Kirjoittaja
SonJohn
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Peli tukee USB-kuulokemikrofonia. Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset Nordisk Film:lle arvostelukappaleesta.
Asiallinen laitteisto
DJ - Decks & FX koostuu kahdesta levysoittimesta, mikseristä, rumpukoneesta, luuppimasiinasta ja efektilaitteesta. Näiden lisäksi on käytettävissä vino pino sampleja ja vinyylejä. Tätä kokonaisuutta pelaaja hallinnoi ohjaimen ja USB-kuulokemikrofonin avulla. Kyseessä ei kuitenkaan ole peli, vaan ennemminkin simulaattori. DJ-laitteistoa pyöriteltäessä pisteitä ei jaeta, ja tuomarina toimivat ainoastaan kuuntelijat. Pelimuodot poikkeavat toisistaan avustavien automaatioiden osalta, sillä biletys-moodissa saa anteeksi kömmähdyksiä. Ammattilaisten malliin toimittaessa DJ huolehtii itse kaikista feidauksista ja studio-osuudessa tuotoksen voi tallentaa myöhempää tarkastelua varten. Tuolloin voi seurata omia liikkeitään uusintana, tai jos tapahtumia on niukasti, laitteistoa esitellään eri kuvakulmista.
Suomenkielinen toteutus ansaitsee erityiskiitokset, sillä haastava operaatio on tehty tyylillä. Cross fader on saanut pitää englanninkielisen nimensä, koska se on terminä yleisesti käytössä oleva. Kaiken suomentaminenhan ei ole aina paras ratkaisu. Muutenkin termistö on selkää, eikä pahoja tyylirikkoja löydy.
Homma hanskaan
Jos kappalevalikoima ei ole entuudestaan tuttu, helpoin tapa tutustua peliin on soittolistojen laatiminen. Tuolloin vaihdokset tapahtuvat automaattisesti ja samalla voi painaa mieleensä raidat, joita sitten voi hyödyntää omissa miksauksissaan. Soittolistat toimivat myös mainiosti sellaisenaan taustamusiikkina, jolloin kappaleita pyöritetään joko järjestyksessä tai sekoittaen. Omia miksauksia ei valitettavasti saa ympättyä mukaan.
Laitteiston herraksi pääsee yllättävän nopeasti, sillä peruskikat pystyy saamaan haltuun opetusohjelman avulla. Ongelmia tuottaa kuitenkin ohjaimen tarjoamat rajoitetut resurssit, sillä nappuloita voi säädellä vain yksi kerrallaan. Luulisi, että DJ olisi kiitollinen molemmista räpylöistä. Nyt tehokkuus on välillä samaa luokkaa kuin käytössä olisi vain yksi sormi. Paras ratkaisu olisi oman DJ-ohjaimen myyminen kylkiäisenä, mutta siihen markkinat taitavat olla liian pienet. Mikserin käyttö ohjaimella on ehkä pelin kankeinta osastoa, vaikka joitain pikavalintoja onkin toteutettu. Namiskat pomppivat välillä täysin holtittomasti, ja eq:n käyttö on aika turhauttavaa. Loppuosa pelistä on sitten käytettävissä olevan ajan
optimointia, sillä levyt loppuvat aikanaan ja luupit puuduttavat pitkään pyöriessään. Välillä pitäisi sitten myös säätää efektilaitetta, joten kiirettä pitää. Toisaalta, jos kiire iskee, DJ luultavasti yrittää hämmentää soppaa liian paljon. Raidat ovat pitkiä, ja niiden aikana ehtii valita seuraavan kappaleen rauhassa.
Graafisesti kokonaisuus on varsin miellyttävä. Levysoittimet pyörivät leppoisasti, ja laitteita pääse tarkastelemaan lähempää samalla, kun säätää kutakin laitetta. Kuvakulmat toimivat, mutta välillä toivoisi, että kameraa pääsisi kääntelemään vapaammin.
Laukullinen meteliä
Levylaukusta löytyy mukava nippu groovahtavaa tavaraa, joka on lajiteltu sisällön mukaan. Tarjolla on kokonaisia biisejä, instrumentaaliosastoa, pelkkää ihmisääntä ja perkussioita. Näiden raitojen äänenlaadussa ei ole moittimista. Levylaukkua voi järjestellä mielensä mukaisesti, jolloin suosikkiraidat ovat helposti käden ulottuvilla. Valikoiman tunteminen on välttämätöntä, jos pyrkii tietynlaiseen lopputulokseen. Toisaalta aika harvoin tulee tilanteita, joissa tuloksena olisi täysi katastrofi. Tämän välttämiseksi levyn sisältöä ja muita laitteita voi kuunnella kuulokkeilla, ennen kuin ne miksataan sisään. Näinhän myös oikeat DJ:t tekevät. Raitojen nopeudet luonnollisesti vaihtelevat, mutta tästä ei käyttäjän tarvitse olla huolissaan. Tämä tekee hommasta paljon helpompaa kuin oikeilla DJ:illä.
Heilläkin on toki käytössään vastaavaan pystyviä laitteita, jotka laskevat biitit kohdalleen, mutta suurin osa luottaa kuitenkin enemmän omiin korviinsa. Ehkä tempojen säätäminen olisi liian vaikeaa harrastelijoille, joten ratkaisu automatisoinnista on oikea. Eipä ainakaan tuotos lähde "laukkaamaan".
Levyjen vaihto sujuu joko miksaamalla uusi tuotos sisään tai muutamaa erikoiskikkaa käyttäen. Rainan vaihtuessa voidaan leikata suoraan kappaleesta toiseen tai tehdä sama hidastuksen tai skrätsäyksen kautta. Usein meiningin pilaa DJ:n malttamattomuus, sillä levyjä tulee vaihdeltua liian usein. Näin käy varsinkin aluksi, kun levylaukun sisältöön
tutustuminen kiinnostaa.
Kuka tästä innostuu
DJ - Decks & FX:n ongelmana on kohdeyleisön kapeus. On varmasti paljon ihmisiä, jotka mielellään kokeilevat, minkälaista DJ:n touhu on. Todellisuudessa homma on vain useita kertoja tätä simulaatiota haastavampaa. Pleikkarin kovalevyllä olisi tällä kertaa käyttöä, jotta levylaukun sisältöä voisi laajentaa omilla suosikkiraidoilla. Valitettavasti tähän ei ole mahdollisuutta.
Bileissä DJ - Decks & FX saattaisi toimia mukavasti, jos vieraat innostuisivat tekemään omia tuotoksiaan. Pleikkarin ohjain muodostaa kuitenkin kynnyksen, jota ei parissa minuutissa ylitetä. Vaikka käytettävyys on periaatteessa kohdallaan, ohjaimen rajoittuneisuuteen täytyy totutella.
Ihan hauska
Kokonaisuutena DJ - Decks & FX on ihan hauska simulaattori. Musiikkipelejä tulee markkinoille tasaiseen tahtiin ja DJ-touhuista kiinnostuneille tämä peli on ihan mukava vaihtoehto. Aika pienen piirin puuhastelua tämä kuitenkin on. Vaikka pelillisten elementtien poisjättämistä on varmasti tarkoin harkittu, niin sen myötä on myös menetetty aika paljon. Voi olla, että mielekkäiden pelien luominen tämän konseptin ylle on vaikeaa, mutta ainakin esimerkiksi selkeät feidausmokat olisi helppo havaita. Tällä kertaa peli on parhaimmillaan soittolistoja pyörittäessä, jolloin tunnelma talossa pysyy korkealla.
DJ - Decks & FX koostuu kahdesta levysoittimesta, mikseristä, rumpukoneesta, luuppimasiinasta ja efektilaitteesta. Näiden lisäksi on käytettävissä vino pino sampleja ja vinyylejä. Tätä kokonaisuutta pelaaja hallinnoi ohjaimen ja USB-kuulokemikrofonin avulla. Kyseessä ei kuitenkaan ole peli, vaan ennemminkin simulaattori. DJ-laitteistoa pyöriteltäessä pisteitä ei jaeta, ja tuomarina toimivat ainoastaan kuuntelijat. Pelimuodot poikkeavat toisistaan avustavien automaatioiden osalta, sillä biletys-moodissa saa anteeksi kömmähdyksiä. Ammattilaisten malliin toimittaessa DJ huolehtii itse kaikista feidauksista ja studio-osuudessa tuotoksen voi tallentaa myöhempää tarkastelua varten. Tuolloin voi seurata omia liikkeitään uusintana, tai jos tapahtumia on niukasti, laitteistoa esitellään eri kuvakulmista.
Suomenkielinen toteutus ansaitsee erityiskiitokset, sillä haastava operaatio on tehty tyylillä. Cross fader on saanut pitää englanninkielisen nimensä, koska se on terminä yleisesti käytössä oleva. Kaiken suomentaminenhan ei ole aina paras ratkaisu. Muutenkin termistö on selkää, eikä pahoja tyylirikkoja löydy.
Homma hanskaan
Jos kappalevalikoima ei ole entuudestaan tuttu, helpoin tapa tutustua peliin on soittolistojen laatiminen. Tuolloin vaihdokset tapahtuvat automaattisesti ja samalla voi painaa mieleensä raidat, joita sitten voi hyödyntää omissa miksauksissaan. Soittolistat toimivat myös mainiosti sellaisenaan taustamusiikkina, jolloin kappaleita pyöritetään joko järjestyksessä tai sekoittaen. Omia miksauksia ei valitettavasti saa ympättyä mukaan.
Laitteiston herraksi pääsee yllättävän nopeasti, sillä peruskikat pystyy saamaan haltuun opetusohjelman avulla. Ongelmia tuottaa kuitenkin ohjaimen tarjoamat rajoitetut resurssit, sillä nappuloita voi säädellä vain yksi kerrallaan. Luulisi, että DJ olisi kiitollinen molemmista räpylöistä. Nyt tehokkuus on välillä samaa luokkaa kuin käytössä olisi vain yksi sormi. Paras ratkaisu olisi oman DJ-ohjaimen myyminen kylkiäisenä, mutta siihen markkinat taitavat olla liian pienet. Mikserin käyttö ohjaimella on ehkä pelin kankeinta osastoa, vaikka joitain pikavalintoja onkin toteutettu. Namiskat pomppivat välillä täysin holtittomasti, ja eq:n käyttö on aika turhauttavaa. Loppuosa pelistä on sitten käytettävissä olevan ajan
optimointia, sillä levyt loppuvat aikanaan ja luupit puuduttavat pitkään pyöriessään. Välillä pitäisi sitten myös säätää efektilaitetta, joten kiirettä pitää. Toisaalta, jos kiire iskee, DJ luultavasti yrittää hämmentää soppaa liian paljon. Raidat ovat pitkiä, ja niiden aikana ehtii valita seuraavan kappaleen rauhassa.
Graafisesti kokonaisuus on varsin miellyttävä. Levysoittimet pyörivät leppoisasti, ja laitteita pääse tarkastelemaan lähempää samalla, kun säätää kutakin laitetta. Kuvakulmat toimivat, mutta välillä toivoisi, että kameraa pääsisi kääntelemään vapaammin.
Laukullinen meteliä
Levylaukusta löytyy mukava nippu groovahtavaa tavaraa, joka on lajiteltu sisällön mukaan. Tarjolla on kokonaisia biisejä, instrumentaaliosastoa, pelkkää ihmisääntä ja perkussioita. Näiden raitojen äänenlaadussa ei ole moittimista. Levylaukkua voi järjestellä mielensä mukaisesti, jolloin suosikkiraidat ovat helposti käden ulottuvilla. Valikoiman tunteminen on välttämätöntä, jos pyrkii tietynlaiseen lopputulokseen. Toisaalta aika harvoin tulee tilanteita, joissa tuloksena olisi täysi katastrofi. Tämän välttämiseksi levyn sisältöä ja muita laitteita voi kuunnella kuulokkeilla, ennen kuin ne miksataan sisään. Näinhän myös oikeat DJ:t tekevät. Raitojen nopeudet luonnollisesti vaihtelevat, mutta tästä ei käyttäjän tarvitse olla huolissaan. Tämä tekee hommasta paljon helpompaa kuin oikeilla DJ:illä.
Heilläkin on toki käytössään vastaavaan pystyviä laitteita, jotka laskevat biitit kohdalleen, mutta suurin osa luottaa kuitenkin enemmän omiin korviinsa. Ehkä tempojen säätäminen olisi liian vaikeaa harrastelijoille, joten ratkaisu automatisoinnista on oikea. Eipä ainakaan tuotos lähde "laukkaamaan".
Levyjen vaihto sujuu joko miksaamalla uusi tuotos sisään tai muutamaa erikoiskikkaa käyttäen. Rainan vaihtuessa voidaan leikata suoraan kappaleesta toiseen tai tehdä sama hidastuksen tai skrätsäyksen kautta. Usein meiningin pilaa DJ:n malttamattomuus, sillä levyjä tulee vaihdeltua liian usein. Näin käy varsinkin aluksi, kun levylaukun sisältöön
tutustuminen kiinnostaa.
Kuka tästä innostuu
DJ - Decks & FX:n ongelmana on kohdeyleisön kapeus. On varmasti paljon ihmisiä, jotka mielellään kokeilevat, minkälaista DJ:n touhu on. Todellisuudessa homma on vain useita kertoja tätä simulaatiota haastavampaa. Pleikkarin kovalevyllä olisi tällä kertaa käyttöä, jotta levylaukun sisältöä voisi laajentaa omilla suosikkiraidoilla. Valitettavasti tähän ei ole mahdollisuutta.
Bileissä DJ - Decks & FX saattaisi toimia mukavasti, jos vieraat innostuisivat tekemään omia tuotoksiaan. Pleikkarin ohjain muodostaa kuitenkin kynnyksen, jota ei parissa minuutissa ylitetä. Vaikka käytettävyys on periaatteessa kohdallaan, ohjaimen rajoittuneisuuteen täytyy totutella.
Ihan hauska
Kokonaisuutena DJ - Decks & FX on ihan hauska simulaattori. Musiikkipelejä tulee markkinoille tasaiseen tahtiin ja DJ-touhuista kiinnostuneille tämä peli on ihan mukava vaihtoehto. Aika pienen piirin puuhastelua tämä kuitenkin on. Vaikka pelillisten elementtien poisjättämistä on varmasti tarkoin harkittu, niin sen myötä on myös menetetty aika paljon. Voi olla, että mielekkäiden pelien luominen tämän konseptin ylle on vaikeaa, mutta ainakin esimerkiksi selkeät feidausmokat olisi helppo havaita. Tällä kertaa peli on parhaimmillaan soittolistoja pyörittäessä, jolloin tunnelma talossa pysyy korkealla.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja