itse luovutin nopeasti ja totesin, että Cheat-koodien käyttäminen tekee pelaamisesta paljon miellyttävämpää. Ainakin niillä pääsee edes jotenkin eteenpäin. Haavoittumattomuuskaan ei suojele ihan kaikilta törttöilyiltä, mutta onneksi tappeluiden lisäksi äkkikuolemia on vain muutamassa paikassa. Silti kannattaa tallentaa aina kun vain mahdollista.
Tappelemisen ja esineiden etsimisen lisäksi pelissä on mukana myös ruumiinavausosio, jossa Scully pääsee kaivelemaan zombie-raatojen sisuskaluja. Patologianlaitoksella ollaan iloisia, kun pelin avulla pääsee oppimaan mitä tarkoittaa Y-viilto ja miten rintalastan alla sijaitsevia elimiä tutkitaan. Ällöä.
Brutaalin sisällön lisäksi peliä ei nuorimmille viitsi suositella siksikään, että välivideoihin ei ole mahdollista saada tekstitystä. Heikolla englannin kielen taidolla tarinasta ei siis saa kaikkea irti.
Totuus on tuolla jossakin
Okei, onhan tämä peli kohtuuttoman vaikea ja kyllähän ne kamerakulmat juilivat, mutta hei, tämä on kuitenkin ihan oikeaa X-Filesia. Käsikirjoitus on kuin keskitasoa paremmasta kolmoisjaksosta, ääninäyttelemisessä ei ole mitään valittamista ja lisäksi peli on täynnään sarjan faneille aukeavia sisäpiirin vitsejä. Jos vielä pystyy elämään itsensä kanssa senkin jälkeen kun on antanut periksi ja naputtelee huijauskoodit sisään, voi hiustenrepimisen sijaan keskittyä nauttimaan tunnelmallisesta menosta ja ihan kivasta seiskakauden loppupuolelle sijoittuvasta tarinasta.
Sarjan faneille on muutenkin luvassa kaikenlaista mukavaa bonus-materiaalia, kuten parit kollaasivideot, jotka ainakin omalla kohdallani herättivät hirveän hingun ruveta taas seuraamaan sarjaa aktiivisesti.
Eri asia sitten onkin, että viitsiikö tällaisesta surffailusta täyden pelin hintaa maksaa. Joka tapauksessa oman fanius-asteen mukaan voi nostaa arvosanaa ylöspäin helposti ainakin yhden pisteen verran.
Tutustu myös X-Files DVD-boxien arvioihin:
3. kausi, R2
5. kausi, R1
8. kausi, R1
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja