Maaniset apinat rannalla
EyeToy-kamera Playstationille on yksi viime vuosien suurimpia pelialan innovaatioita. Ongelmaksi vain näyttää muodostuvan pelattavaksi kelpaavien pelien puute. Monkey Mania ei saavu viitta hulmuten pelastamaan päivää, vaan se tarjoaa lähinnä tv-ruudulle siirretyn lautapelin, jossa kirkuvat apinat hyppivät ruudulta toiselle ja aika ajoin ottavat yhteen noin viidessäkymmenessä eri minipelissä.
Idea on yksinkertainen: pelaajien apinat asettuvat pelilaudalle, ja pyöräyttävät vuorollaan rulettia. Sitten apina liikkuu eteenpäin ruletin osoittaman numeron verran. Joistakin ruuduista saa Pipo-pisteitä, toisista voi menettää niitä, joiltakin ruuduilta voi nousta laudalla seuraavalle kehälle tai tipahtaa takaisin alemmalle. Joissain ruuduissa on kauppa, josta voi ostaa erilaisia aseita muiden pelaajien päänmenoksi ja muutama ruutu käynnistää minipelin, jonka voittaja voi kerätä Pipo-pisteitä muilta pelaajilta.
Ensimmäisenä laudan huipulle päässyt apina voittaa. Jipii!
Apinan raivolla
Monkey Maniassa on viisikymmentä minipeliä, joista arvotaan yksi pelattavaksi jonkun apinan osuessa Battle-ruutuun. Minipeleissä juostaan tai ajetaan autoa tai pilkotaan banaaneita tai ohjataan ilmapallolla lentelevää serkkupoikaa. Aina ennen minipelin alkua joku Tarzanin alamainen näyttää ruudulla mallia, miten seuraavassa pelissä heilutaan. Näitä liikkeitä apinoimalla pyritään sitten keräämään pisteitä, joilla lunastetaan alfa-kädellisen paikka seuraavaan minipeliin asti.
Osassa minipeleistä kontrollit toimivat jotenkuten, kunhan ensin tajuaa missä käsiä täytyisi pitää ja miten liikutella. Valitettavasti joissakin peleissä taas ohjaaminen ei tunnu riippuvan mitenkään omista liikkeistä, ja vaikka kuinka huhkisi kameran edessä, ruudulla ei tapahdu mitään. Ja vaikka ohjaus toimisikin, ei oikeastaan yksikään minipeli ole millään tavalla hauska.
Lautapelin aikana kohdatut minipelit avautuvat pelaamisen myötä myös yksinään pelattaviksi, joten jos sattumalta löytää sellaisen pelin, jonka pelaaminen ei kasvata metristä jolua otsaan, voisi sitä kokeilla kavereiden kanssa tarvitsematta ravata pitkin lautaa.
EyeToyhin apinasuodatin
Pelissä on kaikenlaisia suunnitelullisia pikkuvirheitä, jotka pistävät miettimään, onko pelin suunnitellutkin joku tavattoman vähä-älyinen apina.
Ensinnäkin kontrollit ovat kauttaaltaan löysät: joidenkin minipelien pelaaminen on siksi vähintäänkin ongelmallista, joissain suorastaan tuskaista. Lisäksi seinään karauttaminen tynnyriautolla tai snorkkeliapinalla johtaa muutaman sekunnin törmäysanimaatioon, mikä syö turhauttavan suuren osan muutenkin nirkoisesta puolen minuutin peliajasta. Ja kerran seinään ohjattua autoa ei saa enää käännettyä takaisin radalla, joten se minipeli on kerrasta poikki.
EyeToy-peliksi Monkey Mania on raivostuttavan katkonainen. Yksinpelissä tuntuu pöljältä jäädä joskus pitkäksikin aikaa katselemaan, kuinka tietokoneen ohjastama apina pyörittää rulettia, hyppii rudulta toiselle ja ostelee tavaroita. Sohvanpohjalla Dualshock kourassa maaten moisen seuraaminen olisi vain lievästi tylsää, mutta kameran edessä seisominen käy nopeasti ärsyttäväksi. EyeToy-pelien pitää olla dynaamisia, Monkey Mania ei ole.
Ruutu on jonkun sadistin taiteilema. Osassa peleistä täytyy käsiä heilutella kontrollipisteen päällä, mutta piste ja sen ympäristö on peitetty grafiikalla niin perusteellisesti, että käsien paikka täytyy heittää arpomalla. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Grafiikka on kauttaaltaan naivistista, mikä varmasti sopiikin lasten pelille hyvin. Äänimaailmaa ei satunnaista kirkumista ja nopeasti hermojariipiväksi äityvää taustamusiikkia lukuunottamatta juurikaan ole.
Lisäksi jäin ihmettelemään sitä, että miksi minipelien ohjeistusta ei anneta muuten kuin tekstinä. Peli on kuitenkin lapsille tarkoitettu, ja lukutaitoinen pelaaja ei tätä peliä kovin kauan jaksa katsella. Siksi ohjeet olisivat paremmat ääneen luettuina, ja mieluiten vielä suomeksi. Harva suomalainen kuusivuotias kuitenkaan suvereenisti lukee englanninkielistä tekstiä.
Apinaraadin ratkaisu
Monkey Mania laajentaa EyeToyn kevyttä pelivalikoimaa tarjoamalla lisää samaa. Playn ja Play 2:n omistajille tässä paketissa ei ole juuri muuta uutta kuin kosolti frustraatioita ärsyttävyyteen käärittynä. Lautapeli ei ole riittävä syy palata pelaamaan Monkey Maniaa uudelleen ja uudelleen.
Jätä siis peli suosiolla hyllylle, ja kaiva Play uudelleen paketista. Virkistävämpää vaihtelua pelikokemukseen saat vaihtamalla pelin ajaksi toiset vaatteet.
EyeToy-kamera Playstationille on yksi viime vuosien suurimpia pelialan innovaatioita. Ongelmaksi vain näyttää muodostuvan pelattavaksi kelpaavien pelien puute. Monkey Mania ei saavu viitta hulmuten pelastamaan päivää, vaan se tarjoaa lähinnä tv-ruudulle siirretyn lautapelin, jossa kirkuvat apinat hyppivät ruudulta toiselle ja aika ajoin ottavat yhteen noin viidessäkymmenessä eri minipelissä.
Idea on yksinkertainen: pelaajien apinat asettuvat pelilaudalle, ja pyöräyttävät vuorollaan rulettia. Sitten apina liikkuu eteenpäin ruletin osoittaman numeron verran. Joistakin ruuduista saa Pipo-pisteitä, toisista voi menettää niitä, joiltakin ruuduilta voi nousta laudalla seuraavalle kehälle tai tipahtaa takaisin alemmalle. Joissain ruuduissa on kauppa, josta voi ostaa erilaisia aseita muiden pelaajien päänmenoksi ja muutama ruutu käynnistää minipelin, jonka voittaja voi kerätä Pipo-pisteitä muilta pelaajilta.
Ensimmäisenä laudan huipulle päässyt apina voittaa. Jipii!
Apinan raivolla
Monkey Maniassa on viisikymmentä minipeliä, joista arvotaan yksi pelattavaksi jonkun apinan osuessa Battle-ruutuun. Minipeleissä juostaan tai ajetaan autoa tai pilkotaan banaaneita tai ohjataan ilmapallolla lentelevää serkkupoikaa. Aina ennen minipelin alkua joku Tarzanin alamainen näyttää ruudulla mallia, miten seuraavassa pelissä heilutaan. Näitä liikkeitä apinoimalla pyritään sitten keräämään pisteitä, joilla lunastetaan alfa-kädellisen paikka seuraavaan minipeliin asti.
Osassa minipeleistä kontrollit toimivat jotenkuten, kunhan ensin tajuaa missä käsiä täytyisi pitää ja miten liikutella. Valitettavasti joissakin peleissä taas ohjaaminen ei tunnu riippuvan mitenkään omista liikkeistä, ja vaikka kuinka huhkisi kameran edessä, ruudulla ei tapahdu mitään. Ja vaikka ohjaus toimisikin, ei oikeastaan yksikään minipeli ole millään tavalla hauska.
Lautapelin aikana kohdatut minipelit avautuvat pelaamisen myötä myös yksinään pelattaviksi, joten jos sattumalta löytää sellaisen pelin, jonka pelaaminen ei kasvata metristä jolua otsaan, voisi sitä kokeilla kavereiden kanssa tarvitsematta ravata pitkin lautaa.
EyeToyhin apinasuodatin
Pelissä on kaikenlaisia suunnitelullisia pikkuvirheitä, jotka pistävät miettimään, onko pelin suunnitellutkin joku tavattoman vähä-älyinen apina.
Ensinnäkin kontrollit ovat kauttaaltaan löysät: joidenkin minipelien pelaaminen on siksi vähintäänkin ongelmallista, joissain suorastaan tuskaista. Lisäksi seinään karauttaminen tynnyriautolla tai snorkkeliapinalla johtaa muutaman sekunnin törmäysanimaatioon, mikä syö turhauttavan suuren osan muutenkin nirkoisesta puolen minuutin peliajasta. Ja kerran seinään ohjattua autoa ei saa enää käännettyä takaisin radalla, joten se minipeli on kerrasta poikki.
EyeToy-peliksi Monkey Mania on raivostuttavan katkonainen. Yksinpelissä tuntuu pöljältä jäädä joskus pitkäksikin aikaa katselemaan, kuinka tietokoneen ohjastama apina pyörittää rulettia, hyppii rudulta toiselle ja ostelee tavaroita. Sohvanpohjalla Dualshock kourassa maaten moisen seuraaminen olisi vain lievästi tylsää, mutta kameran edessä seisominen käy nopeasti ärsyttäväksi. EyeToy-pelien pitää olla dynaamisia, Monkey Mania ei ole.
Ruutu on jonkun sadistin taiteilema. Osassa peleistä täytyy käsiä heilutella kontrollipisteen päällä, mutta piste ja sen ympäristö on peitetty grafiikalla niin perusteellisesti, että käsien paikka täytyy heittää arpomalla. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Grafiikka on kauttaaltaan naivistista, mikä varmasti sopiikin lasten pelille hyvin. Äänimaailmaa ei satunnaista kirkumista ja nopeasti hermojariipiväksi äityvää taustamusiikkia lukuunottamatta juurikaan ole.
Lisäksi jäin ihmettelemään sitä, että miksi minipelien ohjeistusta ei anneta muuten kuin tekstinä. Peli on kuitenkin lapsille tarkoitettu, ja lukutaitoinen pelaaja ei tätä peliä kovin kauan jaksa katsella. Siksi ohjeet olisivat paremmat ääneen luettuina, ja mieluiten vielä suomeksi. Harva suomalainen kuusivuotias kuitenkaan suvereenisti lukee englanninkielistä tekstiä.
Apinaraadin ratkaisu
Monkey Mania laajentaa EyeToyn kevyttä pelivalikoimaa tarjoamalla lisää samaa. Playn ja Play 2:n omistajille tässä paketissa ei ole juuri muuta uutta kuin kosolti frustraatioita ärsyttävyyteen käärittynä. Lautapeli ei ole riittävä syy palata pelaamaan Monkey Maniaa uudelleen ja uudelleen.
Jätä siis peli suosiolla hyllylle, ja kaiva Play uudelleen paketista. Virkistävämpää vaihtelua pelikokemukseen saat vaihtamalla pelin ajaksi toiset vaatteet.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja