Helppoa puzzlea
Mojon värikäs maailma näyttää aluksi varsin mielenkiintoiselta. Pelin ideana on kuulaa ohjaamalla särkeä pelialueelle sijoitellut kuutiot mahdollisimman nopeasti. Kuulan väri määrittelee, minkä värisiä kuutioita voi kulloinkin hajottaa. Värin vaihto onnistuu siihen varatuissa pisteissä, ja oikea hajoitusjärjestys on olennaisinta kentän nopean läpäisyn kannalta. Peli on periaatteessa puzzle-tyyppinen, mutta pääpaino on kuitenkin kuulan taidokkaassa ohjaamisessa. Kentän läpipelaamiseenvaadittava idea on yleensä varsin helposti huomattavissa, muttavarsinainen toteutus saattaa viedä kauankin aikaa.
Pelin perusidea on erittäin yksinkertainen ja myös toimiva. Pelaaja pääsee vauhtiin nopeasti, sillä kontrollit ovat yksinkertaiset ja kenttien läpäisyyn saa käyttää reilusti aikaa. Varsinaista maksimiaikaa ei ole määritelty, mutta pallo menettää voimaa ajan kuluessa. Kentältä tipahtaminen tai esteeseen kärähtäminen syö voimaa kuitenkin huomattavasti pahemmin. Uutta potkua saa vapauttamalla Mojoa kentän viimeisistä kuutioista. Tämä yhtälö aiheuttaa helposti umpikujatilanteen, kun pelaaja etenee rauhallisesti ja kentän läpäisemisen jälkeen energiaa on enää vähän jäljellä. Tuolloin seuraavan kentän läpäisy saattaa olla jopa mahdotonta ja homman joutuu aloittaa kokonaan uudestaan alusta. Tämän vuoksi muodostuu helposti tavaksi aloittaa kenttä alusta, kunnes suoritus on riittävän hyvä, sillä siitä ei saa mitään rangaistusta. Kenttien muuttuessa vaikeammiksi vapautettavaa Mojoa on entistä vähemmän, jolloin energian säästäminen on tärkeää. Samalla kenttiin ilmestyy vihollispalloja ja esteitä, joita joutuu välttelemään. Esteinä saattaa olla esimerkiksi magneetteja tai kehikoita, joiden koskettelua on parempi välttää.
Yksinkertaista optimointia
Kentässä on määritelty aika, jonka alittamisesta saa mahdollisuuden vaihtaa kuulan väriä niin halutessaan. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tule kovinkaan paljoa käytettyä, sillä säästettyään nämä palkinnot, pelaaja saa uusia kuulia käyttöönsä tai uusia erittäin hyödyllisiä ominaisuuksia vanhoihin kuuliinsa. Pelin neljä kuulaa eroavat ominaisuuksiltaan merkittävästi, sillä kuula saattaa olla esimerkiksi toista nopeampi, mutta samalla huonommin ohjattava. Kuulien vaihtelu antaa paljon mahdollisuuksia optimoida suoritusta. Vaihtaminen onnistuu lennossa, mikä ei välttämättä ole hyvä idea. Parempi vaihtoehto olisi sallia vaihto vain kentän alussa.
Peli tottelee ohjausta kiitettävästi ja vaikeustaso on sopiva. Peli käy tosin liian helpoksi, kun parhaimmat kuulat on varusteltu tehokkailla ominaisuuksilla. Pelissä ei ole haastetta sen jälkeen, kun yhdellä kuulalla voi hajottaa kaikenvärisiä kuutioita. Tuolloin ei ole juurikaan mitään mielenkiintoista tekemistä.
Graafisesti Mojo! on miellyttävä. Pelin äänet ovat perustavaraa. Musiikit ovat maailmakohtaisia ja niitä kuuntelee jonkin aikaa ihan mielellään. Mitään ihmeellistä ei ole kummallakaan osastolla tarjolla, mutta pelin yksinkertaiseen ideaan sopii hyvin selkeät ja havainnolliset ympäristöt. Pelin maailmat noudattavat muutamaa teemaa, jotka vaikuttavat myös pelimekaniikkaan. Kamera on täysin manuaalinen ja usein pelaaja kääntelee sitä samaan tahtiin kuin käskyttää kuulaa. Moninpelissä kamera on lukittu yhteen asentoon, mikä tekee pelistä erittäin epäselvän.
Pelimuotoja on tarjolla hämmästyttävän suppea setti. Yksinpelissä ei ole kuin yksi mahdollinen pelimuoto ja kenttiä ei voi pelata erikseen. Ainoa vaihtoehto on siis pelata kentät läpi alusta loppuun. Kun peli on läpäisty, aukeaa minigolf-bonuspeli. Siitä voi hakea riemua, jos yksinkertainen puttailu kiinnostaa. Mojo!:n moninpeli on täydellinen pannukakku. Siinä pelaajat hajottavat kuutioita kilpaa muutamassa kentässä paras viidestä -systeemillä. Moninpelissä ei ole minkäänlaisia optioita, joilla siihen voisi hakea lisää potkua. Kenttäeditorin avulla voi suunnitella uusia ratoja valmiiden ympäristöjen päällä. Tämä moodi toimii ihan mukavasti, mutta ei jaksa kiinnostaa kovinkaan pitkään.
Liian vähän
Kokonaisuutena Mojo! viehättää muutaman illan ajan, mutta tekee sitten surkean mahalaskun. Pelaamista ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, kun pelimuotoja ei ole tarjolla tarpeeksi. Pelin idean olisi luullut kantavan pidemmällekin, mutta nyt kokonaisuus on pahasti vajavainen. Minigolf ei paljoa auta asiaa.
Mojon värikäs maailma näyttää aluksi varsin mielenkiintoiselta. Pelin ideana on kuulaa ohjaamalla särkeä pelialueelle sijoitellut kuutiot mahdollisimman nopeasti. Kuulan väri määrittelee, minkä värisiä kuutioita voi kulloinkin hajottaa. Värin vaihto onnistuu siihen varatuissa pisteissä, ja oikea hajoitusjärjestys on olennaisinta kentän nopean läpäisyn kannalta. Peli on periaatteessa puzzle-tyyppinen, mutta pääpaino on kuitenkin kuulan taidokkaassa ohjaamisessa. Kentän läpipelaamiseenvaadittava idea on yleensä varsin helposti huomattavissa, muttavarsinainen toteutus saattaa viedä kauankin aikaa.
Pelin perusidea on erittäin yksinkertainen ja myös toimiva. Pelaaja pääsee vauhtiin nopeasti, sillä kontrollit ovat yksinkertaiset ja kenttien läpäisyyn saa käyttää reilusti aikaa. Varsinaista maksimiaikaa ei ole määritelty, mutta pallo menettää voimaa ajan kuluessa. Kentältä tipahtaminen tai esteeseen kärähtäminen syö voimaa kuitenkin huomattavasti pahemmin. Uutta potkua saa vapauttamalla Mojoa kentän viimeisistä kuutioista. Tämä yhtälö aiheuttaa helposti umpikujatilanteen, kun pelaaja etenee rauhallisesti ja kentän läpäisemisen jälkeen energiaa on enää vähän jäljellä. Tuolloin seuraavan kentän läpäisy saattaa olla jopa mahdotonta ja homman joutuu aloittaa kokonaan uudestaan alusta. Tämän vuoksi muodostuu helposti tavaksi aloittaa kenttä alusta, kunnes suoritus on riittävän hyvä, sillä siitä ei saa mitään rangaistusta. Kenttien muuttuessa vaikeammiksi vapautettavaa Mojoa on entistä vähemmän, jolloin energian säästäminen on tärkeää. Samalla kenttiin ilmestyy vihollispalloja ja esteitä, joita joutuu välttelemään. Esteinä saattaa olla esimerkiksi magneetteja tai kehikoita, joiden koskettelua on parempi välttää.
Yksinkertaista optimointia
Kentässä on määritelty aika, jonka alittamisesta saa mahdollisuuden vaihtaa kuulan väriä niin halutessaan. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tule kovinkaan paljoa käytettyä, sillä säästettyään nämä palkinnot, pelaaja saa uusia kuulia käyttöönsä tai uusia erittäin hyödyllisiä ominaisuuksia vanhoihin kuuliinsa. Pelin neljä kuulaa eroavat ominaisuuksiltaan merkittävästi, sillä kuula saattaa olla esimerkiksi toista nopeampi, mutta samalla huonommin ohjattava. Kuulien vaihtelu antaa paljon mahdollisuuksia optimoida suoritusta. Vaihtaminen onnistuu lennossa, mikä ei välttämättä ole hyvä idea. Parempi vaihtoehto olisi sallia vaihto vain kentän alussa.
Peli tottelee ohjausta kiitettävästi ja vaikeustaso on sopiva. Peli käy tosin liian helpoksi, kun parhaimmat kuulat on varusteltu tehokkailla ominaisuuksilla. Pelissä ei ole haastetta sen jälkeen, kun yhdellä kuulalla voi hajottaa kaikenvärisiä kuutioita. Tuolloin ei ole juurikaan mitään mielenkiintoista tekemistä.
Graafisesti Mojo! on miellyttävä. Pelin äänet ovat perustavaraa. Musiikit ovat maailmakohtaisia ja niitä kuuntelee jonkin aikaa ihan mielellään. Mitään ihmeellistä ei ole kummallakaan osastolla tarjolla, mutta pelin yksinkertaiseen ideaan sopii hyvin selkeät ja havainnolliset ympäristöt. Pelin maailmat noudattavat muutamaa teemaa, jotka vaikuttavat myös pelimekaniikkaan. Kamera on täysin manuaalinen ja usein pelaaja kääntelee sitä samaan tahtiin kuin käskyttää kuulaa. Moninpelissä kamera on lukittu yhteen asentoon, mikä tekee pelistä erittäin epäselvän.
Pelimuotoja on tarjolla hämmästyttävän suppea setti. Yksinpelissä ei ole kuin yksi mahdollinen pelimuoto ja kenttiä ei voi pelata erikseen. Ainoa vaihtoehto on siis pelata kentät läpi alusta loppuun. Kun peli on läpäisty, aukeaa minigolf-bonuspeli. Siitä voi hakea riemua, jos yksinkertainen puttailu kiinnostaa. Mojo!:n moninpeli on täydellinen pannukakku. Siinä pelaajat hajottavat kuutioita kilpaa muutamassa kentässä paras viidestä -systeemillä. Moninpelissä ei ole minkäänlaisia optioita, joilla siihen voisi hakea lisää potkua. Kenttäeditorin avulla voi suunnitella uusia ratoja valmiiden ympäristöjen päällä. Tämä moodi toimii ihan mukavasti, mutta ei jaksa kiinnostaa kovinkaan pitkään.
Liian vähän
Kokonaisuutena Mojo! viehättää muutaman illan ajan, mutta tekee sitten surkean mahalaskun. Pelaamista ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, kun pelimuotoja ei ole tarjolla tarpeeksi. Pelin idean olisi luullut kantavan pidemmällekin, mutta nyt kokonaisuus on pahasti vajavainen. Minigolf ei paljoa auta asiaa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja