Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Electronic Arts:lle
Big-sarjan suhteettomuutta
EA:n Big-sarja tarjoilee vaihtoehtoisia toteutuksia tutuista urheilulajeista. Katukorissarja NBA Street on päässyt jo kolmanteen osaan, ja aikaisemmat versiot ovat saaneet osakseen kohtuullisen mukavaa suosiota. Kolmas osa toista vanhaa tuttua kaavaa: ukot pomppivat taivaisiin, säännöillä ei ole väliä ja tärkeintä on tyyli. Koriskentällä ottavat toisistaan mittaa kolmimiehiset joukkueet, jotka voivat koostua NBA-ammattilaisista, katukorislegendoista tai Beastie Boys -bändin kavereista. Kyseinen orkesteri ilahduttaa myös pelin ääniraidalla. Pelissä voi myös tavalliseen tapaan luoda oman näköisensä kellarin kasvatin. NBA-pelaajista mukana on tämän päivän tähtien lisäksi myös entisaikojen legendoja. Katukorislegendat ovat äärimmäisyyteen viritettyjä hahmoja, joiden erikoisominaisuudet tulevat selkeästi esille. Joukkoon kuuluu esimerkiksi roikale, läski ja käppänä.
Mukavasti hanskassa
Pelin kontrollit ovat yksinkertaiset ja analogitatteja on hyödynnetty mukavasti. Puolustamisen voi hoitaa lähes kokonaan oikealla tatilla, mikä tekee siitä varsin luontevaa. Hyökkäyspäässä tarvitaan oikean tatin lisäksi pari nappulaa, jos aiotaan tunkea pallon korisukan lävitse. Homman varsinainen juju piilee olkanäppäinten takana. Niiden avulla määritellään temppujen vaikeustaso; mitä useampi namiska on pohjassa, sitä rouheampi liike tulee.
Graafisesti NBA Street V3 on näyttävä. Pelissä on autenttisia katukoriskenttiä, joiden tunnelma on erittäin vaikuttava. Pimeiltä laitakujien näyttämöiltä on piristävää siirtyä välillä pelailemaan aurinkoisen rannan tuntumaan. Pelaajat ovat itsensä näköisiä. Tosin alkuperäiset mallit luultavasti kadehtivat pelin hahmojen voimavaroja, sillä pattia löytyy sen verran kovasti alkuperäisiin verrattuna. Äänimaisemat ovat myös mallikkaat, mutta jos Hip hop ei maistu, on luultavasti parempi laittaa taustamölyt pois päältä. Erittäin suuren vaikutuksen tekee myös kaveri, joka esittelee kentät; miehen samettibasso on vertaansa vailla.
Laimeuksia riittää
Tekoälyn osalta ei kovin suuriin hurrauksiin ole aihetta. Kone tahkoaa samaan miinaan kerta toisensa jälkeen ja yleensä pelit voitetaan tai hävitään selkeästi. Pelin heikkoudet tulevat esille, jos joukkueessa on kova blokkaaja. Tämä kaveri poimii kaikki laskevat pallot ja tekee vastustajan aikeet tyhjiksi. Kone ei osaa tätä keinoa käyttää, eikä kiertää. Sääntöjen poisjättämisellä on hyvät ja huonot puolensa, mutta pidemmän päälle ainakin laskevan pallon sääntö olisi tervetullut. Toinen seikka, joka alkaa puuduttaa, on jatkuva pallon kanssa kikkailu ja pelleily. Pelissä pärjää parhaiten, kun jaksaa pyöriä vaikeita liikesarjoja teknisellä pelaajalla. Tämä tapahtuu painamalla olkatatit pohjaan ja heiluttelemalla oikeaa tattia eri suuntiin. Aluksi toiminta on ihan viihdyttävää, mutta muutaman päivän pelaamisen jälkeen jatkuva parketilla pyöriminen ei paljoa innosta.
Tutut pelimuodot
Peli sisältää perinteiset pelimuodot, joista ehdottomasti mielenkiintoisin on uramoodi. Uramoodi koostuu yksinpelitehtävistä, jotka läpäisemällä saa kehitettyä pelaajaa ja joukkuetta. Voitettuaan voi ostaa vastustajajoukkueen pelaajia omaan remmiin. Sopiva sekoitus taitoa ja pituutta takaa hyvän mahdollisuuden menestyä kovemmissakin kekkereissä. Oman pelaajan trimmaaminen onnistuu uran edetessä hankituilla pisteillä. Vaihtoehtona on urheilullisten ominaisuuksien parantelu tai kaikenlaisen roinan hankkiminen.
Uramoodin peleissä saatetaan kilpailla normaalien pistepelien lisäksi pelkillä tyylipisteillä. Tyylipisteiden kerääminen on muutenkin tämän pelin varsinainen ydin. Kun tyylipisteitä on tarpeeksi, on mahdollisuus räjäyttää totaalisesti potti tekemällä Game Breaker -liikesarjoja. Näiden onnistuminen antaa hirmuisen määrän pisteitä. Uramoodi on todella pitkäkestoinen pelimuoto, jonka läpäisemiseen saa tuhrattua reilusti aikaa. Pari viikkoa aktiivista pelaamista riittää kuitenkin homman hoitamiseen, minkä jälkeen peli ei enää oikein jaksa sytyttää.
V3 esittelee myös uutena pelimuotona donkkikisat. Niissä tulisi tehdä mahdollisimman hienoja liikkeitä, joilla pitäisi vakuuttaa tuomarit. Temppua voi ryydittää esimerkiksi hyppäämällä kentälle raahatun ulkovessan yli. Bajamajan yli liihotellessa on varsin mukavaa tehdä temppu jos toinenkin. Moninpeli toimii myös mukavasti, ja parhaimmillaan kuusi kaveria voi sekoilla yhtä aikaa kentällä. On tosin aika vaikea saada paikalle porukka, joka innostuu pelistä siten, että yhteispeli on mahdollista. Toisille pelin tolkuttomuus kun on vain yksinkertaisesti liikaa ja homma lähtee täysin käsistä.
Ihme touhua
Kokonaisuutena NBA Street V3 on kelpo paketti, jos arkade-koripallo kiinnostaa. Peli on kuitenkin varsin yksipuolinen, ja sen vuoksi viihdettä ei riitä kovin pitkäksi aikaa. On kuitenkin erittäin mukavaa hyppiä jonkin aikaa korirenkaiden yläpuolelle ja tehdä kärrynpyöriä pallo kädessä. Ei kannata ihmetellä, jos tämän pelin jälkeen oikea koripallo näyttää ihmeen vähäeleiseltä touhulta.
EA:n Big-sarja tarjoilee vaihtoehtoisia toteutuksia tutuista urheilulajeista. Katukorissarja NBA Street on päässyt jo kolmanteen osaan, ja aikaisemmat versiot ovat saaneet osakseen kohtuullisen mukavaa suosiota. Kolmas osa toista vanhaa tuttua kaavaa: ukot pomppivat taivaisiin, säännöillä ei ole väliä ja tärkeintä on tyyli. Koriskentällä ottavat toisistaan mittaa kolmimiehiset joukkueet, jotka voivat koostua NBA-ammattilaisista, katukorislegendoista tai Beastie Boys -bändin kavereista. Kyseinen orkesteri ilahduttaa myös pelin ääniraidalla. Pelissä voi myös tavalliseen tapaan luoda oman näköisensä kellarin kasvatin. NBA-pelaajista mukana on tämän päivän tähtien lisäksi myös entisaikojen legendoja. Katukorislegendat ovat äärimmäisyyteen viritettyjä hahmoja, joiden erikoisominaisuudet tulevat selkeästi esille. Joukkoon kuuluu esimerkiksi roikale, läski ja käppänä.
Mukavasti hanskassa
Pelin kontrollit ovat yksinkertaiset ja analogitatteja on hyödynnetty mukavasti. Puolustamisen voi hoitaa lähes kokonaan oikealla tatilla, mikä tekee siitä varsin luontevaa. Hyökkäyspäässä tarvitaan oikean tatin lisäksi pari nappulaa, jos aiotaan tunkea pallon korisukan lävitse. Homman varsinainen juju piilee olkanäppäinten takana. Niiden avulla määritellään temppujen vaikeustaso; mitä useampi namiska on pohjassa, sitä rouheampi liike tulee.
Graafisesti NBA Street V3 on näyttävä. Pelissä on autenttisia katukoriskenttiä, joiden tunnelma on erittäin vaikuttava. Pimeiltä laitakujien näyttämöiltä on piristävää siirtyä välillä pelailemaan aurinkoisen rannan tuntumaan. Pelaajat ovat itsensä näköisiä. Tosin alkuperäiset mallit luultavasti kadehtivat pelin hahmojen voimavaroja, sillä pattia löytyy sen verran kovasti alkuperäisiin verrattuna. Äänimaisemat ovat myös mallikkaat, mutta jos Hip hop ei maistu, on luultavasti parempi laittaa taustamölyt pois päältä. Erittäin suuren vaikutuksen tekee myös kaveri, joka esittelee kentät; miehen samettibasso on vertaansa vailla.
Laimeuksia riittää
Tekoälyn osalta ei kovin suuriin hurrauksiin ole aihetta. Kone tahkoaa samaan miinaan kerta toisensa jälkeen ja yleensä pelit voitetaan tai hävitään selkeästi. Pelin heikkoudet tulevat esille, jos joukkueessa on kova blokkaaja. Tämä kaveri poimii kaikki laskevat pallot ja tekee vastustajan aikeet tyhjiksi. Kone ei osaa tätä keinoa käyttää, eikä kiertää. Sääntöjen poisjättämisellä on hyvät ja huonot puolensa, mutta pidemmän päälle ainakin laskevan pallon sääntö olisi tervetullut. Toinen seikka, joka alkaa puuduttaa, on jatkuva pallon kanssa kikkailu ja pelleily. Pelissä pärjää parhaiten, kun jaksaa pyöriä vaikeita liikesarjoja teknisellä pelaajalla. Tämä tapahtuu painamalla olkatatit pohjaan ja heiluttelemalla oikeaa tattia eri suuntiin. Aluksi toiminta on ihan viihdyttävää, mutta muutaman päivän pelaamisen jälkeen jatkuva parketilla pyöriminen ei paljoa innosta.
Tutut pelimuodot
Peli sisältää perinteiset pelimuodot, joista ehdottomasti mielenkiintoisin on uramoodi. Uramoodi koostuu yksinpelitehtävistä, jotka läpäisemällä saa kehitettyä pelaajaa ja joukkuetta. Voitettuaan voi ostaa vastustajajoukkueen pelaajia omaan remmiin. Sopiva sekoitus taitoa ja pituutta takaa hyvän mahdollisuuden menestyä kovemmissakin kekkereissä. Oman pelaajan trimmaaminen onnistuu uran edetessä hankituilla pisteillä. Vaihtoehtona on urheilullisten ominaisuuksien parantelu tai kaikenlaisen roinan hankkiminen.
Uramoodin peleissä saatetaan kilpailla normaalien pistepelien lisäksi pelkillä tyylipisteillä. Tyylipisteiden kerääminen on muutenkin tämän pelin varsinainen ydin. Kun tyylipisteitä on tarpeeksi, on mahdollisuus räjäyttää totaalisesti potti tekemällä Game Breaker -liikesarjoja. Näiden onnistuminen antaa hirmuisen määrän pisteitä. Uramoodi on todella pitkäkestoinen pelimuoto, jonka läpäisemiseen saa tuhrattua reilusti aikaa. Pari viikkoa aktiivista pelaamista riittää kuitenkin homman hoitamiseen, minkä jälkeen peli ei enää oikein jaksa sytyttää.
V3 esittelee myös uutena pelimuotona donkkikisat. Niissä tulisi tehdä mahdollisimman hienoja liikkeitä, joilla pitäisi vakuuttaa tuomarit. Temppua voi ryydittää esimerkiksi hyppäämällä kentälle raahatun ulkovessan yli. Bajamajan yli liihotellessa on varsin mukavaa tehdä temppu jos toinenkin. Moninpeli toimii myös mukavasti, ja parhaimmillaan kuusi kaveria voi sekoilla yhtä aikaa kentällä. On tosin aika vaikea saada paikalle porukka, joka innostuu pelistä siten, että yhteispeli on mahdollista. Toisille pelin tolkuttomuus kun on vain yksinkertaisesti liikaa ja homma lähtee täysin käsistä.
Ihme touhua
Kokonaisuutena NBA Street V3 on kelpo paketti, jos arkade-koripallo kiinnostaa. Peli on kuitenkin varsin yksipuolinen, ja sen vuoksi viihdettä ei riitä kovin pitkäksi aikaa. On kuitenkin erittäin mukavaa hyppiä jonkin aikaa korirenkaiden yläpuolelle ja tehdä kärrynpyöriä pallo kädessä. Ei kannata ihmetellä, jos tämän pelin jälkeen oikea koripallo näyttää ihmeen vähäeleiseltä touhulta.
